Blogit

Soittivat hoitopaikasta. Tänään on Helluntai, kyllä mummo tietää, kun on aika. Tänään ei sanota hyvästejä. Tänään sanotaan, että aamulla tavataan. Mummo. (sydän)

Yksinkertaiset, mutta idean sisältävät tsemppilausahdukset ovat hokemia, joiden avulla ihmiset haluavat luottaa itseensä ja tulevaisuuteen. Voimalause ei ole sama kuin voimasana. Siispä: aloita päiväsi hymyllä!

Muutos on kuin luotijuna. Siinä missä ennen muinaisessa suomalaisuudessa käytettiin loitsuja, on nyt tilalla aivan jotain muuta. Nämä voimalauseet voivat olla myös typistyneitä, kuten jaksuhali.

Pitihän se arvata: taas muutti ohjaaja Kaitsu omaa tulkintaani tilanteesta. Ei Tuomo suhtautunutkaan ylimielisen mulkvistin tavoin eksänsä nyksän pikkuveljeen vaan päinvastoion kannustavasti. Tämäkö on Jaakko? Oliksä naisis? Saiks sä? Mä ole Tomi. Itseään naistenmiehenä pitävä Tuomo on aidon iloinen kun nelikymppinen vanhapoika näyttääkin osoittautuvan panomieheksi. Nolatuksi Tuomo kyllä tulee, kun Jussi huomauttaa, että ethän sinä mikään Tomi oo vaan Tuomo, Ainon entinen, joka vanhassa valokuvassa hilluu puussa munasillaan.

Keskiviikkoillan harjoitukset olivat noviiseille innostavat ja tuskastuttavat. Nyt mentiin hiomaan kohtauksia ulos ja mukaan tuli muutenkin aiempaa enemmän asioita. Illan päätteeksi olo oli moninainen. Toisaalta pursuili innostus, toisaalta tuskastutti. Tähän saakka kun on eletty uskossa, että aikaahan on ja harjoituksia riittää, iski nyt oivallus, että perhana, se juhannus vyöryy päälle yllättävän nopeasti. Runsaan viikon päästä sunnuntaina pitää vetää jo läpi koko ensimmäinen näytös, vaikka yksittäisetkin kohtaukset takkuavat vielä pahasti.

Eilinen karjaisu jäi pyörimään mielessä. Kuvailin illalla laittamassani postauksessa, kuinka roolihahmoni Tuomon piti raivostua, kun naisystävä Aino ilmoitti, että hän lähteekin toisen miehen perässä toiselle puolella maata, ja kuinka ohjaaja Kaitsu ei ollut tyytyväinen ilmaisuuni. Enemmän raivoa, vaati Kaitsu.

LYÖDÄÄNKÖ VETOA. MINÄ NÄYTÄN SULLE NÄRHEN NE!

Lukuharjoituksen jälkeen on siirrytty hiomaan kohtauksia. Noviisit joutuvat yhä turvautumaan plariin, kokeneemmat vetävät ilman paperinivaskaa, mutta kaverin kuiskauksille on yhä runsaasti tarvetta. Ohjaaja Kaitsu kokeilee erilaisa asentoja ja suuntia: lausutaanko repliikki vastanäyttelijälle vai kohti yleisöä?

Katson ulos. Kevään murrosvaiheessa valo on voittanut ja lämpö kirii arktista ankeutta kiinni. Ensimmäiset krookukset kurottavat teriöitään kalman keskeltä taivasta kohden. Parin viikon päästä tämä vaihe on jo unohtunut, sillä kevät on harpponut krookusten ohi. Tässä pysähtyneessä still-kuvasta krookukset ovat kärjessä. Lumi, marras ja pintamulta on voitettu. Sipulikukka tuulettaa.

