Julkaistu    |  Päivitetty 
Maija Palojärvi

Inhimillinen näkökulma suureen tuntemattomaan

Jussi Vatanen (vas.), Eero Aho, Aku Louhimies ja Aku Hirviniemi kertovat, että Väinö Linnan hengessä elokuva ei kunnioita sotaa, vaan ihmisiä, jotka ovat sodassa täyttäneet paikkansa ja uhrautuneet pyyteettömästi. Jussi Vatanen (vas.), Eero Aho, Aku Louhimies ja Aku Hirviniemi kertovat, että Väinö Linnan hengessä elokuva ei kunnioita sotaa, vaan ihmisiä, jotka ovat sodassa täyttäneet paikkansa ja uhrautuneet pyyteettömästi.
Ohjaaja Aku Louhimiehen elokuva Tuntematon sotilas saapuu valkokankaille 27. lokakuuta. Takana on kahden ja puolen vuoden kuvaus- ja tuotantoprosessi, mutta Louhimiehen mielessä toive Tuntemattoman sotilaan ohjaamisesta on ollut jo paljon kauemmin.

Nyt elokuva on valmis ja tunnelmat ovat odottavat. Elokuvaa on esitetty jo muutamia kertoja ennakko- ja kutsuvierasnäytöksissä, joista saatu palaute on ollut rohkaisevaa. Joensuussa lehdistökiertueella olivat Louhimiehen lisäksi mukana elokuvan näyttelijät Eero Aho, Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi.

Eero Aho esittää elokuvassa alikersantti Rokkaa, yhtä suomalaisen kirjallisuuden ja elokuvan ikimuistoisimmista hahmoista. Aho kertoo, että Rokan saappaisiin astuessa piti osata jättää ulkopuolelle kaikki entiset tulkinnat hahmosta.

–  Ikonisuutta ei tietenkään mieti, kun roolia lähtee tekemään. Näyttelijä ei voi ajatella sillä lailla. Pitää vain yrittää päästä sen ihmisen pään sisään ja miettiä niitä tuntemuksia, mitä hän käy läpi missäkin tilanteessa. Siinäkin on jo ihan tarpeeksi haastavuutta, Aho kuvailee.

Poikkeuksena aiempiin filmatisointeihin Louhimiehen elokuvassa näytetään myös konkreettisesti, millaista elämä Rokan Antin kotitilalla Kannaksella on.

–  Puhuimme ohjaajan kanssa siitä, tarvitaanko niitä kohtauksia. Niitä tarvitaan sen takia, että ne näyttävät tarinasta toisen puolen. Kotijoukot olivat samanlaisessa asemassa ja kärsivät omalla tavallaan ihan yhtä paljon kuin miehet rintamalla, Aho muistuttaa.

Yksi tärkeimpiä Rokan ominaisuuksia on nopeasti soljuva kaakkoismurre, jota näyttelijän piti treenata huolellisesti. Aho naurahtaa, että harvoin on ollut tilannetta, jossa hän olisi osannut ulkoa kaikki repliikit ennen ensimmäistäkään kuvauspäivää.

Murre on tärkeässä osassa myös toisen keskeisen hahmon, alikersantti Hietasen, olemusta. Hietasen roolissa nähdään Aku Hirviniemi, joka näytteli Hietasta jo kymmenen vuotta sitten Suomenlinnan kesäteatterissa Ryhmäteatterin tuotannossa.

–  Hietasesta tuli yksi tärkeimmistä, ellei tärkein teatteriroolini. Kun Louhimies pyysi minua mukaan elokuvaan, rooli ei ollut aluksi tiedossa. Vastasin silti, että totta kai tulen.

Alkuvalmennusten ja kuntokuurien jälkeen Louhimies ehdotti Hirviniemelle, että kiinnostaisiko tätä näytellä uudestaan Hietasen rooli.

–  Minun teatteri-Hietaseni ja elokuva-Hietaseni ovat todennäköisesti hyvin erilaiset. Teatteri-Hietanen oli hyvin hauska, ja näyttelijä hänen takanaan kalasteli nauruja.

–  Ehkä kymmenen vuoden ikälisä on myös tuonut minulle herkkyyttä. Hietanen ei ole enää niin ratkihauska, vaan hän on enemmän näkevä ja tunteva, sympaattinen ja ”liikkis”, niin kuin tyttäreni sanoi, Hirviniemi pohtii suhdettaan tuttuun hahmoon.

Jussi Vatanen näyttelee elokuvassa vaiteliaan ja arvostetun ryhmänjohtajan, vänrikki Koskelan roolin. Hirviniemen lailla Vatanen on nähty viime vuosina usein komediaelokuvissa ja viihteellisissä televisiosarjoissa. Näyttelijäntyö on Vatasen mukaan melko samanlaista, näytteli sitten vakavampaa roolia tai humoristista hahmoa.

–  Tässä tarinassa ja elokuvassa määräävä piirre on, että nämä ihmiset ovat sodassa, ääriolosuhteissa. Näyttelemistä leimasi, että piti pystyä asettamaan itsensä näihin olosuhteisiin tai tilanteisiin ja sitten vielä uskomaan siihen.

