Kolumni: Riisuttu mestari

”Mitä mieltä olet entisenä urheilutoimittajana siitä, että Lahden tapauksesta tehdään tv-sarja?”

Sunnuntaina kuulemani kysymys vei ajatukset Mika Myllylään. Hänestä se tv-sarja tai elokuva pitäisi tehdä.

^{Pian Lahden} doping-skandaalin jälkeen ilmestyi kirja Riisuttu mestari, jonka ensiarvioissa törmäsi siihen samaan hurskasteluun, mikä kukoisti muussakin Lahti-kommentoinnissa. Kirja kuulemma ei ollut hyvä, koska Myllylä ei siinäkään kertonut totuutta dopingin käytöstä.

Harva kiinnitti huomiota tapaan, jolla Myllylä kertoi kotimatkastaan päivänä, jolloin hän tiesi kärynneensä itsekin ja jolloin hänen olisi pitänyt olla hiihtämässä 50 kilometrin kilpailua.

^{Myllylä oli} ajamassa kotiinsa ja näki, että auto on pakko tankata. Jalustaltaan pudonnut hiihtäjätähti poikkesi kylmäasemalle, koska tiesi, että tavalliselle huoltamolle jos hän menisi, hän joutuisi katseiden naulaamaksi. Myllylä! Miksi se tuossa tankkaa, kun sen pitäisi olla hiihtämässä kilpaa?

Skandaali kuohutti jo tuolloin, mutta vielä viidenkympin aamuna Myllylän jäämisestä kiinni ei oltu kerrottu uutisissa. Dopingin käytöstään Myllylä ei kertonut, mutta omia tuntojaan hän kuvasi tavalla, jonka äärelle kannattaisi pysähtyä – varsinkin kun tietää, miten hänen elämänsä meni sen jälkeen.

Suurin osa kiinni jääneistä jatkoi elämäänsä, Myllylä ei toipunut koskaan romahduksestaan.

^{Lahden jälkeisistä} uutisoinneista mieleen jäi muun muassa kapakkarähinä, jossa Myllylä oli ollut mukana. Semmoinen käsitys tapahtumista tuli, että joukko turvanlouskuttajia oli ottanut kohteekseen miehen, jonka elämä oli luisunut alamäkeen.

Turvanlouskuttajien koulukunta on semmoinen, että jos suomalaishiihtäjät eivät pärjää, he ilkkuvat, kuinka huonoja hiihtäjämme ovat, ja jos he sitten alkavat pärjätä, he taputtelevat selkään ja samalla selän takana irvailevat, että aineitahan ne käyttävät kuitenkin, ja kun aineiden käyttö sitten todistetaan, katsotaan oikeaksi niiden samojen urheilijoiden ilkkuminen, joille hetkeä aikaisemmin on hurrattu.

Salt Lake Cityn talviolympiakisoihin kun mentiin 2002, jo tuloksista näki, että Suomella on taatusti puhdas joukkue kisoissa, joita hallitsi muuan Johan Mühlegg, jonka ylivoimalle sitten löytyi ennalta arvattu selitys.

Mitä tekivät suomalaiset journalistit ja yleisö? Olivatko tyytyväisiä puhtaisiin urheilijoihimme? Eivät. Taas ilkuttiin luusereille, jotka eivät pärjää.

^{Kyllä, Mika} Myllylän tarinasta pitäisi tehdä elokuva. Ja mitäkö mieltä olen siitä Lahti 2001 -sarjasta?

En tiedä. Riippuu siitä, millainen se on. Pitänee katsoa sitten, kun se tulee vapaasti katsottavalle kanavalle.