Julkaistu    |  Päivitetty 
Anna Tenhu

Jodarokin matka vei Joensuusta Blockfestin lavalle

Jodarok on esimerkki siitä, että ei kannata luovuttaa, vaikka se oma juttu ei mene läpi heti. Hanna-Mari Lappalainen Jodarok on esimerkki siitä, että ei kannata luovuttaa, vaikka se oma juttu ei mene läpi heti.

Jodarokin mukaan murteellakin voi räpätä, mutta ei välttämättä kannata, jos haluaa keskiluokkaista paremman uran.

Joensuun räppiskene sai alkunsa, kun Jyväskylässä syntynyt ja Joensuussa kasvanut Salmisen Matti  keksi yläasteella, että voisi alkaa räppäämään.

Vuonna 2001 Helsingissä tehdyistä julkaisuista alkanutta artistiuraa edelsi lähes vuosikymmenen kestänyt aikakausi, jolloin Salminen oli Joensuun ainoa räppäri. Hänen mukaansa jonkun on oltava ensimmäinen. 

– Joensuussa olen näyttänyt suuntaa ja tehnyt pohjatyötä, mutta en mitenkään tietoisesti. Ei sitä silloin älynnyt. Sitä vaan teki.

– Soitettiin levyjä natseille ja muutamalle kaverille kuppilassa, räppäsin vähän sinne väliin, kuvailee Salminen uransa alkua Joensuussa.

Tänä kesänä Jodarokina tunnettu Salminen nousi Kemmuru-kokoonpanon kanssa kaikkien Suomen räppäreitten himoitsemalle esiintymislavalle eli Tampereen Blockfesteille.

Kemmurun Kehumatta paras -levyn 10-vuotisjuhlakeikka oli yhtyeen toiseksi viimeinen, eikä keikkapaikan valinta ollut sattumaa.

– Ei me haluta esiintyä joka paikassa ja vetää vanhoja biisejä. Mennään sinne, missä vastaanotto on taattu.

Osittain Salmisen ansiota on myös Ilosaarirockin Rentolavan syntyminen.

– Meillä oli pieni teltta Rantalan Janin kanssa, jossa räpättiin, ja siellä oli myös reggaeta. Jengi tuli hengaamaan sinne, ja nythän se on melkein toinen päälava.

 

Tee, älä puhu

Suurin osa vanhemman polven räppäreistä oli Salmisen mukaan ”outsidereita”.

– Räppäri ei ollut se mopoporukan coolein jäbä. 

– Yläasteen pilottisankarit ja muut kovikset kiusasivat hiphoppareiksi ryhtynyttä kaveriporukkaa.

Tällä hetkellä Joensuussa on kypsymässä uuden sukupolven räppiaalto, josta Salmisen mukaan voi kehittyä jotain isompaakin.

Salmisen aikanaan vetämät räppityöpajat Joensuussa ovat kantaneet hedelmää. Jodarokin kurssin oppilaita on esimerkiksi hallitseva freestyle räpin suomenmestari Pyry ”Pure” Rasinmäki. 

– Kun mä aloitin, olin yksin. Perseellään istuminen Joensuussa on tosi helppoa, mut nyt alkaa olla Joensuussakin jengiä, joka tekee jotain, Salminen kehuu.

Monille kursseille osallistuneille tuli järkytyksenä, että aloittelevan artistin on tehtävä kaikki itse. Ei ole ketään järjestämässä keikkoja.

– Et sä ole räppäri tai tuottaja, jos vaan puhut etkä tee sitä hommaa.

– On siistiä nähdä, että Joensuussa on kihisemässä räppikulttuuri.

Salmisen Meiän musiikki -levy-yhtiö on julkaissut muun muassa toisen joensuulaislähtöisen räppärin Haamun (Mika Kurvinen) levyjä.

– Haamu oli vaipoissa, kun minä aloitin. Olen antanut sille neuvoja, mutta se ei ole kuunnellut, Salminen nauraa.

 

Murreilmaisu tyylikeinona

Suomalaisessa räpissä ei kirjoiteta lyriikoita juurikaan murteella, koska Matti Salmisen mukaan murretta puhuvat vaivaantuvat siitä itsekin.

