1980-luvun alussa Jari Lihavainen valmistui levyseppähitsaajaksi. Ammatti löytyi sukulaisten esimerkkiä seuraten kuitenkin lvi-alalta.
– Sukuvikahan tämä on. Ukki piti aikanaan putkifirmaa, isä oli enemmänkin myyntipuolella, setä oli puolestaan asentaja. Oman pojan kanssa teemme tällä hetkellä yrityksessäni Suomen Putkifirmassa töitä, yli 40 vuotta alalla toiminut Lihavainen, 58, kertoo.
Vuoteen 2019 saakka Lihavainen oli yrittäjänä Pasi Tynin kanssa Putki-Ykkösissä, jonka he perustivat vuonna 2009. Sitä ennen hän oli vierailla töissä.
Miten konkari näkee alan kehityksen?
– Ennen autoissa oli aina mukana kaasupullot. Niillä juotettiin usein katonrajaan tulevat putket ja osat kiinni. Sitä ennen piti ottaa tietysti tarkat mitat, Lihavainen kertoo.
– Nyt ei pala enää taloja. Eikä uskaltaisi sillä tavalla enää juotella eikä hitsailla kuin silloin nuoren rohkeudella.
Työtehtävissä on uuden oppiminen ollut jatkuvaa.
– Ala on ”et ole koskaan valmis” -tyyppinen ympäristö. Tähän hommaan ei ikinä valmistu.
On vaikea sanoa, miten tiukka ensi talvesta tulee, kun uudisrakennuksia ei nouse.
Jari Lihavainen
Käsillä tehdään edelleen paljon, eikä robotteja näy ihan lähitulevaisuudessakaan. Lapiohommiakin on edelleen, jos kaivellaan viemäreitä uudiskohteisiin.
Asennettavat putket ovat kehittyneet paljon.
– Käyttövesissä esimerkiksi käytetään paljon korkealuokkaista muovia olevia PEX-putkia. Näin ollen ne saadaan helposti tarvittaessa vaihdettuakin, ei tarvitse seiniä purkaa, Lihavainen peilaa alaa entiseen.
Joka kohde on erilainen ja työvoiman tarve haitariliikettä.
– On vaikea sanoa, miten tiukka ensi talvesta tulee, kun uudisrakennuksia ei nouse. Nuorisokin katsoo tällaista vakavin mielin, kun miettii, mihin ammattiin alkaisi suuntautua.
Lihavainen suosittelee alaa niille, joita käsillä tekeminen kiinnostaa.
– Tässä ammatissa joutuu vieläkin joskus konttaamaan, mutta kuka käsillä tekemisestä tykkää, niin suosittelen kyllä alaa. Aika itsenäisesti saa toimia.
Työ on helpottunut ja nopeutunut viime vuosina puristeosien yleistyessä, Lihavainen kertoo.
– Ei tarvitse enää väännellä ja käännellä, kun tiivisteetkin ovat samassa. Toki pitää olla tarkkana, että jokainen osa tulee puristettua. Sattuuhan niitä vesivahinkoja joskus, vaikka olemme miten huolellisia.
Yrittäjäksi lähteminen on yleensä tarkan harkinnan tulos. Lihavainenkin haaveili siitä pitkään.
– Sitten lähdin kokeilemaan. Leipä on vielä onneksi irronnut näin lähes yksinyrittäjänäkin.
Lomat ovat kuitenkin olleet vähissä.
– Joskus Putki-Ykkösen aikaan laskin, että 300 lomapäivää oli pitämättä. Äkkiähän siihenkin tottuu, että lomia ei tarvitse pitää, Lihavainen virnuilee mutta ei suosittele samaa kenellekään.
Opiskelijoille tarpeellisia harjoituspaikkoja on Lihavaisen pienen yrityksen hankala tarjota. Syy on tyypillinen ja ymmärrettävä.
– On vaikea antaa opiskelijoille tällaisia mahdollisuuksia. Pitäisi olla liian paljon työtehtävissä opastamassa ja neuvomassa. Omaa työaikaa menisi siihen liikaa, Lihavainen tunnustaa.
Lehtori Pekka Saastamoinen, 41, Riveriasta tuntee saman ongelman oppilaitoksen silmin. Odotukset ovat työelämässä kasvaneet. Se on oppilaitokselle haastavaa.
– Tuntuma on, että yhä useammin odotetaan valmista tekijää. Harjoittelupaikkoja on vaikea löytää kaikille.
Valmiudet opiskeluun ovat myös muuttuneet viime vuosina.
– Peruskoulun suorittaneet eivät tule esimerkiksi niin hyvillä matemaattisilla valmiuksilla meille kuin aiemmin. Pitkäjännitteisyys on lisäksi huonontunut.
Toisaalta englannin kielen taito on selvästi parempi kuin aiemmin. Eletään enemmän kielten kanssa kuin aiemmin.
Opetuksessa osaamisen ääripäät on huomioitava entistä paremmin. Luokassa toimiminen paria tuntia pidempään on Saastamoisen mukaan nykyään vaikeaa. Kaikki asiat pitää ottaa mukaan enenevässä määrin käytännön työsalityöskentelyyn. Se luo opettamiselle omat lisävaatimuksensa.
Vuosittain Riveriassa aloittaa oppivelvollisena reilut 40 talotekniikan perustutkinnon opiskelijaa. Aikuisopiskelijoita on suorittamassa ammattitutkintoa lähes sama määrä.
– Aika hyvä tilanne on, koska hakijoita on ollut enemmän kuin Riveriassa on tähän suunnattu aloituspaikkoja. Opiskelijat valmistuvat hyvällä prosentilla, keskimäärin kolmessa vuodessa. Naisia on mukana vain harvakseltaan.
– Aikuiset työllistyvät selvästi paremmin ja pääsevät hyvin työssäoppimispaikkoihin. Se on valitettavasti kylmä fakta.
Kun Saastamoinen aloitti opettajan uransa, nuorisopuolen opiskelijat jaettiin nykyistä selkeämmin putki- ja ilmanvaihtoryhmiin.
– Silloin työssäoppimispaikkoihin jakaannuttiin paremmin. Nyt valtaosa opiskelijoista haluaa putkiasentajiksi. Ilmanvaihtoalan opiskelija löytääkin työssäoppimispaikan selvästi helpommin.
Talonrakennusala on siitä hyvä sektori, että huonoina aikoina remontoidaan paljon ja hyvinä aikoina rakennetaan uutta. Keskimäärin aina on hyvä työllisyystilanne ja palkkataso ihan mukava.
Pekka Saastamoisen mukaan valmistuneista pääosa pysyy alalla myöhemminkin. Jotkut jatkavat ammattikorkeaan muutaman vuoden työuran jälkeen, ja osa ottaa lopulta jonkin muun ammatin tavoitteekseen.
– Normaaleja nykyteinejähän hakijat ovat. Tykkäävät mopoilla ja rassailla kaikenlaista, vuodesta 2013 opetustöissä alalla ollut lvi-insinööri Saastamoinen hymyilee lopuksi.