–  Se on niin kaukana omasta maailmasta ja omasta elämänkokemuksesta, että se oli kyllä haastavaa, Vatanen pohtii.

Koskelan tarinan Vatanen näkee hyvin kokonaisena. Hän nostaa tärkeäksi kohtaukseksi elokuvassa hetken, jolloin Koskela käy lomilla kotonaan. Kohtaus heijastelee Vatasen mukaan sitä todellisuutta, jossa monet kokeneetkin sotilaat elivät; vaikka rintamalla tehtiin urheita tekoja, eivät monet olleet ehtineet seurustella tai perustaa perhettä, vaan elämän henkinen tuki ja turva olivat edelleen lapsuudenkodissa ja isässä ja äidissä.

Aku Louhimiehen mukaan hänellä oli jo varhaisessa vaiheessa mielessä, keitä näyttelijöitä hän toivoi keskeisiin rooleihin. Hirviniemen mukaan ohjaaja painotti elokuvassa varsin tiukkaa metodilähestymistä näyttelemiseen. Näyttelijöiden mukaan kuvaukset olivat fyysisesti ja myös henkisesti vaativat, mutta samalla olosuhteet ryhmäyttivät tehokkaasti.

Kesän kuvausten aikana näyttelijät asuivat puolijoukkueteltoissa, joskin upseeristoa näyttelevät pääsivät mökkimajoitukseen. Kuvaustauoilla näyttelijät tekivät punnerruksia ja kyykkyjä, jotta filmille tallentuisi aito väsymys ja uupumus.

–  Jos elokuvassa tankinvyörytys, hyökkäys tai kasapanoksen heitto nähdään kerran, niin ottoja on jouduttu ottamaan useita kertoja uudestaan. Jokainen fyysinen ponnistus, joka elokuvassa näkyy, on tehty vähintään kolmekymmentä kertaa, Hirviniemi muistuttaa.

Aho kertoo, että vaikka fyysisesti vaativimpia ja raskaimpia olivat taistelukohtaukset, henkisesti raskasta oli käydä läpi sodassa olevan ihmisen mielentiloja ja tuntemuksia. Viime vuosina on ilmestynyt tutkimuksia, kuten Ville Kivimäen Murtuneet mielet, joissa puretaan auki sotien aiheuttamia traumoja ja kuormitusta ihmisen psyykelle.

Tutkimusten lisäksi taustatyössä apuna on ollut sotapsykologian ja sotastressin tutkija everstiluutnantti Juha Mälkki Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Louhimies kertoo, että kokemuksia kuultiin luonnollisesti myös sotiemme veteraaneilta ja nuoremman polven veteraaneilta, kuten Jugoslavian sodan kokeneilta maahanmuuttajilta ja Afganistanissa palvelleilta suomalaisilta.

–  On eri asia, kun 95-vuotias kertoo miltä tuntuu, kun kohti ammutaan, ja kun 30-vuotias kertoo miltä tuntuu, kun autopommi räjähtää, Louhimies painottaa.

Sota vaikuttaa kaikkiin teoksen hahmoihin omalla tavallaan. Asemasodan turruttava kuluttavuus, sotilasorganisaation hierarkkisuus ja jatkuva kuoleman pelko saavuttavat vähitellen jokaisen, jos luoti ei ehdi ensin.

–  Mielestäni oli todella mielenkiintoista ymmärtää tilannetta, miten miehistö on kokenut sodan ja oman alisteisen asemansa sille organisaatiolle. Ja miten organisaatio on taas kokenut miehistön, Vatanen kuvailee.

Aho ja Hirviniemi toteavat, että molempien roolihahmoissa sodan eteneminen alkaa kuulua ja näkyä koko olemuksessa.

–  Hietanen on kirjassakin kirjoitettu niin, että hän alussa säkättää ja pitää tunnelmaa yllä. Kun sota etenee, hän hiljenee, eikä kirjan loppupuolella oikein enää puhu mitään, Hirviniemi pohtii.

Louhimies toivoo, että Tuntematon sotilas voisi tuoda sukupolvia lähemmäs toisiaan.

–  On ollut todella mukava kuulla, kun joku on sanonut, että ”minäpä vien isoisäni katsomaan tämän”. Joku eläkeläinen myös sanoi, että ”minä kustannan kaikki meidän kunnan lukiolaiset katsomaan elokuvan, se on minun itsenäisyyspäivätekoni”.

Vaikka Tuntematon sotilas on klassikko, Louhimies muistuttaa, että aina on myös heitä, jotka eivät tunne teosta tai ole nähneet yhtään filmatisointia.

Monille nuorille elokuva ja sen tarina tulevat paremmin lähelle, kun valkokankaalla on itselle tuttuja ja omanikäisiä näyttelijöitä. Aho pitää tärkeänä, että myös nykysukupolvella on oma tulkintansa romaanista.

–  Ainahan se on kertomus tästä päivästä, vaikka kyseessä olisi historiallinen elokuva. Tällaisena yksilökeskeisenä aikana näen tämän todella hienona yhteisöllisyyden kuvauksena, Aho luonnehtii.

Kommentoi

Hae Heilistä