Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Hyvän pomon ken löytää, löytää aarteen helmiäkin kalliimman

Tämä sitaatti ei ole ihan Raamatusta, arkijärjen mukaan asian voisi runoilla näinkin.  Tämän syksyn olen pyöritellyt esimiesteemaa päässäni, olenhan astunut koulutuspolulle, jossa makustellaan johtajuuden teemoja. Mieleni käymisprosessissa olen muhennellut omia esimiehiäni. Moni heistä on ollut mies, kirkon vinkkelistä yllättävän moni myös nainen. Ilokseni huomaan, että monenlaisia kokemuksia on kertynyt näistä omista työvuosistani reppuuni. Osaa niistä en olisi halunnut. Moni niistä on silti ollut minulle hyväksi.

Kymmenisen vuotta sitten olin itse muutaman vuoden väliportaanjohtajan hommissa. Se oli haastava tehtävä, kovin mieluinen kuitenkin. Nuo vuodet olivat innostavaa aikaa, vaikka samalla huomasin monessa myös osaamattomuuteni. Näin jälkeenpäin ajatellen ja johtajuudesta lukiessani huomaan tehneeni virheitä, mutta myös onnistuneeni. Onnistuminen voimauttaa ja vie eteenpäin. Virheistä ei automaattisesti opi, ellei ensin huomaa niitä, pysty pysähtymään ja tarkastelemaan toimintaansa, etsimään parempia ratkaisumalleja ja saamaan rohkeutta lähteä uusille urille.  Elämänkokemusta ja johtamiskokemusta voi kartuttaa vain elämällä rohkeasti.

Lue lisää...

Armotonta menoa

 

Sodassa ja rakkaudessa on kaikki keinot sallittuja. Näyttää siltä että nykyään tiukan paikan tullen mikä tahansa asia voidaan laskea sodaksi tai rakkaudeksi. Näin on  olipa sitten kyse lisäeläkkeen myöntämisestä, kun on erikseen sovittu ettei sitä käytetä,  ylinopeudesta liikenteessä, rahanpesusta pankeissa, päästökaupasta  ilmaston lämpenemisessä, työpaikkakiusaamisesta ja perusteettomista työsuhteiden päättämisistä tai vaikkapa  riitaisista avo- tai avioeroista.

Lue lisää...

Hyvinvointivaltion neljä peruskiveä

Onko Suomi vielä hyvinvointivaltio? On, maailman mittapuun mukaan. Se, mureneeko tuo suomalainen perusperiaate, riippuu aika pitkälti meistä itsestämme.

Hyvinvointivaltion peruspilarit ovat demokratia, sivistys, perusturva ja yhdessä elämisen taito.

Lue lisää...

Yö on meidän

Nuoruuden yksi tehtävä on löytää erilaisia keinoja ja tapoja venyttää arjen rajoja. Jokaisessa kodissa on olemassa tietty arkirutiini, jonka ympärillä viikot pyörivät. On tärkeää, että nuorella on arki ja rajat, joiden sisällä hänen toivotaan toimivan. Mutta nuoruudella on sisäsyntyinen kaipuu etsiä mahdollisuuksia venyttää rajoja. Joskus pyrkimyksenä on myös rikkoa rajoja. Ja minun työssäni pyrin mahdollistamaan sen, ettei nuorilla olisi tarvetta rikkoa rajoja, vaan heille annettaisiin tilaa venyttää niitä turvallisissa määrin. Miten tämä sitten voi esimerkiksi näyttäytyä työssäni?

Yksi yleisin toive, joita nuorilla on, on saada oikeudet yöhön. Toiveet tehdä erilaisia asioita yöllä, kun sääntöjen mukaan pitäisi nukkua. Milloin on haaveissa katsoa esimerkiksi muumeja vuorokausi putkeen, viettää nuorten iltaa koko yö ja milloin pelata jotain jännittävää peliä yöllä leirikeskuksessa. Tapoja on monia, mutta tärkeintä on ajankohta: jännittävä ja jollain tavalla vapauden tuoksuinen yö.

Lue lisää...

Hanna ja Sanna arjen raameja rakentamassa

On olemassa ainakin kahdenlaisia ihmisiä: Hannoja ja Sannoja. Hannat ovat niitä, jotka inhoavat syksyä ja sen tuomia rutiineja, kauden aloitusta, jolloin lyödään kalenteriin raamit: lasten lukujärjestykset, työt ja perheen harrastukset. On vanhempainiltaa ja Wilma-viestiä, harrastusryhmien ohjaajien tapaamisia ja aikataulujen sumplimista. Vähemmästäkin Hannat pakenevat metsään.

Sannat taas ovat niitä, jotka jo kesälomalla haikailevat arjen rytmiä ja joille Kansalaisopiston syyskalenterin ojentaminen on kuin tervetulotoivotus seikkailuretkelle. Sannat nauttivat vihkosten selailusta ja perheen elämän fiksusta aikatauluttamisesta. Hyvän suunnittelun vuoksi Sannojen elämään mahtuu enemmän viikkotoimintaa kuin Hannojen. Heidän lapsensa saavat hyvää varhaiskasvatusta taideaineisiin ja valmiuksia toimia erilaisissa ryhmissä. Hannojen lapset löytävät itse keittiöstä sakset ja askartelevat maalarinteipistä ja tyhjistä maitotölkeistä avandgardistisia virityksiä. Sillä aikaa heidän äitinsä tuskailevat aikataulutettua arkea  lastensa luovuutta huomaamatta.

Lue lisää...

