Kolumni: Vesi ei ole vain vettä

Kuinka monta kertaa olet tänään avannut vesihanan? Eipä kovin moni laske vesihanojen avaamisia. Se tapahtuu niin automaattisesti ja huomaamatta. Yhtä automaattista on saada hanasta puhdasta, kirkasta ja sopivan lämmintä vettä.

Sain huomata, ettei se olekaan niin automaattista, kun vesiklosetti röyhtäili tyhjää ja hanan alla sai vain kuivapesun. Vähäsateisen kesän jäljiltä monesta kaivosta saattaa pian pohja paistaa. Meidän kaivostamme ei vesi vielä loppunut, vaan vesipumppu teki lakon.

Puoliso elvytti pumppua, tuloksetta. Tietenkin perjantai-iltana viikonlopun alkajaisiksi, kuinkas muutenkaan. Onko edessä vedetön viikonloppu?

Eipä hätää, laitetaan riuku koivujen väliin, ehdotti mies. Sen sijaan hän haki tallilta traktorilla laidunvesikuution ulko-oven viereen. Seisova vesi korvasi juoksevan.

^Olemme olleet ilman juoksevaa vettä joskus ennenkin. Myrskytuulen puhaltamien sähkökatkojen jälkeen opin varaamaan juoma- ja käsienpesuvettä astioihin, jos sääennuste varoittelee myrskyistä. Nyt ei ollut myrskyvaroitusta.

Kun vesi juoksee yhtä kovaa kuin itse jaksaa ämpäreitä juoksuttaa, tulee miettineeksi veden arvoa. Pesuvadissa peseytyminen on mökillä ihan ookoo, mutta kun vieressä seisoo viraton suihku, huomasin, etten ole osannut arvostaa veden solinaa tarpeeksi.

Vedetön viikonloppu jäi vain uhkakuvaksi, sillä siipan onnistui herättää pumppu henkiin seuraavana päivänä. Olin jo alkanut kuvitella elämää ilman juoksevaa vettä. Tottuisihan siihen, jos pakko olisi. Mutta kuinka helposti sopeutuisin, jos elämä yllättäen muuttuisi kantoveden varaan pitkäksi aikaa?

^Kestävän kehityksen yhtiön Motivan mukaan suomalaiset käyttävät keskimäärin 120 litraa vettä vuorokaudessa. Lähes puolet kuluu hygieniaan. Melkein parikymmentä litraa hulautetaan napin painalluksella vessanpöntöstä alas. Jos joutuisin joka päivä kantamaan tusinan sankoja kaivolta kotiin, olisi se mainiota hyötyliikuntaa. Jos vielä saman määrän likavettä kantaisin päivittäin ulos, en jaksaisi enää kuntoilla.

Yhden talouden vedettömyydestä selviää vaivannäöllä. Juomaveden voi hakea vesipostista, tiskit voi välttää kertakäyttöastioilla, pyykit pestä kaverin luona tai pesulassa, itse peseytyä uimahallissa tai työpaikan suihkussa. Rasittavaa, mutta kestettävissä.

Entä jos luonnon tai ihmisen aiheuttama katastrofi estäisi veden saannin tuhansilta ihmisiltä yhtä aikaa? Tai jos hanasta ei tulisikaan kirkasta ja raikasta, vaan likaista tai pilaantunutta?

^Uhkakuva ei välttämättä ole edes kaukana lintukodostamme. Jo suosikkilomakohteissa on nähty vesipulaa ja likaisen veden sairastuttamia ihmisiä. YK:n selvityksen mukaan jopa kolmasosa maailman ihmisistä ei saa puhdasta juomavettä.

Mutta eihän sellaista voi sattua Suomessa? Puhdasta vettä tulee yllin kyllin hanasta, ja järvissä on lisää. Se on ollut meille itsestään selvää. Pysyykö se sellaisena?

En enää koskaan ota juomaksi ’vain vettä’. Vesi ansaitsisi ison alkukirjaimen.

Kirjoittaja on lehtori, koordinaattori ja hevostilallinen.