– Suomalaiset keskimäärin eivät ota murteita tosissaan, koska murre kuulostaa maalaiselta. Tosin on ihan menestyneitä murteellakin räppääviä. 

Salminen itse kertoo murteen olevan yksi itseilmaisun tyylikeinoista, jota myös hän on käyttänyt uransa alkuaikoina.

– Helsingissä halusi härnätä jengiä ja väänsi korostetusti, vaikka en ole murretta koskaan omaksunutkaan.

– Kyllä murteella räppäämisellä voi luoda tällaisen keskiluokkaisen uran. Mutta jos haluaa isomman yleisön, ei välttämättä kannata, Salminen nauraa.

Vaikka murreräppi ei ole lyönyt Suomessa vielä läpi, on Salmisen mukaan Amerikassa eri meininki.

– Tällä hetkellä siellä ovat lyöneet läpi paikalliset landet southista Atlantasta. 

Salminen ei itse usko vastaavan tapahtuvan Suomessa, mutta ehkä joku junnu räppityöpajassa havaitsee, miten mie ja sie iskee uskottavasti?

– Jonkun pitäis miettiä, että miten murretta käytetään lyriikoissa.

Räppärin prototyyppi Suomessa on slangi-ilmaisuun luottava, itsevarma ja menestyvä mies, joita tuotetaan liukuhihnalta.

– Olen kuullut miten musateollisuustyypit miettii paperilla sitä seuraavaa uutta äijää. Se ei saa puhua murretta, koska se on kelattu silleen, et liian moni kuulee vaan sen landen lavalla, eikä se sovi pärjäämisen mytologiaan, Salminen muotoilee.

Räppiriimit rytmittävät kappaletta, mutta rytmin voi Salmisen mukaan luoda myös ilman riimejä.

– Superior-räppinörttinä sanon, että riimit ovat räpissä kuin iskut rumpujen soitossa. Riimi tekee rytmin, ja joka rivin loppuun voi laittaa vaikka ei, niin se rimmaa.

 

Säännöt tehty rikottaviksi

Suomiräppi on menossa kokeilevampaan suuntaan. Kaikki on sallittua räpissä, ja esimerkiksi mystiset Mahku ja SlimMill käyttävät suomen kieltä rohkeasti ja tavalla, johon ei ole totuttu.

– Mun mielestä mitä omituisemmalta räppi kuulostaa, sitä kiinnostavampaa se on. Jos on kyse musiikin tekemisestä itseilmaisuna eikä musiikkiteollisuuden vuoksi, niin kaikkien pitäisi olla erikuuloisia keskenään. 

– Uran saa luotua helpommin kuulostamalla jo yleisölle tutulta kamalta.

Kokeileva suunta on Salmisen mukaan hyvä, sillä mies on itse kuunnellut aina uutta räppiä.

– Suomessaon vähän kuin Jenkeissä, että on uusi ja vanha räppi. Aloitin kuuntelemalla Public Enemyä, sitten Wu-Tang ja Snoop Dogg olivat ihan eri soundia. Kun ne rupes jankkaamaan, niin muualta tuli taas uutta kamaa.

Omat lyriikkansa Salminen ottaa kaikkialta, kirjaimellisesti: oman taaperoikäisen tyttären lentävistä lausahduksista tai kuuntelemalla naapuripöydässä istuvien juttuja.

– Kirjoitan kaiken ylös. Ne voivat olla yksittäisiä sanoja tai lauseita. Salminen antaa yhden neuvon kaikille räppärinaluille.

– Ei mulla uuden räpin suhteen ole muuta ongelmaa kuin se, että tehdään uudestaan jonkun toisten juttuja. Oma ilmaisutapa ja tyyli on tekemisen edellytys.

Ennen oman äänen löytymistä pitää Salmisen mukaan opetella perusteet. Sen voi tehdä vaikka räppityöpajoissa.

– Räppäämisen tekniikka on kuin soittamista. Mutta jossain vaiheessa pitää ruveta rikkomaan sääntöjä.

Salminen hakee jatkuvasti uusia inspiraatioita maailmalta.

–  Mä saatan vaikka kirjoittaa Googlen hakukoneeseen ”Best rapper in Memphis”, ja katsoa millaista se on.

– Kolme vuotta sitten mulla oli pari räppikurssia. On siistiä nähdä, kun räppityypit on alkaneet tekemään yhdessä ja järkkäämään klubeja.

 


Opetuslasten räppikoulu

Räppityöpajoissa opetetaan biittien ja räppilyriikoiden tekemistä nuorisokeskus Whisperissä. Työpajoja pitävät ammattimuusikot, jotka olivat omassa nuoruudessaan Joensuun ainoita räppäreitä.

Joensuulaislähtöinen tuottaja-artisti Mika Kurvinen eli Haamu asuu nykyisin Helsingissä ja saapui vanhaan kotikaupunkiinsa ohjaamaan biittityöpajaa.

– Olen pitänyt vastaavia kursseja muualla Suomessa, mutta tämä on ensimmäinen kerta täällä.

Kurvinen on opiskellut räppimusiikkia vaihdossa Yhdysvaltojen Minnesotassa, ja hänen mukaansa räppikoulutus soveltuisi erinomaisesti myös Suomeen.

– Pop&Jazz Konservatorioon voisi hyvin ottaa räpin, koska räppi on kuitenkin tällä hetkellä Suomen suurin populaarimusiikin genre. Kaikki tekijät tällä hetkellä ovat itseoppineita kuten jazzmuusikotkin olivat alun perin.

– Opetettuna omaksuu kahdessa vuodessa räpissä sen, mikä veisi itse opetellen kymmenen vuotta.

Räppilyriikoiden tekeminen suomeksi on oma taiteenlajinsa.

– En itse näkisi, että mun lyriikoita kannattaisi lukea runokirjasta. Räppärit joutuvat miettimään sanojen painottamista, sillä meillä ei ole kielessämme hirveästi intonaatioita.

– Räpissä pitää miettiä, mihin tulee isku, eikä se välttämättä paperilla näytä riimiltä. 

Kurvisen oma nuoruus Pataluodon yläasteella oli erilainen kuin suomiräpin kulta-aikaan syntyneillä nykynuorilla.

– Oltiin räppiskenen ainoita tekijöitä täällä, ja saatiin nauruja osaksemme.

Kurvinen kertoo Jodarokin olleen hänelle esikuva, ja mies uskoo Joensuusta tulevan vielä isojakin nimiä.

– Räpin SM-voittaja Pure on jo tullut. Maaperä on nyt tosi hedelmällinen. 

Blockfest Tampereella on tapahtuma, johon kaikki räppärit himoitsevat päästä esiintymään.

– Pipefest oli ennen Blockfestejä se juttu, Kurvinen tietää.

Tänä vuonna Kurvisen kokoonpanoja ei pohjoismaiden suurimmilla rapfestareilla nähty.

– Viime vuonna esiinnyimme siellä meidän Tre-Funk III -kokoonpanolla.

Miikka Marjamaa, 29, kertoo olleensa itse Kemmuru-yhtyeessä vaikuttavien Jodarokin ja Aksimin eli Miska Soinin pitämässä räppityöpajassa.

– Aksim teki biittejä ja Jodan opastamana kirjoitettiin riimejä.

Marjamaa kuuluu kaksi vuotta sitten perustettuun räppiryhmittymään, jossa joensuulaiset räppärit tekevät yhteistyötä ja kehittävät paikallista räppikulttuuria.

Omaa musiikkiaan voi äänittää Paperilta narulle -työpajassa. Räppilyriikoiden tekeminen on Marjamaan mukaan erityisesti pojille soveltuva tunteiden purkuväylä.

– Räppi on hieno tapa välittää fiilistä ja erinomainen tapa kertoa tunteistaan sananvapauden turvin.

 

Väliotsikkoa muokattu sisältöön paremmin sopivaksi 28.8.2017.

Kommentoi

Hae Heilistä