Sielunrauhaa etsimässä

 

Moni ihminen on vanhemmiten huomannut rauhoittuvansa. Useimmat jo ennen kuin hautakivessä lukee ”Lepää Rauhassa”.  Syyksi tähän mainitaan usein ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat fyysiset hidastumiset. Usein mainitaan myös että johan tätä elämää on nähty eikä ole enää kiire edistää uraa eikä kiirehtiä muutenkaan.  Tarkemmin asiaa pohdittaessa ja tutkittaessa on kuitenkin havaittu, että taustalla voi olla niinkin yksinkertainen seikka, että ihminen on alkanut päästä sisäiseen rauhaan eli sopusointuun itsensä kanssa. No mitä ihmettä tämä sitten on?   Useimmiten kyse on yksinkertaisesti siitä, että ihminen alkaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, ja elämänsä sellaisena kuin se on sujunut.  Tämä ei tarkoita sitä etteikö ihminen myöntäisi tehneensä elämänsä aikana virheitä ja etteikö hän mielellään luovuttaisi myös pois jälkeenpäin tarkasteltuna turhanpäiväisiksi havaittuja hetkiä. Mutta voi myös huomata, että huonomminkin olisi voinut käydä.

Lue lisää...

Sairaan hyviä kokemuksia

Kesää odotin minnäi niin kuin hepo kessää. Hitaasti ja nihkeästi se tuli, aluksi koleana ja kolkkona. Viimein heinäkuun alun jälkeen alkoi ilmassa olla kesäisiä oireita. Ja minulla alkoi lomakuume nousta vähän liikaa. Siitäpä suorin työterveyteen, joka toimii hyvin. Niin nytkin sain ajan lääkärille parin tunnin päähän ja sitten kotiin antibioottien kanssa lepoon taltuttamaan alkavaa keuhkokuumetta.

Parin viikon sairausloman jälkeen olin jo kovasti luuloterve ja niin kesän yhä lämmetessä alkoi oikea loma. Ja minäkin niin kuin moni muukin kesälomanviettäjä lähdin oitis etelänmatkalle, peräti Turkuun saakka. Siellä oli jo helteistä miltei ja ennen muuta tomera kaksivuotias ja vastustamaton kutsu: utti tule leittimään.

Lue lisää...

Helppo on haukkua, hankalampi purra

Tunnethan sen näytelmien hassun hahmon: tumma huivi päässä, rönttöset jalassa ja musta mekko asiaankuuluvan esiliinan suojassa. Ääni kuulostaa hiukan kimittävältä, puhuessaan hahmo kallistuu eteenpäin ja vinoon aivan kuin sinua mittaillen. Kaikki, mikä on aiheuttanut toiselle ihmiselle vaikeutta, on kertomisen arvoista. Juttuun lisätään hieman mielikuvituksen tuomaa lisää ikään kuin suolaksi. Ja mitä mehevämpi juoru, sen kovempi on kinttujen vauhti. Hahmo löytyy kaikista kotimaisista elokuvista, varsinkin niistä vanhemmista.

Kun hahmon tunnistaa, tietää jo suhtautua varauksellisesti kuultaviin juttuihin. Ei se välttämättä ollutkaan  piika joka oli kantavana, se olikin emäntä. Tai hieho. Tai ei kukaan eikä mikään, olipahan vain hyvin syöneen näköinen.

Lue lisää...

Jospa surutyö päättyisi tähän

Nyt minun pitää itseni olla tosi varovainen sanoissani, minua viisaammatkin kun ovat kautta vuosikymmenten erehtyneet veikkauksissaan, jotka koskevat Suomen Maaseudun Puoluetta ja siitä versonneita suuntauksia. Silti uskallan keittiöpsykologin pätevyydelläni sanoa, että Jussi Halla-ahon perussuomalaiset tuhoutuu alku-uhonsa jälkeen. Siltä kun puuttuu aate, poliittinen kokemus ja halu tehdä oikeaa kenttätyötä.

Ja miten sitten käy uuden vaihtoehdon, tämän Sinisen Tulevaisuuden? Siitäkin on jo ehditty sanoa, että se kuihtuu heti alkumetreillään. Niin sanottiin perussuomalaisistakin, kunnes Timo Soinin hullun lailla tekemä kenttätyö ja onnistuneet tv-esiintymiset saivat aikaan tämän maan ainutlaatuisimman poliittisen nosteen, joka ylittää jopa Veikko Vennamon ja Eino Poutiaisen 1960-70-luvuilla aikaansaaman murroksen. Halla-ahon perussuomalaisilla on Soinin perussuomalaisilta kaapattu organisaatio ja rahat, mutta aatetta sillä ei ole. Rajojen sulkemisesta puhumista kun ei voi aatteeksi sanoa. Halla-ahon ja Laura Huhtasaaren esiintyminen toki vetoaa niin suureen joukkoon suomalaisia, että perusuomalaisten gallupkannatus lähtee hyvin todennäköisesti nousuun, mutta kansansuosio on kovin häilyväistä. Ensihuuma haihtuu, jos äänestäjille ei ole tarjolla tuon syvällisempää viestiä.

Lue lisää...

Tuo ihana, kamala puhelin…

Taas se tuijottaa sitä, mikäköhän sitä vaivaa? Ja nuoret ihmettelevät, miksei se kato puhelintaan?!

Olen itse elänyt lapsuuden, jossa pääsääntöisesti minut sai kiinni ainoastaan kotoa lankapuhelimen välityksellä tai ovikelloa kilauttamalla. Se toi tiettyjä haasteita niille päiville, kun olinkin yllättäen eksynyt kotimatkalla leikkipuistoon leikkimään tai sovitusta huolimatta äiti ei ollutkaan kotona siihen aikaan kuin oli sovittu. Se toi myös tiettyjä vapauksia, koska ei tarvinnut olla kenenkään tavoitettavissa ulkona leikkiessä, ei edes äidin.

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
92 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
98 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä