Kolumni: Lukuisat ovat tarinat, jotka kertovat kissan ja miehen ystävyydestä

Pesä oli tyhjentynyt ja tuttavat kyselivät, hankinko koiran tai kissan. Vastasin, että oman osani olen kasvattajana tehnyt, enkä enää ota vastuuta kenestäkään.

Sitten huomasin saaneeni kämppiksekseni Viljamin.

Mustavalkoisesta kissasta tuli nopeasti sometähti, mikä minun tapauksessani tarkoittaa muutamien kavereiden peukutuksia Facebookissa. Videoita ja kuvia alettiin pyytää, jos niitä ei vähään aikaan näkynyt.

^{Yksi suosikeista} oli Viljami poseeraamassa kirjojen keskelle hyllyyn syntyneessä aukossa. Tykkäsi mokoma loikata sohvalta vinyylisoittimen päälle, hiipiä sieltä kirjojen takana jonkin matkaa hyllyn reunaa pitkin ja työntää tassullaan kirjojen selkämyksiä niin, että heikkituruset ja kjellwestöt tulivat rymisten lattialle.

Viljamista tuli perheenjäsen. Siittelyä se sai ystäviltänikin, joille vitsailin, että itseni viereen kun olen pitkään joutunut iltaisin könyämään ja nyt sängyssä on kissa, törmään varmaan juuri nyt ihanaan ihmiseen – joka osoittautuu kissa-allergikoksi.

Näin tapahtui.

Valintaa kissan ja naisen välillä ei onneksi tarvinnut tehdä, koska annostellun tapaamistahdin ansiosta yhteiselo onnistuu ilman suurempia aivastusahdistuksia. Joinakin aamuina tosin on havaittavissa pientä epäsopua, kun peiton alle ojentuu tassu, jonka kosketuksen hellyyttä herätyksen kokenut ei täysin ymmärrä.

Minuthan Viljami herättää tulemalla rinnan päälle kehräämään, mikä kieltämättä on miellyttävämpi tapa aloittaa aamu kuin havahtua raapaisuun.

^{Kissa ja mies,} variaatioitahan riittää.

On Viiru ja Pesonen, on Viltsu ja Salonen, on Pilvi-Veikko ja Koponen.

Jotkut miehet elävät yksikseen, jotkut puolison tai isommankin perheen kanssa, mutta eivätköhän kaikki juttele kämppikselleen.

Jo kämppiksen nimeäminen kertoo paljon. Tunsin miehen, joka nimesi kissansa Mauno Henrik Koivistoksi ja Igoriksi. Igorin taustaa en tiedä, Mauno Henrik Koivisto saattoi viitata miehen poliittisiin näkemyksiin.

^{Viljami on} Viljami, lempinimeltään Viltsu.

Se tuli selväksi, kun pentu oli tullut kotiini ja hellittelin aktiivista otusta lepertelemällä sille englannin ja suomen sekoituksella. Viiiljami, hilvee peto Viljami tiinä luapii ihan hilveesti, William the Beast.

Kissalle nimen antanut paheksui, että ei maatiaiskissa mikään britti-William ole. Piti pistää uusiksi suomen sekoittaminen vieraisiin kieliin. Kesänä, jolloin teatterirooli laittoi etsimään sanakirja.orgista virolaisia sanoja, kotiitulolepertelyyn tuli lause, joka on säilynyt tänne saakka.

Viljamiko se siinä oottaa, Viljami, minun kaveri, mu söber...