Julkaistu    |  Päivitetty 
Anttu Kudjoi

Arvostelu: Viimeisten aikojen musiikkia

Tams edustaa joensuulaista synapoppia. Tams edustaa joensuulaista synapoppia.

Sukellan joensuulaisen synapopin luvattuun maahan. Tuukka eli Tams tekee yhden miehen orkesterin voimalla melankolista syntikkamusaa, jossa kitarat ja syntikat kisailevat paikastaan musiikkiraidalla, taustalla jauhaa rumpukone. Homma onnistuu myös livenä, sen tiedän!

Tasatahtinen tanssikomppi vie 80-luvulle, sitä on höystetty menneen ajan rumpuiskuilla, kuten levyn viimeisessä raidassa Pois Pois Pois. Tanssielementeistään huolimatta tunnelma on melankolinen ja mollivoittoinen kuten vaikka Leeveillä tai Pariisin Keväällä.

Tams ei kuitenkaan ole tyypillinen ”synapoppari”, vaan ympäröivän kulttuurin suttuisuudesta huolimatta tämä levy on kokonaisuudessaan miksattu varsin mallikkaasti. Se ei edusta totuttua lofi-saundia.

Tams on enemmän radiovalmis kokonaisuus, ja hän on luonut oman soundinsa ajan kanssa, sillä tätä levyä edeltää jo kaksi kokonaista albumia Aikahyppy 1 & 2.

Lyriikoita tarkastellessa tulee mieleen Risto Ylihärsilä ja hänen kieli poskessatekemänsä sanoitukset. Tamsin sanoitukset ovat melankolisia, kuten kappaleessa Viittä Vaille Valmis, kaikki on ohi ja sen mukana tuhotaan myös kaikki sillat takana - kappaleessa Sillat. Lähteminen on yksi kantava voima levyllä.

Levyllä Menolippu ei minnekään huokuu tietynlainen nuoren ihmisen eksistentiaalinen tuska, mutta se on vaatetettu nätisti vinksahtaneeseen biletysmoodiin, kuten Vamos a La Playa -kappaleessa. Tämä on eräänlaista viimeisten aikojen musiikkia.

Yksi kantava voima levyllä on kuitenkin rakkaus, ja Tamsin laulu on kuin kuiskutusta rakkaan korvaan kertomalla, kuinka elämme oudossa maailmassa, missä kuitenkaan mikään ei ole ohi, kappaleessa Kompassi.

Kaikesta huolimatta levyllä saavutetaan katharsis viimeisessä kappaleessa, jossa kerrotaan paikasta, jossa voi ”hengittää” kappaleessa Pois Pois Pois.

Levy on kokonaisuudessaan miellyttävää kuunneltavaa niin soundillisesti kuin sanoituksiltaan, levy rullaa eteenpäin kuin juna ja on rakentunut populaareista lähtökohdista, jotka eivät ole vaikeatajuisia vaan helposti lähestyttäviä tematiikaltaan ja sävellyksiltään. Kielikuvat ovat arkisia ja sävellykset tuovat mieleen menneen ajan radiomusiikin ehkä 80-luvulta. Siis jotain tuttua!

Levy on kaukana konventionaalisista genreistä. Tams tekee juuri sitä mistä tykkää – omaehtoisesti säveltäjänä ja sanoittajana.

Kommentoi

Hae Heilistä