Yrittäjä Outi Perälä, 42, joutui tekemään vaikeita päätöksiä, ja muutoksia on yhä luvassa – "Suorittamisesta olen luopunut aikoja sitten"
Tuupovaaran Koverossa sijaitsevassa Elma-kodissa on eletty puolen vuoden ajan uutta arkea. Uudessa arjessa on paljon myös vanhaa, ja arki siellä on muun muassa tällaisia asioita: Lounaaksi syödään tänään uunimakkaraa. Eilen tehtiin retki Ilomantsiin. Illalla vesipumppu hajosi, mutta korjaaja löytyi nopeasti omalta kylältä.
Ennen kaikkea arki on sitä, että Elma-kodin kehitysvammaiset asukkaat saavat kokea asuvansa kotona.
Uutta arjessa on silti paljon, sillä viime vuosi oli muutosten vuosi. Elma-koti supisti toimintaansa niin, että vaaleankeltaisessa kyläkoulussa asuu enää yksi asukas. Viereisessä Elmeri-talossa heitä on 11.
Vielä viime vuonna osa asukkaista oli nuorempaa väkeä, nyt Elma-kodissa asuu keski-iän ylittäneitä kehitysvammaisia.
Joensuusta on Koveroon viitisenkymmentä kilometriä. Elma-koti on yrittäjä Outi Perälän, 42, äidin rakentama, äidin unelma. Vuonna 2009 Elma-koti laajensi toimintaansa, kun 1950-luvulla valmistuneen kyläkoulun viereen rakennettiin toinen talo, Elmeri. Luokanopettajaksi kouluttautunut Outi-tytär ryhtyi yrittäjäksi. Arki jakautui kahteen taloon, ja asukkaiden ja henkilöstön määrä tuplaantui.
Viime vuosi oli Elma-kodin yli 30-vuotisessa historiassa ensimmäinen tappiollinen vuosi. Perälä ymmärsi, että jotain on tehtävä. Muuten voisi käydä niin, että Elma-kotia ei kohta enää olisi.
Toimintaa ja sitä kautta tulosta nakersi moni asia, muun muassa palvelusetelin hinnoittelun ja kyytipalvelujen muutokset. Myös tiloihin kohdistui uudenlaisia vaatimuksia: jokaisella asukkaalla pitäisi olla oma vessa ja suihku, ja vanhaan kyläkouluun ei niitä olisi mahdollista rakentaa.
– Halusin tehdä muutoksen ennakoiden ennen kuin asiat ovat oikeasti huonosti. Muutosneuvottelujen aloittaminen oli kurjaa, mutta ne olivat meille välttämätön ja sitä kautta hyvä asia. En tiennyt, miten selviämme, mutta tiesin, että selviämme, Perälä muistelee.
– Työntekijät ymmärsivät tilanteen todella hyvin. Luotin, että kaikki järjestyy, ja päätin kääriä itseni ja koko prosessin lämpöön ja hyvään. Oli tehtävä vaikeita päätöksiä, mutta tilanne ei ollut kenenkään syy.
Elma-kodissa on nyt 10 vakituista työntekijää ja lisäksi osa-aikaisia. Aiemmin heitä oli yhteensä parikymmentä.
Vielä Outi Perälä ei tiedä, mitä haluaisi tehdä, kun Elma-koti siirtyy uusiin käsiin. Ei hän edes halua tehdä suunnitelmia kovin pitkälle. "Asuntolaina on toki maksettava, mutta luotan, että elämä kantaa ja tuo eteen oikeita asioita." Kuva: Laura Määttänen
– Muutosneuvottelutilanne oli täysin vilpitön, kaikki oli aivan auki. Minulle pahinta ei ollut se, että jouduin kertomaan työntekijöille neuvottelujen lopputuloksen. Pahinta oli se, kun minä jo tiesin mutta muut eivät vielä tienneet.
Outi Perälä katselee jyhkeää mutta jo hieman maaliaan pudottanutta kyläkoulua. Siellä hänkin asui silloin kun Elma-kodin toiminta alkoi ja perhe muutti Onttolasta Koveroon. Lastenhuoneet olivat kellarikerroksessa. Pihapiirin tallirakennuksessa on ollut muun muassa porsaita ja lampaita.
– Tässä olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. Meidän perheemme ajatus ei kuitenkaan ole muuttaa tänne niin kuin minä lapsena muutin.
Viime vuonna Perälä luuli, että muutokset olivat nyt tässä. Vähitellen hän oivalsi, että muutos kytee myös hänessä itsessään. Siksi Elma-koti etsii nyt uutta yrittäjää. Viime vuoden muutosten jälkeen tulevaisuus näyttää hyvältä.
