Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina Sormunen

Kallion poika juhlatuulella

The Circuksen juhlakeikalla Heikki Kuula esittää PLLP-albuminsa ensimmäistä kertaa kokonaan. Klassikkoalbumin biisejä kuullaan myös Joensuun-keikalla. The Circuksen juhlakeikalla Heikki Kuula esittää PLLP-albuminsa ensimmäistä kertaa kokonaan. Klassikkoalbumin biisejä kuullaan myös Joensuun-keikalla.
Helmikuussa uransa suurimman kiertueen aloittanut rap-artisti Heikki Kuula, 35, juhlistaa tänä keväänä kymmenen vuotta sitten julkaisemaansa, genrensä klassikkolevyksi tituleerattua PLLP-albumia.

Maakuntakierroksen jälkeen kevätkiertue huipentuu 12. toukokuuta Helsingin The Circuksessa järjestettävään juhlakeikkaan.

Erikoiskeikalla on myös erikoismeininki, sillä illan lämppärinä räppää Steen1, ja Kuulan keikalla mukana ovat kaikki PLLP:llä vierailleet artistit: Pyhimys, Heinis ja Tommischock. Lisäksi The Circuksessa vilahtaa ainakin parikymmentä Kuula-aiheista tatuointia, sillä illan päätähti on luvannut ilmaislipun jokaiselle, joka on tatuoinut hänen lyriikoitaan ihoonsa.

Kuulalla itsellään ei ole yhtään tatuointia.

–  En osaa kuvitella, että mikään kuva tai teksti olisi sellainen, että haluaisin ottaa sen ihooni. Kun joku haluaa ottaa minun sanojani, ei sitä voi täysin ymmärtää.

–  Siksi olen halunnut alleviivata, että he pääsevät keikalle ilmaiseksi. Onhan se niin älytöntä, perjantaina Joensuussa esiintyvä Kuula äimistelee.

Vuosituhannen vaihteesta asti musiikkia tehneelle Kuulalle PLLP on hänen toinen albuminsa.

Ensimmäinen, vuonna 2006 ilmestynyt Vihreä salmiakki oli vielä omakustanne, mutta PLLP ilmestyi Yellowmic Recordsin julkaisuna.

Yleistunnelmaltaan vuonna 2008 julkaistu PLLP on kyyninen ja pessimistinen, paikoin jopa masentuneen toivoton.

Värimaailmakin on raikas kuin huhtikuinen, hankien alta paljastuva pihanurmi.

Kuulan tarinoiden henkilöt sijoittuvat usein Helsingin Kallioon, sillä rappioromantiikastaan tunnettu kaupunginosa on hänelle rakas.

Kuula on syntynyt Kalliossa, ja vaikka hänen nykyinen osoitteensa on Pitkänsillan toisella puolella, kodin ikkunasta hänellä on näkymä lapsuutensa maisemiin.

Harmauden ja ankeuden keskellä Kuula on kuin kotonaan, sillä synkkyys on hänelle luontevaa.

Räppärin luovuuskin on huipussaan syksyllä, kun kalenteri kääntyy marraskuuksi.

–  Tykkään kyllä kuunnella myös bossa novaa ja iloista musaa, mutta iloisen musiikin tekeminen tuntuisi jotenkin kornilta, Kuula linjaa.

Yhdeksi synkkyytensä innoittajaksi hän epäilee Suomea.

Juuri ennen PLLP:n julkaisua Kuula asui vuoden Portugalissa, jonka kauniissa ilmastossa häneltä ei irronnutkaan mollivoittoisia riimejä.

Tilanne normalisoitui, kun Kuula muutti takaisin Suomeen.

Pian paluunsa jälkeen hän julkaisi myös PLLP:n, ja hyvän vastaanoton saanut albumi muutti Kuulan elämän.

–  Sen myötä aloin oikeastaan ensimmäistä kertaa keikkailla. Siitä eteenpäin olenkin keikkaillut kymmenen vuotta.

Kuula kuuluu myös vuonna 2006 perustettuun Teflon Brothers -trioon yhdessä Pyhimyksen ja Volin kanssa.

Rankasta juhlimisesta lauluissaan kertovan Teflonin Kuula on huomattavasti hilpeämpi bileräpäyttäjä kuin sooloileva Kuula. Kokeilunhaluiselle artistille tämä on ok, sillä Kuula ei halua leimautua pelkäksi synkistelijäksi.

Artistina hän ei koe olevansa kovin kaukana siviiliminästään, mutta ihan kaikkea Heikki Kuulan räpäyttämistä tarinoista ei kannata tulkita kirjaimellisesti.

Ne kun ovat vain tarinoita.

–  Ne ovat saattaneet tapahtua jollekin joskus, mutta niiden kertojaminä en ole useinkaan minä itse. Esimerkiksi Subutexprinssi-biisini takia jotkut ovat tulleet keikan jälkeen kysymään, haluanko Subutexiä. He eivät ole tajunneet, että en itse käytä, vaikka laulankin siitä.

–  En olisi valmistunut yliopistosta taiteen maisteriksi tai ehtinyt tehdä kymmentä albumia, jos käyttäisin Subutexiä, hän vertaa.

Kuula on tosiaan koulutukseltaan paitsi taiteen maisteri myös graafinen suunnittelija.

Niitä hommia hän ei tosin ole tehnyt neljään vuoteen, sillä Teflon Brothersin loppuvuodesta 2012 julkaisema Seksikkäin jäbä -hitti vei mennessään.

–  En enää ehtinyt keikoilta takaisin töihin, ja palkka oli keikoilla parempi kuin toimistotyössä.

–  Ajattelen, että teen musajuttuja niin kauan kuin pystyn, ne kiinnostavat nyt enemmän, Kuula miettii.

Kommentoi

Hae Heilistä