Kolumni: Omalääkäri
Taannoin perinteinen kunnanlääkäri sanoi, ettei ole turhia lääkärissäkäyntejä eikä turhia lääkäriaikojen varauksia. Kun ihminen ottaa yhteyttä lääkäriin hänellä on aina tarve ja ehkä myös hätä, vaikkei se olisikaan välttämättä juuri se millä syyllä hän ajan varaa. Yleensä syy ajanvaraukseen löytyy ja ammattitaitoinen lääkäri auttaa potilasta. Näin tekivät ennen lääkärit.
Nämä muistot kymmenien vuosien takaisesta ohjelmastani nousivat ylös, kun nyt tuoreena eläkeläisenä tarvitsin lääkärin apua vaivoihini eivätkä työterveyslääkärin palvelut enää olleet käytössäni.
Lähdin etsimään netistä miten saan varatuksi lääkärille ajan. No sepäs ei ollutkaan helppoa eikä nopeaa, eikä yksinkertaistakaan.
Nettisivuilta ei löytynyt kohtaa, josta varata aika lääkärille. On vain portinvartijoita. Näitä lääkärin puheille pääsyn estäjiä löytyy useita. Heille on kerrottava mielin kielin, miksi haluaisi lääkärin apua. On selostettava vaivansa ja huolensa perin pohjin. Perusteena on, että hän sitten lopullisesi arvioi ja päättää olenko mahdollisesti tuleva, lääkäriä tarvitseva potilas. Poikkeuksia ei tehdä. Portinvartijan tehtävänä tuntuu olevan vaikeuttaa mahdollisimman paljon pääsyä tapaamaan lääkäriä. Jopa niin että yhteydenottaja luovuttaisi.
Meihin aikuisiin ihmisiin ei luoteta. Tämä epäluulo kuorrutetaan monimutkaiseen selitykseen parhaan avun antamisesta. Meidän kaikkien oletetaan joko huijaavan tai muuten vain huvikseen varaavan aikoja lääkärin vastaanotolle.
Jos näin olisi oikeasti, niin uskoakseni työnantajat, jotka maksavat merkittävän osan työterveyden kustannuksista, olisivat kiinnittäneet asiaan vakavaa huomiota. Tällaista en ole kuitenkaan kuullut.
Kysymys lieneekin siitä, että keski-ikäisten oletuksen mukaan vanhukset ja me muut tuottavan työn ulkopuoliset olisimme väkeä, jotka käyttävät palveluita turhaan, huvikseen kun muutakaan tekemistä ei ole. Meitä on ohjattava, meitä on valvottava, meitä on kontrolloitava.
Olemmehan me jo muutenkin yhteiskunnassa rasite ja turhan suuri kuluerä. Meitä syyllistetään muistuttamalla päivittäin kohoavista sotemenoista. Ne kun olisivat puhtaasti ikääntyvän ja tuottavan työn ulkopuolisen väetön syytä. Meidän takiamme on leikattava, karsittava, vähennettävä.
Olivatko asiat ennen paremmin? Eivät todellakaan olleet kaikki asiat. Mutta lääkäri oli itse tuolloin porttinsa vartija. Nykyisellä vartioinnilla ei ratkaista soteongelmia. Tällaisen vartioinnin seuraus on, että vaivat pitkittyvät sekä mutkistuvat ja hoito tulee yhä kalliimmaksi.
Yksi ratkaisu lääkärin tapaamisen mahdollistamiseksi on useassa maassa toimivan omalää-kärimalli. Oma lääkärini tietäisi vaivani ja niiden historian.
Parhaassa tapauksessa hän tuntisi, vanhan kunnanlääkärin tavoin, perheeni ja sukuni tautihistorian, joka auttaisi häntä minua hoidettaessa. Häneltä saisin apua aina terveyshuolissani, vaikka videolla.
Tosin tämä malli ei ole mahdollista keikkalääkärien maailmassa.
Kirjoittaja on Itä-Suomen poliisilaitoksen eläkkeelle jäänyt viestintäpäällikkö.