Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Junamatka muuttuu toimintaseikkailuksi

Pääosaa elokuvassa näyttelee Petri Poikolainen. Pääosaa elokuvassa näyttelee Petri Poikolainen.

Teemu Nikin tyylilaji on tätä ennen ollut farssimainen musta komedia. Armomurhaaja (2017) ja Nimby (2020) yrittivät luoda pikkupaikkakuntakliseistä yhteiskunnallisia teemoja, mutta elokuvat jäivät pahimmillaan sekavaksi hölmöilyksi.

Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on Nikin elokuvista onnistunein. Uudessakin elokuvassa on ohjaajalle tyypillistä dramaturgista yksioikoisuutta, ja maailma värittyy liiankin mustavalkeasti. Tyyli on kuitenkin aiempaa perustellumpi ja genreleikittely viisaampaa.

MS-tautia sairastava sokea Jaakko on tavannut Sirpan netissä. Pääosanesittäjä Petri Poikolainen sairastaa itse MS-tautia. Myös Sirpa (Marjaana Maijala) on vakavasti sairas, joten ensitapaaminen ei voi odottaa loputtomiin. Jaakko voittaa kenossa useamman tonnin rahaa ja päättää lähteä treffeille toiseen kaupunkiin samoin tein. Ei haittaa, vaikka Sirpan lempielokuva on Titanic, joka Jaakosta on vain kaupallista roskaa.

Elokuva muuttuu selviytymistarinaksi urbaanissa kaupunkiympäristössä, ja kodin ulkopuolinen maailma on täynnä vaaroja. Maailman kovuutta alleviivataan, kun pikkurikolliset kaappaavat Jaakon ja tiuskivat tälle vain ”pää kii”.

Päähenkilö Jaakko on hyvin luotu hahmo, ja elokuvassa on todellista koskettavuutta. Päähenkilöä valotetaan populaarikulttuuriviitteiden avulla. Hän rakastaa John Carpenteria ja Stephen Kingiä, muttei siedä Scorpionsia. Tästä elokuvaan syntyy myös paljon huumoria.

Tavallaan Jaakon matka Tampereelta Hämeenlinnaan muuttuu toiminnalliseksi jännityselokuvaksi. Tarinan pöhköt elementit ovat selitettävissä tällä genren muutoksella. Muutenkin elokuvan voi nähdä leikittelevän lajityypeillä. Onhan kokonaisuus lopulta hiukan siirappinen romanttinen elokuva, josta Jaakko itse tuskin välittäisi.

Elokuva on toteutettu omaperäisesti. Kuvaus on riisuttu. Katsoja näkee ainoastaan lähikuvia, yleensä päähenkilön kasvoista tai takaraivosta. Taustalla tapahtuva jää sumeaksi. Ratkaisu korostaa äänisuunnittelun merkitystä. Monet tapahtumat kerrotaan äänillä.

Kauneusvirheineenkin tämä on todennäköisesti vuoden erikoisimpia kotimaisia elokuvia.

Kommentoi

Hae Heilistä