play

Pohjoisessa paratiisissa

Vihreä tee on japanilaisten kahvi.

Vihreä tee on japanilaisten kahvi.

ANNIKA SUVIVUO
Lukijan mielipide

–  Ruokaan kannattaa olla onnellinen suhde, sanoo Naomi Moriyama maistellen vihreää teetä yliopiston kuppilassa Joensuussa.

Elämme lohtusyömisen vuodenaikaa, ja sen tokiolais-manhattanilainen ruokavaikuttaja ottaa lempeästi. Kohtuudella kaikki käy.

–  Japanissa jokainen on herkuttelija. Kuitenkin esteettisyys, maukkaus sekä ainesten oikea suhde korvaavat siellä määrän.

Japanilaiset ovat terveinä pisimpään elävien kansojen kärkeä. Salaisuus ei Moriyaman mukaan asu geeneissä vaan paljolti ravitsemuksessa. Ja sen lisäksi tarvitaan ikigai eli elämän tarkoitus.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

–  Se voi tarkoittaa kasvien hoitoa, lastenlasten seuraa, vapaaehtoistyötä – jokapäiväistä sielun ravintoa.

Moriyama yllättää sanomalla, että japanilaiset syövät ihan samaa kuin kaikki muutkin. Tosin eri suhteessa.

–  60 prosenttia japanilaisesta ateriasta on kasviksia. Tyypillinen ateria koostuu keitosta ja kolmesta pienestä ruokalajista.

Mukana on usein kalaa tai kanaa, pari kylmää tai lämmintä kasvislisää ja tietysti riisiä. Jälkiruuaksi maistellaan hedelmiä.

Sokeria, rasvaa, lihaa, pastaa ja leipää näkyy huomattavasti vähemmän kuin Euroopassa. Pohjoiskarjalaisten kanssa jaetaan ainakin yksi yhteinen pahe: suola.

–  Suola on halpa oikotie makuun. Kannattaa käyttää muita mausteita, esimerkiksi yrttejä tai inkivääriä.

Naomi Moriyaman Heili-haastattelupäivään lomittuu artikkeli Jamie Oliver -säätiölle, Skype-haastatteluja koskien uutta kirjaa, pojan haku koulusta sekä tietenkin ruuanlaittoa.

Kokkaus on elokuusta asti vaatinut erityistä paneutumista. Silloin Moriyama perheineen saapui ensimmäistä kertaa Pohjoismaihin, Suomeen ja Joensuuhun.

– Kuljen kaupoissa kysellen, mitä tämä on, mikä tuo on. Kesällä nautin torista, ensimmäiset kolme viikkoa elin käytännössä mansikoilla.

Sen jälkeen on ehditty niin Marttojen neuvomana sieneen kuin luomutilalle sadonkorjuuseen pojan kanssa.

Martoista Moriyama löysi sielunsisaria.

–  Jaan heidän visionsa äitiemme ja isoäitimme perinnön säilyttämisestä.

Moriyaman ruokaguru on hänen oma tokiolainen äitinsä, joka soveltaa japanilaista ruokatraditiota sujuvasti kaiken maailman kokkaukseen. Karjalanpaistiin hän taatusti lisäisi kopallisen kasviksia.

Moriyama neuvoo keittiökysymyksissä mieluusti, mutta joensuulainen luonnonläheinen elämäntapa on tehnyt hänestä myös ottavan osapuolen.

–  Kuka tahansa voi täällä sanoa, että tule syömään olemme juuri käyneet kalassa. Mitä minä voin opettaa sellaisille ihmisille?

Newyorkilainen hämmästelee kalastusta kaupungin keskustassa ja metsiä, joista haetaan jokamiehenoikeuksin puhdasta evästä.

– Ei se siitä paljon parane, huokaa Moriyama.

– Se on enemmän kuin luksusta, se on paratiisi.

Meidän pohjoiskarjalaisten omaa ikigaitamme se on myös.

Moriyaman elämän merkityksellisiin asioihin kuuluu oman kotimaan ruokaviisauden välittäminen. Parikymmentä vuotta Manhattanilla markkinoinnin johtotehtävissä ei yksin riitä.

–Markkinointi on antoisaa, mutta nyt koen, että minulla on jotain hyvin arvokasta jaettavaksi.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta