Julkaistu    |  Päivitetty 
Anttu Kudjoi

Arvostelu: Böbökästä joko tykkää tai sitten ei

Böbökkä esittää tällä levyllä (Böbökkä, 2020) musiikillista ilottelua, johon kuuluvat viulu, halpa syntikka ja elektroniset rummut – sitä voisi kutsua musikaaliksi, jossa puhutaan lähinnä seksistä ja entisistä kumppaneista. Böbökkä-levy on yhtyeen debyyttialbumi, ja se on nimetty bändin mukaan. Ennen levyä bändi on keikkaillut runsaasti.

Böbökkä on karjalan kieltä ja tarkoittaa ötökkää, mikä ei ole yllätys koska bändi on kotoisin Pohjois-Karjalasta, tarkemmin ottaen Joensuusta.

Genreltään levyä on vaikea laittaa laatikkoon, sillä se on popmusiikkia höystettynä elementeillä kansanmusiikista ja syntikkarallista. Genre ei edusta kuitenkaan tyypillistä syntikkapoppia, vaan se on laajennettu moneen suuntaan, vaikka siinä onkin syntikkaelementtejä – levy kulkee omia reittejään.

 

Kansanmusiikin elementit voidaan kuulla vaikka levyn avausraidan Matkamies-kappaleessa, jossa on yhdistettynä shamanistinen laulu ja vahva viuluosio, joka muistuttaa Pekko Käpin jouhikon soittoa. Viulu nousee esiin pitkin levyä ja ottaa tarvittavan huomionsa. Kappale on avaus tarinalle nimeltä Böbökkä.

Lyriikat levyllä ovat solistin käsialaa. Ne ovat kieli poskessa väännettyjä ja istuvat hyvin suomalaiseen indie-maisemaan – kuten vaikkapa Maustetytöt tai Risto, varsinkin kappaleessa Katkera.

Pohjavire lyriikoilla on lisäksi punkhenkinen, ja satunnainen raspikurkku alleviivaa tätä puolta. Teksti on leikittelevä ja humoristinen, vähemmän vakavasti otettava ja konventionaalinen, mutta myös haastava ja uhkaava, kuten punkissa on tapana. Joistain kohtaa puskevat esiin PMMP-vaikutteet, korkea naisääni ja nasevat lyriikat.

 

Kaiken kaikkiaan levy on luova kokonaisuus, jossa leikitellään niin musikaalisesti kuin sanoitustenkin puolesta. Se ei jätä kylmäksi, vaan siitä on oltava jotain mieltä, tykätä tai sitten ei. Tyyli on omalaatuinen kollaasi erilaisia vivahteita musikaalista punkkiin ja kansanmusiikista syntikkapoppiin. Jokaisella kappaleella on merkitystä tässä tarinassa, eikä levyllä ei ole täytebiisejä. Kokemus on viihdyttävä. Toivottavasti saamme tätä lisää.

Lisätäkseni: Keikkailu on ennen kaikkea tämän yhtyeen heiniä, siihen kuuluu livesoittimia ja usein myös tanssiesitys sekä rooliasusteita.

Kommentoi

Hae Heilistä