Elokuva: Mörköjä, onko niitä
Hirviökauhuelokuva The Boogiemanissa on myös psykologisia teemoja.
The Boogeyman on yliluonnollinen hirviöelokuva. Eli kauhuelokuva, jossa jollain tavoin yliluonnollinen olio vaanii päähenkilöitä. Genre on ehkä yksi kuluneimmista, mutta huonotkin hirviöelokuvat ovat yleensä elokuvallisesti kiinnostavampia kuin huonot draamaelokuvat. Ne vaativat jännitettä ja juoneen sisältyvän tiedon taloudellista hyödyntämistä. Elokuvat ovat myös pituudeltaan maltillisia.
Jos slasher-elokuvissa lähes yli-inhimillinen sarjamurhaaja vaanii joukkoa nuoria, niin hirviöelokuvissa kauhan kohteena on yleensä perhe. Yliluonnollinen kauhu tunkeutuu perheen kotiin. Niin nytkin. Genren 2000-luvun ilmeisimpiä esimerkkejä ovat Conjuring-sarja sekä Paranormal Activity -sarja.
The Boogeyman pyörittelee aluksi psykologisia teemoja. Perheen äiti on äskettäin kuollut auto-onnettomuudessa. Isä Will (Chris Messina) on terapeutti ja kokee osaavansa käsitellä tragediaa. Päähenkilö Sadieta esittää Yellowjackets-sarjasta tuttu Sophie Thatcher. Hänellä on vaikeuksia hyväksyä äidin kuolema. Myös koulukavereiden kanssa pärjääminen aiheuttaa vaikeuksia.
Perheen ongelmia ei auta, että isän kotivastaanotolle ilmestyvä mies hirttäytyy perheen vaatekomeroon kerrottuaan ensiksi pimeän olennon surmanneen hänen lapsensa. Tämän jälkeen talossa tapahtuu kummia. Perheen nuorimmainen Sawyer (Vivien Lyra Blair) näkee hämähäkkiä muistuttavan hirviön, joka lymyilee kodin pimeissä nurkissa ja sängyn alla.
Isä Will päättelee äidin kuoleman aiheuttavan tytössä pelkotiloja. Eihän mörköjä ole oikeasti olemassa. Mukana on useampikin ammattipsykologihahmo. Siksi useaan kertaan puhutaan psykologiasta. C.G. Jung mainitaan. Mutta mörkö ei katoa toistamalla, että se on mielikuvituksen luomusta. Niinpä hirviö on eräänlainen lihaksi tullut, ihmiskunnan yhteisestä alitajunnasta kumpuava pimeänpelko. Tätä ideaa olisi voinut kehitellä pidemmälle.
Mörköelokuvien isoin ongelma on usein itse mörkö. Tämäkin elokuva toimisi paremmin, jos hirviö näkyisi valkokankaalla harvemmin. Oikeastaan koko mörön todellisuus olisi kannattanut jättää arvoitukseksi. Hirviöt ovat usein köykäisiä kopioita Alien-elokuvien monsterista. Eikä yksikään tietokoneella luotu nykyhirviö pääse kasarihirviön tasolle.
Pyörää ei keksitä uudelleen, mutta The Boogeyman on kuitenkin paikoin onnistuneempi kuin monet tyylilajinsa edustajat. Se ei hätiköi ja malttaa luoda jännitystä. Juoni myös pyörittelee palikoitaan järkevästi, eikä sotke liian montaa asiaa keskenään. Elokuva perustuu Stephen Kingin 1970-luvulla kirjoittamaan novelliin. Elokuva on nuoren ohjaajan, Rob Savagen ensimmäinen suuremman budjetin elokuva.
Kommentoi