Julkaistu    |  Päivitetty 
TIINA SORMUNEN

Hevisaurus rokkaa ja hikoilee

Tänä syksynä dinosaurukset valtaavat levylautasen ja keikkalavojen ohella myös valkokankaan. Tänä syksynä dinosaurukset valtaavat levylautasen ja keikkalavojen ohella myös valkokankaan.

Lastenheviyhtye Hevisauruksen biisien syntytarinoista on tarjolla kaksi erilaista versiota. Toinen kerrotaan Herra Hevisauruksen äänellä, toinen Olavi Tikan.

–  Bändinähän me teemme kaiken, Hevisaurus tekee musiikkia Velhovuorella, Herra Hevisaurus yrittää, mutta antaa puheenvuoron Olavi Tikalle.

–  Olen sanoittanut ensimmäiselle levylle nimikkobiisin, Jurahevin kuninkaat. Sen jälkeen oli pakko jakaa työt, koska minä olen Herra Hevisaurus, ja kaikessa on tekemistä niin paljon. Nyt meillä on kaksi ihmistä, jotka säveltävät biisit, ja toinen näistä ihmisistä vielä sanoittaa ne. On myös kolmas tyyppi, joka tekee sanoituksia.

Valitsipa kumman vaihtoehdon tahansa, lopputuloksena on viime perjantaina ilmestynyt seitsemäs Hevisaurus-albumi Soittakaa Juranoid! Sen jatkoksi Hevisaurus suuntaa konserttisalikiertueelle, joka saapuu lauantaina Joensuuhun. Ja kun mennään ajassa vielä hieman eteenpäin, marraskuun lopulla elokuvateattereihin iskee vuonna 2009 perustetun yhtyeen ensimmäinen elokuva.

 

 

Uusi Hevisaurus-albumi ja -elokuva kulkevat Olavi Tikan mukaan osan matkaansa käsi kädessä. Työryhmä, joka tekee Hevisauruksen biisit, sai elokuvan tekijöiltä pyynnön tehdä filmiin uusia biisejä. Myös levykokonaisuus hiottiin sellaiseksi, että se toimii elokuvan kanssa.

Soittakaa Juranoid! ei ole kuitenkaan Hevisaurukset-elokuvan soundtrack, sillä elokuvassa on mukana levyn yhdestätoista uudesta kappaleesta vain kolme.

Loput ovat Herra Hevisauruksen, Riffi Raffin, Muffi Puffin, Komppi Mompin ja Milli Pillin vanhoja heviralleja.

Ensimmäisen Hevisaurus-elokuvan tekeminen oli Tikalle mielenkiintoinen ja yllättäväkin kokemus.

Esimerkiksi kameran edessä lausuttavien repliikkien sujumisesta hänellä oli ennen kuvauksia täysin erilainen käsitys. Kun Tikka sai elokuvan käsikirjoituksen kolmisen kuukautta ennen kuvausten alkua, hän päätti opetella sen kannesta kanteen ulkoa.

Kun kuvaukset sitten alkoivat, Tikka huomasi, ettei hänellä olekaan tarinan kokonaisuus täysin hallussa. Iski paniikki.

–  Mutta eihän kuvauksissa tarvitsekaan muistaa mitään. Aina ennen kuin kohtaukset kuvataan, on jo käyty läpi, mitä siinä tapahtuu. Mutta totta kai sinun täytyy tietää, mistä on kysymys.

Olavi Tikka on nähnyt Pekka Karjalaisen ohjaaman, pääkaupunkiseudulla kuvatun Hevisaurus-elokuvan kolmessa vaiheessa. Ihan ensimmäisenä leffan ollessa vielä raakile, toisen kerran, kun sen ääniraitaan oli kopeloitu jotain ja kolmannen kerran, kun se oli suurin piirtein valmis.

Hän sai myös kutsun valmiin elokuvan näytökseen.

–  Mutta minulla sattui olemaan hammaslääkäri juuri silloin, Tikka harmittelee.

 

 

Viime lauantaina Hevisaurukset aloittivat 12 paikkakunnan Soittakaa Juranoid! -konserttisalikiertueensa Lappeenrannasta.

Keikkabussissa matkaa myös vierailijoita, sillä konserttien käsikirjoitukseen on mahdutettu mukaan muitakin Velhovuoren hahmoja.

Biisilista koostuu sekä uusista että vanhoista Hevisaurus-lauluista.

Kiertuetta varten Hevisaurus on luonut myös nahkansa, sillä bändin yllä nähdään uudet poronnahkaiset asut.

Jos Hevisauruksen keikat ovat lapsille ja heidän vanhemmilleen yhteistä riemua, lavan muusikoille ne ovat myös melkoisia hikisaunoja.

–  Tein kerran kokeen, kun meillä oli pari vuotta sitten laivalla 12 keikan putki. Ajattelin, että tässä on nyt mahdollisuus, ja kävin aina ennen keikkaa ja sen jälkeen vaa’alla. Huomasin, että minulla putoaa paino joka keikalla puolestatoista kolmeen kiloon, Tikka kertoo.

Muilla Hevisaurus-soittajilla on soittimiensa sivustoissa juomapulloja, mutta Tikan on hyvin hankala lähteä Herra Hevisauruksena kesken keikan hoitamaan nestetasapainoaan.

Hän pohjustaakin keikkoja kuin maratoonari suoritustaan juomalla suolaliuosta, vettä ja vichyä.

Seuraksi kannattaa popsaista banaani puolisen tuntia ennen keikkaa.

–  Bändin alkuvaiheessa olin vielä ihan pihalla, sillä kun keikka oli ohi, oli suihkussa euforisen kevyt ja hyvä olo. Siitä kun meni puoli tuntia, olin aivan pihalla. En osannut tankata oikein.

–  Välittömästi keikan jälkeen takahuoneeseen päästyä pitää syödä jotain, että saa energiaa ja sen jälkeen juoda jotain. Silloin olo pysyy sellaisena, ettei ala pyörryttää ihan kunnolla, Tikka kertoo.

Ei ole ihan kevyttä hommaa olla Herra Hevisaurus.

Kommentoi

Hae Heilistä