Elokuva: Fyysikon tunnontuskat

Elokuvien pohjavire on yleensä vakava, vaikka Nolanin vahvuudet eivät ole olleet draaman ohjaajana. Ihmisten sisäisen maailman esittäminen ei ole ohjaajan vahvuuksia. Ennen kaikkea hän punoo elokuvansa omaperäisten ideoiden ympärille.

Mutta mitä tapahtuu, kun ohjaaja luopuu tavaramerkistään ja pyrkii ohjaamaan perinteisemmän historiallisen draamaelokuvan ilman toimintakohtauksia tai aikavääristymiä? Ainakin Dunkirkissa (2017) Nolan osasi keskittyä olennaiseen ja ohjasi tunnelmaltaan onnistuneen painostavan sotaelokuvan.

Oppenheimer ei ole yhtä onnistunut historiallinen elokuva. Se on elämäkerta miehestä, jolla oli merkittävä panos atomipommin kehittämisessä ja Japanin Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettujen pommien taustalla.

Fyysikko J. Robert Oppenheimer, jota elokuvassa esittää Cillian Murphy, kuvataan melankoliseksi tiedemieheksi, jonka tavoitteena on tuoda fysiikan uudet tuulet myös Amerikan mantereelle. Elokuvassa on hahmoina monia todellisia fyysikkoja, tunnetuimpina Albert Einstein ja Werner Heisenberg. Nolanin suhde fysiikkaan on lähes fanipoikamainen. Päähenkilöä hehkutetaan monta kertaa neroksi ja matematiikasta puhutaan välillä melkein mystiikkana.

Elokuva perustuu dialogille. Oppenheimer tekee opintomatkan Eurooppaan, tapaa aikakauden merkittäviä fyysikoita, viettää aikaa Yhdysvaltojen kommunistipuolueeseen kuuluvien aktiivien kanssa, harrastaa naisseikkailuja. Sitten hän pyörittää Los Alamosin Manhattan-projektia yhdessä Matt Damonin esittämän kenraali Leslie Grovesin kanssa.

Elokuvassa on kaksi päällekkäistä aihetta: tiedemiesten paljastama atomeihin kätkeytyvä tuhovoima sekä Yhdysvalloissa 1940-luvun lopulla voimistuneet kommunistivainot.

Koko elokuvan ajan jonkinlaisena kehyskertomuksena kulkee kuulemistilaisuus, jossa Oppenheimerin tarkoitusperät ja luotettavuus kyseenalaistetaan. Häntä syytetään venäläisten kanssa veljeilystä ja epäisänmaallisuudesta. Välillä elokuva muistuttaa köykäistä oikeussalidraamaa, vaikka oikeassa oikeussalissa ei ollakaan. Mustavalkeissa kohtauksissa seurataan Robert Downey Jr:n esittämää Lewis Straussia, joka pyrkii mustamaalaamaan Oppenheimerin maineen.

Juoneen tulee väistämättä dramaattisuutta ja historiallisia tasoja, mutta elokuva jää yksitoikkoiseksi. Prometheus-myyttiin viitataan useaan otteeseen. Oppenheimer pelkää vapauttaneensa voiman, joka tuhoaa koko maailman. Elokuvassa keskitytään kenties liiaksi historiallisiin detaljeihin ja loputtomaan määrään henkilöitä.

Tämä peittää draaman ja henkilöt alleen. Kokonaisuutena elokuva ei saavuta tavoittelemaansa suuruutta ja eeppisyyttä. Tarina jää sillisalaatiksi. Tuntuu, että elokuva haluaa olla suurempi ja syvällisempi kuin se onkaan.