"Tehdään, mitä mieleen juolahtaa!" – Ritva Nousiainen, 66, käy Kaija Pirhosen, 75, luona kerran viikossa

Moni hoivakodissa tai vielä kotonaan asuva ikäihminen kokee yksinäisyyttä ja tekemisen puutetta. Hoitajat ja mahdollisesti myös kotipalvelu huolehtivat arjen tarpeista, mutta jotakin puuttuu. Se voi olla vaikkapa tarvetta vain jutella toisen ihmisen kanssa kiireettä, kävellä luonnossa, lukea, kuunnella musiikkia tai pelata pelejä.

Sellainen mahdollistui Hammaslahden Perhekoti Niittykalliossa asuvalle Kaija Pirhoselle, 75, joka sai viikoittaisen vieraan Seurana Oy:n palveluksessa olevasta Ritva Nousiaisesta, 66.

Parivaljakko tutustui parisen kuukautta sitten, ja alusta alkaen molemmat tunsivat, että heillä natsaa hyvin yhteen.

– Käyn Kaijan luona kerran viikossa, tiistaisin. Vietämme yhdessä aikaa kaksi tuntia, tehdään, mitä mieleen juolahtaa, Nousiainen selvittää.

Parin kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua jo paljon. Pirhonen ja Nousiainen ovat tehneet yhdessä pitkiä kävelylenkkejä, pelanneet lautapelejä, jutelleet, käyneet retkellä, kahvitelleet ja jopa kaupungissa shoppailemassa.

– Jatkossa teemme varmasti ainakin eväsretkiä ja käymme katselemassa Kaijan kotipaikkaa Tohmajärvellä. Kirjastossa voisimme myös käydä lainaamassa vaikka vanhoja kuunnelmia, ja voisinpa hakea Kaijan meille kotiin leipomaankin, Nousiainen suunnittelee innoissaan.

Muistisairautta poteva Pirhonen on yhtä hymyä seuralaisensa suunnitelmia kuunnellessaan.

– Niin, leipoa olisi mukava ja nuotiollakin istua makkaraa paistamassa.

Mutta kun Nousiainen mainitsee uimahallin ja uimisen, tulee vastaus kuin kaupan hyllyltä.

– Ei uimaan, en tykkää.

Vaikka Kaija Pirhonen nauttii arjestaan Niittykalliossa, ovat Ritva Nousiaisen vierailut hänelle ilonpilkahduksia.

– Mukavalta tuntuu, kun Ritva tulee, saapi lähteä pitkälle lenkille. Tykkään lenkkeilystä paljon.

Myös Nousiaiselle lenkkeily luonnossa on mieluinen harrastus.

– Lenkkeilisin muutenkin koirieni kanssa, hän sanoo ja vilkaisee mittelpitz-rotuista Kerttua, joka kipittää hihnassa emäntänsä rinnalla.

Käynnit Pirhosen luona myös rytmittävät hänen viikkoaan.

– Jäin eläkkeelle teollisuuden alan kolmivuorotyöstä pari vuotta sitten. Kaipasin jotain tekemistä, ja tämä tuntuu kyllä hyvältä. Sitä jo ihan odottaa tiistai-iltapäivää ja Kaijan luona käyntiä. Saan itsekin tästä todella paljon. Tunnen, että pienellä teolla voin auttaa toista.

Nousiaisella on kokemusta ikäihmisten kanssa puuhaamisesta, kun hän vuosikausien ajan hoivasi omia vanhempiaan. Nyt molemmat ovat jo edesmenneet.

– Senkin puolesta ehdin hyvin tehdä tätä työtä, hän kertoo.

Seurana Oy on valtakunnallisesti toimiva vanhusseurapalvelu, jonka tarkoituksena on tarjota vertaistuellista seuraa yksinäisille vanhuksille.

– Luomme hyvää kahdelle senioriryhmälle, avun yksinäisyyteen vanhukselle ja merkityksellistä työtä eläkeläiselle vanhuksen ystävänä, selvittää Seurana Oy:n asiakasvastaava Iida Heinonen.

Hän korostaa, että kyseessä on täysin ei-sairaanhoidollinen palvelu.

– Seuralaisen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat suuri sydän, halu auttaa ja olla läsnä, hän listaa.

Jokainen seuralainen perehdytetään työhön ennen asiakaskontaktia.

– Joensuussa on parisenkymmentä työhön perehdytettyä, mutta Pyhäselän pitäjän alueelle kaivataan vielä lisää tekijöitä, Heinonen mainitsee.

Hän kertoo, että alueella on jo muutamia halukkaita asiakkaita.

– Lisää saa tulla, koska innokkaita seuralaisia on jo rekrytoitu ja he ovat valmiina ystävätyöhön.

Seurana Oy maksaa seuralaiselle 13 euron tuntipalkan, asiakas maksaa palvelusta 39 euroa tuntia kohden.

– Se on asiakkaalle kotitalousvähennyskelpoista, ja vähennyksen jälkeen tuntihinnaksi jää 15,60 euroa, Heinonen laskee.