Julkaistu    |  Päivitetty 
Maija Palojärvi

Showtanssimaailma tarjoaa puitteet kasvutarinalle

Krista Kosonen ja Sonja Kuittinen esittävät elokuvan sisaruksia. Krista Kosonen ja Sonja Kuittinen esittävät elokuvan sisaruksia.
Miami-elokuva kertoo kahdesta siskoksesta, jotka löytävät toisensa aikuisina. Jälleennäkemiseen ei liity pelkästään riemua, vaan takana on vuosien surua ja katkeruutta, ja tarvetta tulla rakastetuksi. Ohjaaja Zaida Bergroth kertoo, että Miamissa on heijastumia muutaman vuoden takaisesta elokuvaprojektista, joka ei sellaisenaan koskaan nähnyt päivänvaloa.

– Mielessäni nämä ovat jollain tavalla sama elokuva, mutta eiväthän ne ole. Se projekti saapui päätepisteeseensä 2012. Se oli luonnollisesti kova paikka, sillä minulla ei ollut hirveästi B-suunnitelmia. Mutta tämä ala on tällaista, Bergroth muistelee.

Bergroth kertoo, että tarina kirjoitettiin kohtaus kohtaukselta uudestaan ja liikkeelle lähdettiin alusta.

– Jotkut olennaiset elementit ovat kuitenkin samoja, ja edelleen mukana ovat siskokset Anna ja Angela. Ehkä tässä uudessa käsikirjoituksessa fokus on enemmän draamassa ja siskosten välisessä suhteessa. Tanssimaailma on konteksti, kun se siinä aiemmassa tarinassa oli painottunut eri tavalla.

Krista Kosonen näyttelee elokuvassa Angelaa, showtanssiryhmän vetäjää, joka kiertää viikoista toiseen ympäri Suomea esiintymässä ravintoloissa ja kaljakuppiloissa. Vaikka Angelalla on showmeininki hallussa, oman elämän hallinta on välillä retuperällä.

Sonja Kuittisen esittämä Anna on Angelan nuorempi sisar, joka on varttunut eri perheessä. Aiemmin muun muassa elokuvat Skavabölen pojat ja Hyvä poika ohjannut Bergroth naurahtaa, että perheensisäiset jännitteet ja perheiden sisäinen maailma tuntuvat toistuvan hänen töissään.

– Nyt pääfokus on nimenomaan siskosten suhteessa, eikä vanhempien ja lasten välisissä suhteissa. [Angela ja Anna] ovat vähän irrallaan olevia ihmisiä, jotka juuri siksi kiinnittyvät toisiinsa niin lujasti. Molemmilla on vahvoja toiveita toistensa suhteen, Bergroth kertoo.

Sonja Kuittiselle Annan rooli on ensimmäinen ammattilaisrooli valmistumisen jälkeen. Puumalasta kotoisin oleva Kuittinen kertoo tunnistavansa Annassa samoja pienen paikkakunnan kasvatin tunteita. Elokuvassa 19-vuotias Anna haluaa nähdä maailmaa ja etsiä omannäköistä polkuaan.

– Aluksi hän on vähän arka ja melko pidättyväinen, vaikka sisällä kyllä jyllää paljon haaveita ja tarvetta päästä elämään. Se kosketti, että hän on valmis aika äärimmäisiin tekoihin tuon sisarussuhteen ja Angelan rakastamisen varjolla, Kuittinen pohtii.

Angelan showtanssikeikoista tulee myös osa Annan elämää. Krista Kosonen ja Sonja Kuittinen kertovat, että valmentautumista ja oppia haettiin muun muassa Afrodisiac-tanssiryhmältä, joka nähdään alkupuolella mukana elokuvassa. Bergroth painottaa, että elokuvassa showtanssi on työ muiden joukossa.

