Julkaistu    |  Päivitetty 
TIINA SORMUNEN

Vain kriisi puuttuu

Irina on nauttinut akustisista keikoista, joilla hänen lauluäänensä erilaiset nyanssit ovat välittyneet myös yleisölle. 
Kuva: Marek Sabogal Irina on nauttinut akustisista keikoista, joilla hänen lauluäänensä erilaiset nyanssit ovat välittyneet myös yleisölle. Kuva: Marek Sabogal
Toiset haluavat nousta stadionille, rakentaa sähköisiä äänimuureja ja loitontua, toisille vähemmän antaa edelleen enemmän. Tänä syksynä Irina on liikkunut lähemmäs jälkimmäistä seurakuntaa akustisella Ääni iholla -kiertueellaan.

Irina oli jo pidemmän aikaa haaveillut kiertueesta, jolla laulu olisi pääroolissa ja kommunikaatio yleisön kanssa tuntuisi erilaiselta kuin sähköisillä keikoilla.

– Tykkään katsella ja kuunnella monenlaisia keikkoja, mutta tuntuu, että akustisissa vedoissa on jotain omaa erityistä tunnetta ja kontaktia ihmisten kanssa. Kuulen ihmiset paremmin, kun en ole missään korvamonitorimaailmassa, jossa kuulen tasan sen, minkä haluankin, ellen ota nappia pois korvasta. Musakaan ei tule niin kovaa, vaan ihmiset kuulevat myös minut, Irina taustoittaa.

Perjantaina Ääni iholla -kiertue saapuu Joensuuhun.

Alun perin mitään akustista syyskiertuetta ei pitänyt edes tulla, ei ainakaan vielä. Jos Irinan aikataulut olisivat totelleet suunnitelmia, laulaja olisi julkaissut nyt syksyllä seitsemännen studioalbuminsa ja kiertäisi Suomea uusia laulujaan promoten.

Keväällä uusi albumi oli kuitenkin vielä niin keskeneräinen, että syksylle sovittu uuden levyn kiertue piti perua. Julkaisujuhlien sijaan työt studiossa jatkuivat.

Levyn tekeminen vaatii keskittymistä, mutta ajatus keikattomasta syksystä alkoi tuntua Irinasta ahdistavalta.

Hän kysyi keikkamyyjältä, olisiko mahdollista tehdä bändin kanssa ihan vain muutama akustinen keikka, vaikka joskus syys-lokakuussa.

Keikkoja kertyikin kaksikymmentä.

– Nyt keikkamyyjä kysyi, kun lokakuussa oli pari vapaata viikonloppua, että pidänkö vapaana vai myynkö vain? Sanoin, että pidän vapaana, perheaikaa sinne väliin.

– Sitten kun ne vapaat tulivat, olin, että ei vitsi, olisipa kivaa olla laulamassa. Ihmiset laulavat monissa paikoissa alusta loppuun mukana, ja se tuntuu tosi hienolta, kun ihmiset ovat keikoilla niin messissä, Irina kuvailee.

Akustisuuden myötä Irinan kappaleet ovat kokeneet muutamia luonnollisia muutoksia. Irinan viisihenkisestä taustabändistä keikoilla matkaa mukana pääsääntöisesti vain kosketinsoittaja sekä kitaristi. Joillakin keikoilla mukana on myös basisti tai rumpali, jotta homma pysyisi ainutlaatuisena.

Kiertueen keikoilla kuullaan paljon kolmiäänistä laulua, sillä Irina tiesi soittajiensa olevan myös varsin lahjakkaita laulajia.

Peruutetaan takaisin Irinan työn alla olevaan albumiin. Levyn uudeksi julkaisuajankohdaksi on merkitty ensi kevät, mutta Irinan mukaan on suotavaa, että ainakin suurin osa materiaalista olisi valmiina joulukuun puoliväliin mennessä.

Musiikkia on jo olemassa, niin raakileina kuin valmiinakin. Viime aikoina studiossa on työstetty pohjia muutamaan kappaleeseen, joihin Irina on yrittänyt runnoa tekstejä.

Helppoa oikeiden sanojen löytäminen ei ole ollut.

– Tässä elämäntilanteessa, kun olen kotona ja pienten 4- ja 7-vuotiaiden lasteni kanssa, ei ole oikein hyvää aikaa keskittyä. Toisekseen elämässä on kaikki niin hyvin, mikä on ihana asia, en haluaisi muuttaa mitään.

– Mutta silloin kun on stabiili elämä ja tunne-elämä, on hankala repiä draamaa edes omista ajatuksistaan. Pitää ihan yrittää kriisiyttää ajatuksiaan, että saisi jotain irti ja keksisi tarinoita, Irina huokaa.

Toukokuussa Irina täytti 40 vuotta. Hän on ollut musiikkialalla 90-luvun lopulta asti, ja nykyisen bändinsäkin kanssa hän on keikkaillut jo 11 vuotta.

Millaisessa vaiheessa artisti näkee olevansa tällä hetkellä?

– Tavallaan ihan hyvässä. En panikoi enää asioita, joita panikoin vaikkapa nuorempana. Luotan siihen, että minulla on oma ääni sekä tapa olla ja esittää musiikkia. On omat asiat, joita haluan ihmisille jakaa.

– Olen ehkä myös rohkeampi ajattelemaan asioista uudemmalla tavalla kuin nuorempana. Silloin kelasin, että olen tätä ja näin tämä menee, ja jos en tee, olenko vielä olemassa?

Kommentoi

Hae Heilistä