Elokuva: Italialainen pastoraali

Kahdeksan vuorta on elokuva vuosikymmeniä kestävästä ystävyydestä. Aikaväli on lähes 40 vuotta. Ensin ollaan pitkä pätkä lapsuudessa 1980-luvulla.
Torinolainen Pietro (Luca Marinelli) tulee joka kesä Italian Alpeille vanhempiensa kanssa. Bruno (Alessandro Borghi) on elänyt vuorilla koko elämänsä. Poikia yhdistää etäinen suhde isään.
Lapsuuden jälkeen miehet tapaavat uudestaan parinkymmenen vuoden jälkeen. Pietro kunnostaa Brunon avustuksella isältään perimän vuoristomajan ja mökistä tulee päähenkilöiden yhteinen. Välillä Pietro pohtii molempien elämää taustalla kuuluvana kertojaäänenä.
Bruno pitää itseään jonkinlaisena villi-ihmisenä, joka ei osaa muuta kuin elää vuorilla. Pietro on moderni kaupunkilainen, tekee pätkätöitä eikä osaa asettua minnekään. Tasaisempi elämä löytyy lopulta Nepalista Himalajan kupeesta. Brunon myllerrykseen ajautuva elämä vetää myös Pietron moneen kertaan takaisin pieneen alppimajaan.
Taiteessa pastoraalilla on tarkoitettu idealisoitua kuvaa maalais- ja paimentolaiselämästä. Rauha ja elämän mielekkyys löytyvät tässä asetelmassa mieluummin luonnonhelmasta kotieläinten keskeltä kuin hektisestä kaupunkielämästä. Kahdeksan vuorta on eräänlainen pastoraali ja se väistää onneksi vastakkainasettelun pahimmat kliseet.
Vaikka elokuva on hidas ja vähäeleinen, se pitää katsojan taitavasti otteessaan. Paljon viipyillään Alppien maalauksellisissa vuorimaisemissa. Elokuva onnistuu olemaan syvempi kuin pelkkä kaavamainen kasvukertomus.
Tarina ei kuvaa vain ihmissuhteita vaan myös ihmisen suhdetta luontoon. Brunon kiintymys vuoriin pitää draaman liikkeellä. Vuoret ovat taustalla ihmistä suuremman voiman vertauskuvana.
Elokuva pohjautuu Paolo Cognettin samannimiseen kirjaan. Elokuvan ovat ohjanneet belgialaiset Felix van Groeningen ja Charlotte Vandermeersch. Felix van Groeningen muistetaan elokuvasta Beautiful Boy (2018), jossa Timothée Chalamet esitti perheensä elämän sekoittavaa huumeaddiktia.
Kommentoi