– En halunnut millään tavalla moralisoida, vaan ottaa annettuna sen, että tämä on näiden tyttöjen maailma. Jollain tavalla pidän siitä kaikesta koristautumisesta ja glitteristä, siinä on iloista röyhkeyttä, Bergroth toteaa.

Samoilla linjoilla ovat Kosonen ja Kuittinen. Showtanssiin kuuluu olennaisesti tietty riehakkuus ja positiivinen röyhkeys.

– Ei tässä ole mitään sellaista, että ”voi tuota tanssijatyttöä”, vaan he nauttivat esiintymisestä ja heillä on tavallaan ylivalta siinä. Oli tärkeää, että tässä ei ole mitään uhritarinaa, Kosonen korostaa.

Tanssitreenit olivat tärkeässä osassa näyttelijöiden valmistumista rooleihinsa. Kuittinen kertoo, että Annan taustan takia piti myös osata näyttää epävarmalta ja harjaantumattomalta.

– Pohdimme, että miten haen kehollisuutta niin, että opin tanssit ja opin käyttämään kehoa sulavasti, ja miten toisaalta pystyn myös jättämään niitä prosentteja tanssista taakse, että olisi uskottavaa, että hahmo ei ole aiemmin tehnyt tällaista tanssia, Kuittinen muistelee.

Bergroth, Kosonen ja Kuittinen kävivät seuraamassa eri tanssiryhmien näytöksiä. Bergroth toteaa, että showtanssissa on jotain hyvin suomalaista, mitä on ollut välillä hankalaakin selittää ulkomailla elokuvaa markkinoidessa.

– Tanssijat eivät ole strippareita, mutta he eivät myöskään ole showtanssijoita ehkä sillä tavalla kuin muualla käsitetään, vaan siinä on mukana tietty kotikutoinen viihdytysulottuvuus, Bergroth täsmentää.

Kolmikko kertoo, että elokuvaa tehdessä näyttelijöillä ja ohjaajalla oli mahdollisuus treenata ja työstää käsikirjoitusta ennen kuvauksia. Harvinaista herkkua, Bergrothin mukaan.

– Näyttelijät pääsivät kunnolla sisälle käsikirjoitukseen ja minä sain selitettyä tarkasti, mitä miltäkin kohtaukselta haen ja toivon, kunnes kaikki taas toki muuttui kuvauksissa, Bergroth nauraa.

Kuittinen ja Kosonen kiittelevät mielenkiintoisia ja monitasoisia rooleja, jotka haastoivat näyttelijöitä.

– Kauheasti auttaa se, että on aikaa ja käydään kohtaus kohtaukselta läpi. Pyrin myös aina siihen, ettei hahmo reagoisi niin kuin itse reagoisin, että se luontainen reaktio ei ole välttämättä se oikea tälle hahmolle, Kosonen pohtii.

– Tuota oli myös kauhean mielenkiintoista näytellä. Kuinka paljon siinä on hyväksikäyttöä, kuinka paljon siinä on onnea, että löytää sisaren, kuinka paljon siinä on katkeruutta ja kateutta? Siinä on hirveän paljon asioita, niin kuin ihmisissä on, hän jatkaa.

Sonja Kuittinen toteaa, että Annan hahmo käy läpi melkoisen kehityskaaren elokuvan aikana. Anna ihailee isosiskoaan, mutta joutuu vääjäämättä myös kohtaamaan sen, että Angelan elämä ei olekaan niin hohdokasta.

– Minua kiinnostavat monimuotoiset hahmot, ihmisen virheellisyys, ja kuten tässäkin elokuvassa nähdään, nämä hahmot eivät ole yksiselitteisiä. Minua kiinnostavat myös nuorten naisten tarinat, koska itsekin olen nuori nainen. Oli voimauttavaa nähdä kaksi naissubjektia valkokankaalla. Tärkeää on, että tarinat pystytään näyttämään niin, että kerrotaan ihmisistä, Kuittinen toteaa.

Kommentoi

Hae Heilistä