Elokuva: Ristiriitainen Barbie

Ensimmäisessä kohtauksessa Helen Mirrenin kertojaääni kertoo nukkejen lyhyen historian. Kohtaus lainaa Stanley Kubrickin Avaruusseikkailun apinajaksoa.

Seuraavaksi ollaan täydellisessä, pinkissä Barbie-universumissa, jossa Barbiet heräävät jokaiseen aamuun täydellisenä ja täynnä tarmoa. Kenit ilmestyvät rannalle ja ovat olemassa vain Barbien katsetta varten. Yöksi Kenit katoavat jonnekin, ja jokainen ilta on tyttöjenilta.

Mutta yhtenä aamuna Margot Robbien esittämä Stereotyyppinen Barbie herää päässään ajatuksia kuolemasta ja vanhenemisesta. Ainoa ratkaisu on ylittää mystinen raja ja tulla todelliseen maailmaan, siis meidän maailmaamme, selvittämään mistä on kyse. Kuka on keksinyt tämän ahdistavan leikin? Todellinen maailma on valitettavasti lähes Barbie-maailman vastakohta: kaikkialla vallassa on vain miehiä. Eikä Barbiesta ole edes esikuvaksi. Teinityttö Sasha (Ariana Greenblatt) sanoo Barbien olevan ulkonäköpaineita aiheuttava fasisti.

Mutta Ryan Goslingin esittämän Kenin tajunta lähes räjähtää tässä miesten maailmassa, jossa 1980-luvun maskuliinisesta Sylvester Stallosensta kasvaa Kenin idoli. Mutta miten käy, kun Ken yrittää viedä patriarkaalisen vallan Barbien maailmaan? Patriarkaatin vallasta elokuvassa puhutaan moneen otteeseen. Ei kuitenkaan mitenkään syvällisessä mielessä, kyse on jonkinlaisesta pop-politiikasta.

Elokuva on päätön, ehkä se voisi olla vieläkin hillittömämpi. Elokuvan hengenheimolaisena voi pitää nykyään kulttielokuvaksi kohonnutta Blondin kostoa (2001).

Elokuvan juonenkäänteet ovat todellakin kuin leikistä. Kaikki on mahdollista. Elokuva ei perustu todellisille hahmoille tai draamallisesti kiinnostavalle juonelle. Mutta jotain surrealistisen erikoista elokuvassa on. Tyyli on karnevalistinen. Mukana on useampikin hauska musiikkinumero. Tarinassa välähtää hullunkurisia hahmoja, joiden esikuvana ovat todelliset Barbie-maailman nuket.

Mutta elokuvassa on myös hämmentävyyttä, eikä pelkästään hyvässä mielessä.

Elokuvan kompastuskivi on sen poliittinen pamflettimaisuus. Juonella on paljon sanottavaa sukupuolten välisistä valtasuhteista. Asiat tuodaan esiin erikoisen huumorifiltterin läpi. Huumori rakentuu Barbie-maailman ja ”tosimaailman” väliselle liioitellun yksinkertaiselle vastakkainasettelulle. Lopulta elokuvan sanoma ei ole kovin terävä.

Vitsejä kuitenkin riittää. Huolellisen komediaelokuvan tavoin huumoria on suunnattu monenlaisille katsojille. Elokuvan nerokkaimmat vitsit on suunnattu suoraan leluyhtiö Mattelia kohtaan.

Barbie-elokuva lunastaa siihen asetetut odotukset, muttei kuitenkaan täysin. Kesän suurelokuvaksi se on kuitenkin yllättävän omituinen.