Harrastajanäyttelijät Pekka Hopponen ja Timo Kettunen aloittivat opinnot nähdäkseen, mihin kaikkeen voi vielä pystyä

Ensin laittoi Timo Kettunen viestin Roukalahden kesäteatterin ryhmään: yrittäjän töistä eläkkeelle siirtynyt mies aloittaa täyspäiväiset näyttelijäopinnot Riverian Niittylahden toimipisteessä. Paria päivää myöhemmin tuli viesti Pekka Hopposelta, joka on tullut tutuksi monesta eri teatterista, viimeksi Kontiolahden Kanavateatterista:

– Ajattelin kokeilla tätä, ilmoitti Hopponen ja liitti viestiinsä linkin Joensuun seudun kansalaisopiston Osaisinpa laulaa -kurssille.

– Monta kertaa katselin sitä seutuopiston ohjelmaa. Omassa mielessä on aika iso kynnys lähteä opiskelemaan laulua, Hopponen tunnustaa.

^{Kaksikko ei ole} ainoa laatuaan. Kansalaisopiston ryhmät ja Niittylahden näyttelijäkoulutus ovat saaneet aikuisia opiskelijoita, jotka syystä tai toisesta ovat halunneet kehittää esiintyvän taiteen kykyjään.

Mitkä olivat Kettusen ja Hopposen syyt?

– Rupesi vain kiinnostamaan, pystyisikö tähän sukeltamaan syvemmälle, Timo Kettunen vastaa.

Kettunen aloitti teatteriharrastuksen vuonna 2019 Roukalahden kesäteatterin Luokkakuva-näytelmässä. Siitä lähtien hänen vastuunsa Roukalahdella ovat kasvaneet varsinkin musiikkipuolella. Vuosi sitten hän kehitti itseään kansalaisopistossa Laura Kaljusen Laulua ja teatteria -kurssilla.

Kettusella on takanaan musiikkinuoruus, mutta sitten harrastukseen tuli pitkä tauko. Mies sanoo olevansa kiitollinen ystävälleen Harri Kukkoselle, joka vihjaisi neljä vuotta sitten, että Roukalahden kesäteatteriin kannattaisi pyrkiä.

– Teatterin kautta sain musiikin takaisin elämääni ja huomasin, kuinka terapeuttista se on, Kettunen sanoo.

Kettunen kertoo joutuneensa työuransa aikana kerran niin syvään kuoppaan, että sieltä on pitänyt lähteä nousemaan takaisin ylös terapian kautta.

– Silloin huomasin, millaista takertumista ja jumittumista sitä on itselleen hankkinut. Teatterissa kun oikein sukeltaa rooliin ja toisen housuihin, unohtaa kaikki ne jumittumiset. Harmaata vaikka alkaakin jo olla, olen näyttelijänä nuori, enkä oikein tiedä, mihin pystyy.

^{Hopponen on} tullut tunnetuksi omissa teatteriryhmissään eräänlaisena jukeboxina: jokin keskustelussa heitetty yksittäinen sana on saattanut laukaista Hopposessa laulun, jossa sana esiintyy. Miehen bassoääni on komea, ja nyt Hopponen haluaa oppia käyttämään sitä aiempaa puhtaammin.

– Onhan tämä jollain tapaa itsensä voittamista, Hopponen kommentoi alkavia lauluopintojaan.

– Soitin opettajalle ja kysyin, voiko kurssille tulla tällainen tuoppiuuno, joka ei ymmärrä nuoteista muuta kuin että niitä ei saa repiä eikä jättää sateeseen. Hän sanoi, että kyllä. Siinä keskitytään lähinnä äänen tuottamiseen, kehon hallintaan ja hengittämiseen – kaikkeen tämmöiseen, mistä lähtee laulaminen.

Aiemmin Hopponen on ollut mukana Hannele Autin musiikkiteatteriprojekteissa, joissa Joensuun kaupunginteatterin kapellimestari Petri Tiainen antoi hyviä vinkkejä.

– Siitä jäi palo laulamiseen, Hopponen sanoo.

Kettunen hoksaa kysyä, milloin Hopponen oikein näyttelemisen aloitti, ja saa vastauksen, että vuonna 2017 Teatterireessä Vaahteramäen Eemelissä Hannele Autin ohjauksessa.

– Meidän Valentinahan oli siellä, Kettunen hoksaa. Hopponen hakee hetken nimeä:

– Valentina.... Valentina Kettunen... joo, oli! Valtsuksi sanottiin.

Kettunen kehuu perheeltä saamaansa tukea. Vaimo meni tyttären mukana Teatterirekeen, ja perhe on kannustanut myös isää kehittymään omassa teatteriharrastuksessaan.