Elma-kodissa toteutuu hänen äitinsä ajatus: työntekijät ovat siellä asukkaita varten, ja heille on aikaa. Hoitokotikin on koti sanan varsinaisessa merkityksessä.
– Se on hienoin asia, jonka olemme onnistuneet yhdessä saavuttamaan. Eikä se ole kiinni äidissä tai minussa, vaan se elää tässä paikassa ja tavassa tehdä. On ihana nähdä, kuinka lämpimästi ja sydämellä koko henkilökuntamme tekee työtään asukkaiden hyvinvoinnin eteen.
Yksi ihminen ei voi olla dominopelin kaikki palat. Tästä ystävä muistutti äsken Perälää.
– En voi tehdä muuta kuin ottaa ensimmäisen askeleen. Voin olla se, joka laittaa jotain käyntiin, mutta en voi hallita koko asiaa.
Perälä on ollut vuoden mukana Remote Team Builder -valmennusyrityksessä, joka tekee psykologisen turvallisuuden valmennuksia työyhteisöissä. Lisäksi hän tekee työyhteisövalmennusta ja kouluttaa johtamista.
Hän on työskennellyt myös muun muassa musiikinopettajana, ja musiikkiin liittyy myös tuore aluevaltaus. Perälä on punk-bändi Catshitin rumpali, ja yhtyeen ensimmäinen sinkku Pakko päästä ilmestyi toukokuussa. Juhannuksena oli yhtyeen ensimmäinen keikka.
Kehitysvammatyö pysyy varmasti jotenkin elämässäni, vaikka Elmis siirtyisikin jollekulle toiselle.Outi Perälä
– Unelma-arkeni olisi aikataulullisesti vapaata, ja siinä olisi erilaisia asioita, muun muassa valmentamista, musahommia ja kouluttamista. Kehitysvammatyö pysyy varmasti jotenkin elämässäni, vaikka Elmis siirtyisikin jollekulle toiselle.
Perälällä on kaksi poikaa, 5- ja 8-vuotiaat. Yrittäjän perhe on elänyt pitkälti Elma-kodin ehdoilla, ja nyt Perälä kaipaa aikaa olla kotona ja perheen kanssa.
– En tiedä, miltä tulevaisuus näyttää, mutta luotan siihen, että se on hyvä.
Perälä ei pelkää muutosta. Muutoshan on ihmiselle supervoima, hän sanoo.
– Usein rauhaa ja turvaa haetaan työstä ja rahasta, mutta ne voidaan ottaa pois koska vain. Olen alkanut löytää rauhan lähempää itsestäni riippumatta siitä, mitä ulkopuolellani tapahtuu. Tunnen kiitollisuutta ja iloa, eikä minussa ole enää hätää eikä hötkyilyä.
Yrittäjyys on sitovaa, ja vastuuta on paljon. Oli kyseessä sitten se hajonnut vesipumppu tai työntekijän sairastuminen – yrittäjän on oltava tavoitettavissa ja ratkaistava, miten tilanne hoidetaan.
– Vaikeita aikoja ja tilanteita tulee, eikä yrittäjä voi nostaa käsiä pystyyn. Hän on vastuussa niin monelle. Silloin voi löytää itsestään jotain uutta ja uusia tapoja tehdä asioita, Perälä sanoo.
– Aika vähän tulee tilanteita, joissa minulla menee sormi suuhun. En jää miettimään ongelmaa vaan mietin, miten se ratkaistaan.
Viime vuosien suuri oppi hänelle on ollut, miten tärkeä on löytää ympärille oikeat ihmiset. Luottamus ihmisiin on vuosien varrella horjunutkin, mutta silti Perälä uskoo, että lähtökohtaisesti ihmiset ovat hyviä ja haluavat hyvää.
– Haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin, mutta nykyisin osaan arvioida, mikä on riittävä taso. Suorittamisesta olen luopunut aikoja sitten, ja sekin on tuonut minulle rauhaa. Tärkeää on, että ollaan rohkeasti hyvän puolella.
Erityisen tärkeää on, että Elma-kodin arki rullaa tasaisesti ja kiireettömästi. Uunimakkaran jälkeen jälkiruoaksi on kesän ensimmäisiä mansikoita.
Hän
Outi Perälä
Asuu Joensuussa miehensä ja kahden poikansa kanssa.
Luokanopettaja, musiikin aineenopettaja ja sairaanhoitaja. Suorittanut myös yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon.
Pelannut ja valmentanut rugbya.
Harrastukset: musiikki, luonto, potkunyrkkeily ja toimistotarvikkeet.