Julkaistu    |  Päivitetty 
TIINA SORMUNEN

35 vuotta - ja yhä kimpassa

Neljä Ruusua eli Kode, Kämy, Lade ja Ilkka. Bändin pitkän iän salaisuus selittyy Alangon mukaan sillä, että bändissä on neljä lapsuudenkaveria, ei työkaveria. Myös uusi musiikki pitää hengissä. Neljä Ruusua eli Kode, Kämy, Lade ja Ilkka. Bändin pitkän iän salaisuus selittyy Alangon mukaan sillä, että bändissä on neljä lapsuudenkaveria, ei työkaveria. Myös uusi musiikki pitää hengissä.

Syksyllä, joskus lokakuussa 1982 Norssin yläasteen käytäviä kuluttanut 12-vuotias Ilkka Alanko sai luokkakaverinsa Matti Suomelan kanssa idean.

Bändisoitosta haaveillut kaksikko varasi käyttöönsä musiikkiluokan ja houkutteli treeneihin myös Norssin ulkopuolista jäsenistöä, lähinnä vanhoja tuttuja musiikkiopistolta. Ensimmäisenä mukaan tuli rumpali Kämy Kämäräinen, sitten hyvin nopeasti porukkaan liittyi kitaristi Kode Koistinen, joka toi mukanaan basisti Lade Laakkosen.

Seuraavana vuonna Talouskukkaro-nimellä polkenut bändi rämisteli itsensä neljänneksi Rockin SM-kisoissa. Vuonna 1985 kosketinsoittaja Suomela jätti bändin, ja jäljelle jääneestä nelikosta tuli Neljä Ruusua.

 

Kuluva vuosi on siis Neljän Ruusun juhlavuosi, mutta pirskeitä bändi ei Ilkka Alangon mukaan aio järjestää. Eiväthän he ole liputtaneet aiempiakaan merkkipaalujaan.

– En tiedä miksi, mutta jotenkin emme vain ole jaksaneet mainostaa niitä. Ihmiset voisivat vaikka kuvitella, että olemme kauhean vanhoja, jos sanoisimme olleemme kimpassa 35 vuotta, Alanko huomauttaa.

Uutta musiikkia on kuitenkin luvassa. Esimakua tulevasta, Neljän Ruusun 15. studioalbumista olemme jo saaneet Sähkökitara-singlelohkaisun muodossa, mutta julkaisun suhteen yhtye ei kiirehdi. Se on valmis sitten, kun se on bändin mielestä riittävän hyvä, mutta mikään pakko levyä ei ole saada pihalle tänä vuonna.

Hyvällä mallilla albumi tuntuu silti olevan, sillä Alanko kertoo sen olevan suunnilleen puolivälissä. Sekä sävellyksistä vastaavalla Kode Koistisella että sanoituspuolesta huolehtivalla Alangolla on ollut hyvä flow päällä.

– Lyriikoita on irronnut hyvin, minun ei ole tarvinnut skipata vielä yhtään biisiä. Joskus olen joutunut panemaan biisejä pöytälaatikkoon muhimaan, ja pahimmillaan on voinut mennä montakin vuotta, ennen kuin olen löytänyt sävellykselle tekstin. Esimerkiksi Missä vaan -nimisen biisin kanssa meni tasan kaksi vuotta ennen kuin siihen nasahti oikea teksti, Alanko kertoo.

Tosissaan yhtye keskittyy tulevan julkaisun työstämiseen kevään kiertueen jälkeen.

 

Kirjailija Kari Hotakainen totesi muutama vuosi sitten eräässä haastattelussa, että kirjoittaminen on hänelle maailman luomista, ja siksi hän viihtyy ”Helsingin rumimmaksi työhuoneeksi” kuvailemassaan kirjoitusnurkassa. Itsekin työhuoneihmiseksi tunnustautuva Ilkka Alanko on Hotakaisen kanssa samoilla linjoilla.

Nykyään espoolaisessa vinttihuoneessa lyriikoidensa tarinoita, riimejä ja rytmityksiä ratkova Alanko tarvitsee työskennellessään ehdotonta rauhaa ja hiljaisuutta. Ja sitä voivat tarjota myös ikkunattomat betoniseinät.

– Olen koko ikäni ollut aina kellareissa. Meillä on edelleen Helsingissä treenikämppä, joka oli ikään kuin työhuoneenani aika monta vuotta. Siellä ei ole yhtään ikkunaa, ja jos puhutaan pään ulkopuolisista asioista, inspiraation lähteenä on betoniseinä.

– Mielestäni on loistavaa, ettei ole mitään häiriötekijöitä, silloin saa olla yksin oman päänsä kanssa. En kaipaa kauniita merimaisemia, kaikki työ tapahtuu kuitenkin pään sisällä. Yksin pitää istua, tehdä ja kokeilla.

 

Kevään kiertueella Neljä Ruusua soittaa sekä vanhempaa että uudempaa tuotantoaan. Vanhimmat settilistalle päätyneet kappaleet ovat bändin vuonna 1989 julkaisemalta kolmannelta albumilta Hyvää päivää.

Kiertueen biisivalintoja tehdessään Alanko ei edes pystynyt kuuntelemaan Neljän Ruusun kahta ensimmäistä levyä, sillä hänen mukaansa ne kuulostavat ”ihan kauheilta”.

Kevätkiertue päättyy sunnuntaina Joensuuhun ja Kerubiin, mutta perjantaina Neljä Ruusua esiintyy Nurmeksessa Bomballa. Alangolle Bomban pysähdys on eksoottinen, sillä hän on käynyt siellä edellisen kerran vanhojenpäivänä 1987.

– Muistan, että olimme edellisenä iltana Tavastialla keikalla, minkä jälkeen ajoimme yötä myöten bussilla Joensuuhun. Minulla oli vielä ihan helvetinmoinen flunssa, mutta jatkoimme suoraan vanhojen tansseihin nukkumatta ollenkaan ja siitä sitten Bomballe ryyppäämään ja riehumaan.

– Sen jälkeen en muista Bomballa käyneenikään.


 

Viikonvaihteen keikat

  • Ke 12.4. Amaranthe ja Blind Channel (Kerubi)
  • To 13.4. Heikki Kuula (Bepop)
  • Pe 14.4. Lauri Tähkä (Kerubi), Marko Jolkkonen (Huhmari), Johanna Debreczeni (Pub Kolumbus), Vuoden tulokas -kiertue (Kerubi stand up)
  • La 15.4. Mara ja Niina (Ravintola Koivu), Gasellit, Alex Mattson, Ousnap!, D.R.E.A.M. (Kerubi), Väliaikainen (Pajarinhovi), Johanna Debreczeni (Pub Takatasku), Grrind (Kimmel), Dearra (Ilona), Susanna Heikki (Huhmari)
  • Su 16.4. Neljä Ruusua (Kerubi), Agrigolan Kalapappi (Marks Rockclub), Irina (Kimmel), Serot ja Da Hanski live (Kerubi)

Kommentoi

Hae Heilistä