Julkaistu    |  Päivitetty 
Tiina SormuneN

Valokeila kohti uutta sukupolvea

Yleensä Mika Kurvinen rauhoittuu tapaninpäivänä olemaan itsekseen ajatustensa kanssa, mutta 								      keikkareissu Joensuuhun on hänestä mukavaa vaihtelua. Yleensä Mika Kurvinen rauhoittuu tapaninpäivänä olemaan itsekseen ajatustensa kanssa, mutta keikkareissu Joensuuhun on hänestä mukavaa vaihtelua.
Aina vain kauemmas karkaava valokeila sai rap-artisti ja tuottaja Haamun eli Mika Kurvisen havahtumaan. Hän ja hänen sukupolvensa ovat jäämässä varjoon.

Kovin nopeasti se kävikin, sillä vasta hetki sitten Kurvinen tunsi olevansa aallonharjalla, kun sai opettaa vanhemmilleen kännykän käyttöä ja sähköpostin saloja. Nyt hän itse on ihan kujalla pikkuveljensä ja tämän kavereiden opettamista äpeistä.

Myös musiikissa nuoret ja raikkaat ovat kuuminta valuuttaa, ja etenkin rap-maailmassa eläkeikä koittaa varhain.

Kurvinen purki havaintojaan riimeiksi, ja kokosi niistä Haamun viidennen sooloalbumin, marraskuussa julkaistun Aika rakastaa lapsiaan. Teema-albumi käsittelee aikaa eri näkökulmista, ilmiöitä ja sukupolvien välistä kuilua.

– Siinä on ajatus, että jokainen sukupolvi haluaa jollakin tavalla erottua edellisestä ja kokee olevansa käänteentekevä. Uusi sukupolvi tulee tosi vahvasti ja haluaa raivata kaiken vanhan pois tieltä. Aika rakastaa lapsiaan eli valokeila asettuu taas uusiin lapsiin, 29–vuotias Kurvinen taustoittaa.

Moskovassa syntynyt, Joensuussa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt, Turun ja Tampereen kautta Helsinkiin puolitoista vuotta sitten muuttanut Kurvinen löysi rap-musiikin ollessaan ala-asteella kuudennella luokalla. Omia biisejä ei vielä silloin irronnut, mutta Kurvinen muistelee esittäneensä kevätjuhlassa ainakin yhden jenkkiräppärin biisin.

Teini-iän kapinavaiheessa rap vasta innostikin.

–Tyypit räppäsivät keskarit pystyssä, totta kai se puhutteli silloin paljon, Kurvinen naureskelee.

Ensimmäiset albuminsa, Joensuun MC (2006) ja Melkein mies (2009) Kurvinen julkaisi omakustanteina, mutta seuraavat, Aikaa kalliimpi (2012) ja Puhallus (2015) ilmestyivät joensuulaislähtöisen Jodarokin Meiän musiikki -levymerkin kautta. Tuorein julkaisu tupsahti Monsp Recordsin nimissä.

Aika rakastaa lapsiaan -albumista muodostui Kurviselle parivuotinen työmaa.

– Aikaisemmilla levyillä muut tekivät enemmän taustoja, minä keskityin kirjoittamaan ja räppäämään. Nyt minä olin myös vastaavana tuottajana. Muiden säveltäjien kanssa tein taustoja, mutta myös sävelsin ja äänitin biisejä, ja omalla tavallani rakensin biisit kasaan.

– Tein albumia, jossa on jokin teema, ei vain soittolista, jollaisia nykyään tuntuu olevan paljon. Nuoret kun eivät kuuntele albumeja vaan yksittäisiä biisejä. Parin vuoden aikana kirjoittamistani biiseistä osa jäi pois, koska ne eivät sopineet teemaan.

Albumin kymmenellä raidalla Kurvinen räppää omien arvojen kiinni pitämisestä, musiikkibisneksen ahneudesta sekä maailman tilasta yleisesti. Näkökulma on kriittinen, mutta myös omakohtainen, sillä Haamu-taiteilijanimestään huolimatta Kurvinen ei piiloudu minkään roolin taakse.

Musiikissa aitous on hänelle streamauslukuja tärkeämpää.

– Tehdään niin sanotusti suoraan sydämestä. Siinä kuuluu artistin oma itseys ja hänen tarinansa välittyy musiikin kautta. Tämä ei koske vain rap-musiikkia, vaan kaikkia muitakin genrejä, joita kuuntelen, Kurvinen kiteyttää.

Aika rakastaa lapsiaan -albumilta voi kuulla myös Kurvisen kunnianhimon. Hänen mielestään etenkin suomi-rap on musiikkina melko homogeenistä ja kaavamaista eikä se tarjoa rakenteellisesti useinkaan mielenkiintoisia ratkaisuja. Ensimmäisestä tahdista jo arvaa, miten koko biisi menee.

Siinä ei Kurvisen mukaan ole mitään vikaa, mutta hänestä rap voisi olla nykyistä musikaalisempaa myös Suomessa.

– Olen hakenut vaikutteita Yhdysvalloista eri artisteilta, jotka ovat myös tuottajia ja säveltävät omia biisejään. Koetan tehdä omasta rapistani musikaalisempaa, ja uusi levyni on viety pitkälti siihen suuntaan. Sillä on mukana kontrabassoa, trumpettia, bassoa, kitaraa ja laulajia.

– Laajempana tavoitteenani on tuoda erilaista suomi-rapia kuultavaksi ja pitää kiinni siitä, että sen kautta voi käsitellä melkeinpä mitä tahansa.

– Se on itseilmaisukeino, jonka kautta voi puuttua asioihin, jotka ovat omasta mielestä väärin, Kurvinen summaa.

Kommentoi

Hae Heilistä