Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Kuka saa kutsua itseään kirjailijaksi?

Keskustelin perjantaina kirjallisuudesta ryhmässä, joka oli saanut nimekseen Punkkua ja punikkeja. Työkaverini, ryhmän koolle kutsunut Tenhun Anna, kehotti minua ottamaan mukaan oman kirjani. Kieltäydyin, koska minusta se olisi ollut sellaista itserakkautta, johon edes minä en kykene. Vasta perjantai-illan jälkeen oivalsin, että sehän olisi sopinut Annan ajatukseen ryhmän tarkoituksesta: aikomus on tarkastella kirjallisuutta hyvin monelta eri kantilta, muun muassa siltä, kenellä on oikeus kutsua itseään kirjailijaksi.

 

Lue lisää...

Nuorten elämää vai saippuasarjaa?

Useampi aikuinen nauttii erilaisten sarjojen katsomisesta. Listalta löytyy Emmerdale ja Salatut elämät sekä Uusi päivä ja Holby Cityn sairaala kaikkia muita unohtamatta. En taida tuntea juurikaan aikuisia, jotka eivät olisi seuranneet jonkin sortin sarjaa, useilta katselulistalta löytyy myös jonkin sortin saippuasarja.

Samaan aikaan, kun me aikuiset katselemme monen sortin sarjoja, tulee ihmeteltyä kovaan ääneen, että kun ei näitä nykynuoria ymmärrä. Erilaiset sarjat melodramaattisine käänteineen ovat meille ihanaa höpöhöpö-viihdettä, mutta tosielämän salkkarit onkin jo täysin käsittämätöntä, varsinkin jos Tunteet ja tuoksut ovat oman kattomme alla.

Lue lisää...

Uutta uljasta vai ihanan ikiaikaista?

 

Taas luvataan kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista netin mainosvirrassa. Uusi uljas ihminen, siksi minäkin haluaisin tulla. Olipa kyse ravinnosta, liikunnasta tai henkisen avartumisen verkkokurssista, lupaus on samansisältöinen. En nyt siitä uudesta tiedä, kun ei tästä rapistuvasta kropasta, rypistyvästä nahasta ja harvenevista aivosoluista kovin helpolla mitään tuoretta saa. - Uljaaksi sitten edes!

Lue lisää...

Kuumat satsit, kuumat satsit ....

Aloitin vuosi sitten näiden Taivastelua -blogien kirjoittamisen. Niin, ja samaan aikaan aloitti Donald Trump USA:n presidenttinä. Vuosi on kulunut ja presidentti jatkaa edelleen virassaan eikä ole saanut lopputiliä, vaikka niin monet ovat sitä toivoneet. Minä sen sijaan olen saanut lopputilin, enkä jatka enää perheneuvojana vaan eläkeläisenä. Lopputilin saamisessa ei tosin (tällä kertaa) ollut mitään dramaattista. Suomi vain täytti 100 vuotta ja minä 65 vuotta. Elämänkertaani en ole kirjoittanut, eikä minusta ole tehty elokuvaakaan. Vielä. Vanhan joululaulun sanat: ” Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan ” on nyt alkanut saada aivan uuden hyvin henkilökohtaisen sisällön. Mitähän meistä kustakin muistetaan tulevaisuudessa? Tämä on varmasti yllättävää ja myös huvittavaa.

Unohtamisessa sinällään on paljon myönteistä. Moni dementiaa sairastava unohtaa jossain vaiheessa suuren osan elämänsä huolista ja ahdistuksista ja rauhoittuu ja on tyytyväinen, kun ei muista mistä pitäisi olla huolissaan tai masentunut. Vaikka meillä ei olisi dementiaakaan, aika tekee aina tehtävänsä ja kultaa muistot. Ja se on hyvä. On mukava, että unohdamme vähitellen meille tarpeettomia asioita. Unohtaminen helpottaa esimerkiksi silloin, kun unohdamme toisen ihmisen kohdelleen meitä kaltoin. On helpompaa antaa anteeksi ja armahtaa, kun on unohtanut.

Lue lisää...

Kerskurit kilpasilla

Nyt jo aikuisilla lapsillani oli muutamia lempikirjoja, jotka oli luettava aina uudestaan ja uudestaan. Yksi niistä oli Jaakko Jänönen ja kerskurit kilpasilla (Agard ja Paul, 1998).

Kirjassa virtahepo Virtasen ja sarvikuono Sarvisen ainoat viisaudet ovat heidän itsensä edustamia totuuksia. Ja käytettävissä oleva vähä viisauskin peittyy jatkuvaan voimainmittelöön. Molemmat kehuvat itseään epärealistisesti kertoen voivansa yksin kannatella taivaanrantaa sarvellaan tai kyetä avaamaan sen vahvoilla leuoillaan.

Lue lisää...

Uuden vuoden muutokset, onko pakko?

Eräs nuorten suosima instagram-hahmo, jabajaba666 julkaisee yksinkertaista, mutta hyvin nuoriin uppoavaa sisältöä. Aikuisen näkökulmasta sisältö on välillä varsin tyhjänpäiväistä ja tyhmääkin. Mutta sekaan mahtuu myös helmiä. Uudesta vuodesta ilmestyi kuva, joka oli melko negatiivinen, mutta oikeastaan hyvin realistinen. Teksti kuuluu näin: ”Uusi vuosi. En tule muuttumaan yhtään enkä aijo poistaa ärsyttäviä ihmisiä elämästäni. en myöskään aio aloittaa diettiä enkä muuttaa ulkonäköäni tai ajattelutapaani mitenkään. 2018 tulee olemaan ihan samallainen kuin kaikki muutkin vuodet.”

Uusi vuosi on brändätty lupausten aikana, jolloin luvataan parantaa tapoja, pudottaa painoa, elää paremmin. Jostain syystä, meille ihmisille on saatu luotua illuusio, että vuoden vaihtuessa, meillä on velvollisuus muuttua paremmaksi ja näin ollen meille uskotellaan, että olemme lähtökohtaisesti jotenkin huonoja ja vajavaisia, jossakin varmasti olisi parannettavaa. Enkä toki näekään, että kukaan meistä olisi täydellinen. Mutta miksi lataamme niin paljon odotuksia, yleensä aivan liian suuressa mittakaavassa? Miksi haluamme, että uusi vuosi alkaa suurilla paineilla, jotka usein pakottavat meidät jossain kohtaa luovuttamaan?

Lue lisää...

Nyt se tuli

Viluttaa. Kurkku on karhea, pää lyijyä. Flunssa kolkuttaa. Sohvannurkka vetää puoleensa. Kiskon villatakin tiukemmin ympärilleni ja nappaan sinkkitabletteja kuurina. Yritän sulkea oven ikävältä vieraalta. Jospa vielä vilttiin kääriytyisin. Kähisen: - Ei, minuun et saa koskea.Koskee se silti. Flunssa. Se tuttu ystävä vanhastaan, on tänne poikennut matkoillaan ja viipyy hetkisen meillä.

Flunssa on samaistuttava. Että se nyt vaan tuli ja oli ja joskus teki pesänkin. Flunssa on siitä kummallinen tauti, että siitä puhuminen on sosiaalisesti hyväksyttävää. Myös muut sairausryhmät ovat yrittäneet murtaa myyttistä hiljaisuutta. Syöpien rintamalla on tehty julkisuustyötä, ALS ja diabetes ovat tuttuja. Kun vikaa on yläpäässä tai alapäässä, suut pysyvät supussa.  Psykiatrisista sairauksista masennus on luokiteltu kansantaudiksi. Viime aikoina olen ilokseni huomannut, että masennuksesta ei enää kuiskailla vaan puhutaan ääneen. Murheellisten laulujen maassa kauneimmat laulut soivat mollissa, mutta ne soivat. Siinä on toivo.

Lue lisää...

Onko joulupukki oikeasti olemassa ?

Onko joulupukki oikeasti olemassa ?

Onko joulupukki oikeasti olemassa ?

Onko joulupukki olemassa? Minusta on tosi mukavaa, että joulupukki voidaan todistaa yhtä aikaa sekä olevaiseksi että olemattomaksi aivan helposti. Kun kurkistat joulupukin nutun alle niin sieltähän löytyy yleensä joku tuttu eikä joulupukki. Toisaalta taas joulupukin olemassaolo on todistettu toistuvasti lukuisilla valokuvilla ja taitavatpa jotkut väittää itsekin olevansa joulupukkiyrittäjiä jopa siinä määrin, että verottajakin sen huomaa. Jos väität, että joulupukkia ei ole olemassa niin väittämäsi on ok. Jos väität, että Jumalaa ei ole olemassa saat todennäköisesti vastaasi jonkun, joka haluaa keskustella asiasta. Jos väität että joulupukki on olemassa, niin sekin on ihan ok ainakin jouluaikaan ja pikkulasten kuullen. Aikuisten kesken saatat luottamuksellisesti kuiskata olevasti itse se joulupukki. Jos taas väität, että jumala on olemassa, niin olet keskellä monenlaista filosofista ja teologista keskustelua johon ei ole loppua näkyvissä. Mutta jos kuiskaat kaverisi korvaan luottamukselliseti, että olet itse Jumala niin saatat joutua melko äkkiä tutustumaan lähemmin Sote-palveluihin. Ole siis tarkkana väitteittesi kanssa.

Lue lisää...

Suomalainen sisu

Mies kävelee aamuyön tunteina räntäsateessa kiukkuisena mutta päättäväisenä kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa työpaikkaansa. Töiden pitäisi olla valmiina ennen kaupan avautumista ja muiden työntekijöiden saapumista. Kiukku meinaa puskea pintaan liian voimakkaana. Parkkipaikalle jäi lainaksi ostettu auto, josta joku tuntematon ihminen oli puhkonut renkaat illan ja aamuyön välisenä pimeänä ja hiljaisena aikana. Kävelyn tahti kiihtyy ja laannuttaa hieman kiukkua. Työt on tehtävä ja kotiin päästävä ennen aamua. Sitten pikainen suihku, aamupala ja taas on riennettävä eteenpäin. Opiskelujen on edettävä suunnitelman mukaan. Muutto Suomeen oli jo iso muutos lämpöön tottuneelle, mutta toive ammatin saamisesta ja kohtuullisesta toimeentulosta ajaa eteenpäin.

Me suomalaiset puhumme niin mielellämme meidän sisustamme, suomalaisesta ominaisuudesta jonka muka jostain äidinmaidostamme imaisemme verenkieroomme ja verenperimäämme. Ratsastammeko haavekuvalla, joka ei ole enää totta. Missä näkyy sisu, sisukkuus, sinnikkyys? Siinäkö, että aamuyön tunteina uskaltautuu viiltämään erilaisen ja tuntemattoman ihmisen auton renkaat?

Lue lisää...

Aikaa vai rahaa? Saako rahalla aikaa?

Kun marraskuussa jo alkaa kauppakeskusten hyllyt täyttyä jouluroinasta, huomaan itse siirtyväni välttelemään paikkoja, joissa jouluhumu on hulluinta. Oma joulun odotukseni alkaa vasta adventista ja silloinkin hieman vastahakoisesti. Silloin kuitenkin suostun jouluhömpötykseen ja annan sen kulkea ohi korvien ja silmien vihastumatta ja turhautumatta. En vihaa joulua, mutta kaupallinen osuus joulusta ja määrätön kulutus, jota joulu ruokkii ihmisissä, aiheuttaa minussa vastenmielisyyttä ja surua.

Nuoret keskustelivat joululahjoista, moni nuorista mietti, miten ostaa muille lahjoja, kun rahaa ei ole. Yksi nuorista kiusoitteli toista ostaneensa jo tälle lahjan. Sen toisen nuoren pakokauhuinen ja ahdistunut ilme, koska hän tiesi, ettei hänellä olisi varaa vastata lahjalla toisen lahjaan. Tällaisessa joulutodellisuudessako meidän täytyy todella elää?

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
92 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
98 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä