Kolumni: Aina ei voi ohittaa pyörää

^Viuh, siitä se taas pyyhkäisi, yksi välinpitämätön törppö, joka melkein niittasi hengen minulta ja pyörän istuimessa istuvalta 5-vuotiaalta. Primitiivireaktiona puin nyrkkiä perään, ja jos voisin, heittäisin kiviä takalasiin.

Liikenneturvan kyselyyn vastanneista autoilijoista suurin osa kokee ohittavansa pyöräilijän turvalliselta etäisyydeltä. Vastaajista kuitenkin 18 prosenttia kertoo ohittavansa pyöräilijän maantiellä välittömästi odottamatta turvallista ohituspaikkaa eikä käytä vastaantulevaa kaistaa.

Karu tieto, ainakin meidän puolesta, jotka henkemme kaupalla tietä käytämme muullakin kuin nelipyöräisellä kulkien.

^{Tämä voi} tulla nyt yllätyksenä jollekulle, mutta tiet tosiaan eivät ole vain autoilijoita ja autojen nopeuksia varten. Näille Suomen teille kuulumme me muutkin veronmaksajat: pyöräilijät, kävelijät ja potkulautailijat. Vaikka ratin takana kuinka kiukuttaisi edessä hidasteleva kulkija, on toista tiellä liikkujaa varottava.

En tiedä, mutta uskon, että toisen ihmisen tappamisesta tulee aika ikävä fiilis. Voi olla, että se vielä äsken ärsyttänyt sukkahousupyöräilijä kummittelee vuosia yöunissa, jos hänen yli hurauttaa valtatiellä.

Kyse ei ole kummoisista valinnoista: hidasta hieman, ohita riittävän turvavälin kanssa. Luulisi olevan perustavoite meille kaikille, että jokainen tiellä liikkuja säilyy hengissä kotiin. Liikenne nimittäin on aidosti se liki ainoa paikka, jossa sinä, minä, oma lapsi tai rakas ystävä voimme kuolla yllättäen koska tahansa.

^Muutama viikko sitten Kuurna-Kulhontiellä pakettiautoilija kolautti pyöräilevää lasta ohitustilanteessa niin, että lapsi kaatui ojaan. Autoilija ei pysähtynyt paikalle, ja hänen perään huhuili poliisikin.

Samalla tiellä kuoli kaksi vuotta sitten pyöräilijä, johon vastaantuleva auto törmäsi tuntemattomaksi jääneestä syystä johtuen.

Tapaukset ovat kammottavia, ja saivat monet meistä pelkäämään. Mutta vietti vetää pyörän selkään silti. Työmatkat ja kaikki arjen pienet kulkemiset on niin kätevä kulkea pyörällä. Saa happea, liikuntaa, aivot tuulettuvat.

Pyöräily on suhteessa ekologisin ja ekonomisin keino vaihtaa paikkaa. Aina välillä mietin, kun joku ohiajava autoilija selvästikin haluaa kouluttaa minuakin pysymään vielä enemmän reunassa – kun herra paratkoon jo nuolen fillarillani ojanpieltä – että etkö voisi ajatella niin, että tässä teen sinun autosi päästöille tilaa ilmakehään. Et vissiin.

^{Yksi ydinongelma} Suomessa on lainsäädäntö. Monissa Euroopan maissa pyöräilijä on ohitettava vähintään 1,5 metrin päästä, Suomessa tätä vain ohuesti suositellaan. Englannissa maantien vartta kulkevan pyörän perässä saattaa körötellä pitkäkin letka autoja, joista jokainen ohittaa fillarin vasta omalla vuorollaan, kun saattaa käyttää vastaantulevaa kaistaa – aivan kuten toista autoa ohittaessa.

Aika jännä, että 56 miljoonan asukkaan ja pinta-alaltaan Suomea paljon pienemmässä maassa tämä tuntuu onnistuvan aivan sujuvasti.

Ettei vain johtuisi asenteista?