Julkaistu    |  Päivitetty 
Joonas Tanskanen

Arvostelu: Sateentekijänä Arabiemiraateissa

Dokumentissa seurataan Ilmatieteenlaitoksen tutkijan Hannele Korhosen työskentelyä tutkimushankkeessa Arabiemiraateissa. Kuva: Ville Hakonen Dokumentissa seurataan Ilmatieteenlaitoksen tutkijan Hannele Korhosen työskentelyä tutkimushankkeessa Arabiemiraateissa. Kuva: Ville Hakonen

Pystyykö ihminen halutessaan keinotekoisesti vaikuttamaan sääilmiöihin, kuten esimerkiksi sateisiin? Tätä kysyy Tuija Halttusen dokumentti. Aihe on säänmuokkaus.

Elokuvalla on sanottavaa tieteestä ja etiikasta. Näitä kahta ei voi pitää erossa toisistaan.

Muodoltaan elokuva on seurantadokumentti, vaikka siinä edetään aihe edellä. Päähenkilö on Ilmatieteenlaitoksella työskentelevä tutkija Hannele Korhonen. Hän on mukana Arabiemiraattien rahoittamassa tutkimushankkeessa, jossa selvitetään, voidaanko pilviä siirtää ja sadetta luoda halutulla tavalla.

Suurimmaksi osaksi liikutaan Arabiemiraateissa erilaisissa tiedekonferensseissa ja hienoissa viiden tähden hotellihuoneissa. Tutkijoiden mukavuuksista ei pihistellä. Arabiemiraateissa kaikki kastelu on keinotekoista, joten pilvien hallinta olisi vain yksi keino muiden joukossa.

Dokumentti kuvaa valaisevasti tieteen tekemisen todellisuutta. Tiede ei ole vain tiedon tuottamista. Paljon on matkustamista, kokouksia, esitelmiä ja rahoituksen etsimistä. Ja lopulta projekti saattaa päättyä kuin seinään. Tiedeprojektien kohtalo vertautuu arvaamattomuudessaan säähän.

Elokuvan kaari kulkee utopiasta dystopiaan. Aluksi kaikki ovat innostuneita projektin mahdollisuuksista. Myöhemmin mukaan tulevat lukuisat eettiset ongelmat. Jos pilviä kuljetetaan toisaalle, miten se vaikuttaa ekosysteemiin? Voidaanko pilvet omistaa? Voiko säätiloja hyödyntää sodankäyntiin tai terrorismiin?

Dokumentin iso kysymys palautuu teknologian luonteeseen. Teknologia ei ole koskaan täysin hallittavissa ja säänmuokkauksessa luontoa tuskin voidaan kontrolloida ilman negatiivisia vaikutuksia.

Vaikka dokumentti sivuaa päivänpolttavia aiheita, tyyliltään se on hillitty. Se ei yritä valistaa tai saarnata. Kokonaisuutta johdattaa eteenpäin englanninkielinen kertojaääni, joka asettaa asiat suurempaan mittakaavaan lähes filosofisilla puheenparsilla.

Näin pilvet kuolevat on jälleen oiva osoitus siitä, että Suomessa tehdään pätevää dokumenttielokuvaa.

Kommentoi

Hae Heilistä