Kevät runnoo muutostaan läpi. Vanha kansa tiesi : Kevättä kynttelistä. Helmikuun alussa krookus nukkui kasvavan tykkytäkin alla. Kevään koitto saa osan kanssakulkijoista energisiksi: Aloittamaan remontin, projektin tai sisäisen prosessin. Sydämen lepatus on tulevan muutoksen ensioire. Elämän kevätsäässä muutoksen kaipuun voi yltyä niin kovaksi, että kesärenkaiden sijaan vaihtuu auto ja pöytäliinan sijaan koti. Kun lepatusta oppii sietämään, eikä toimi välittömästi, se voi viitoittaa pysyvään hyvään. Vaikka muutos olisi kypsynyt hautojansa päässä kuin leivinuunin jälkilämmössä, ympärillä eläville se voi olla yhtä suuri yllätys kuin jäiden lähtö.

Noviisit ovat esittäytyneet muulle porukalle. Olipa mukavaa. Toivottivat lämpimästi tervetulleiksi. Tosi luontevaa oli aloittaa yhteistyö.

Muu porukka aloitti jo talvella. Tuomon ja Tiinan pikkurooleihin tipahtaneet Aimo ja Johanna ajettiin sisään lukuharjoituksella, missä koko tarina mentiin läpi.

Mielenkiintoinen tutkimustulos hymyilemisen merkityksestä löytyi Journal of Personality and Social Psychology -lehden viime vuoden maaliskuun numerosta. Tutkija R. Thora Bjornsdottir Toronton yliopistosta pystyi todistamaan tutkimuksissaan, että ihmiset kykenevät arvioimaan pelkän kasvojen näkemisen perusteella, onko joku heidän näkemänsä ihminen rikas vai köyhä. Arvion teko onnistuu vain, jos ihmisten kasvot ovat ns. peruslukemilla eli hymyttömät. Sen sijaan jos ihmiset hymyilevät, ei heidän varallisuuttaan voi erottaa pelkän kasvojen näkemisen perusteella. Mitä tästä pitäisi ajatella? Ainakin se tulee mieleen, että hymyilemällä saatat antaa itsestäsi varakkaan vaikutelman, tai ainakin sen vaikutelman että et ole köyhä. Kannattanee siis hymyillä.

Jatketaanpa toisten naamojen tarkastelua sitten vaikka parisuhteen kannalta. Viime syyskuussa professori Steven Arnocky työryhmineen Nipissingin yliopistosta Kanadasta julkaisi Archives of Sexual Behavior -lehdessä mielestäni ällistyttävän tutkimustuloksen: kasvojen pituuden ja leveyden välinen suhde on yhteydessä seksuaaliseen halukkuuteen. Leveämpikasvoisemmilla henkilöillä on korkeampikasvoisia voimakkaampi seksuaalinen vietti, ja he olivat myös alttiimpia pettämään puolisoaan. Tulos oli niin ällistyttävä, että tutkimus uusittiin, ja toinen tutkimus vahvisti edellisen tuloksen. Tulos piti paikkansa molemmilla sukupuolilla eikä pelkästään miesten kohdalla, niin kuin aluksi luultiin. Tarkkaavainen blogin lukija kauhistuu tällaisen tutkimustuloksen julkaisemisesta todeten, että frenologia eli ihmisen persoonallisuuden määrittely kallon muodosta on todettu puoskaroinniksi jo 1900 -luvun alkupuolella. Kyse lienee nyt kuitenkin jostain muusta. Tutkijat ovat itsekin edelleen ymmällään ja heidän hypoteesinsa on, että heidän löytönsä taustasyynä on jotain toistaiseksi tuntematonta, joka liittyy puberteetti-iän hormonitasojen vaihteluun. Joka tapauksessa tämä löytö kannustaa tutkijoita jatkotutkimuksiin. Itse en kannustaisi ketään lukijaa tässä vaiheessa etsimään mittanauhaa ja mittailemaan kumppaninsa naaman leveyden ja pituuden suhdetta ja tekemään siitä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Peiliin voi tietysti jokainen vähän vilkaista.

Olihan se toimittajanurani järisyttävin käänne. Lähdin Roukalahteen juttua tekevänä toimittajana ja palasin sieltä kesäteatterin näyttelijänä. Koko viikonloppu meni sekaisin. Keskittymiskyky meni ja päässä pyöri kihelmöivä ajatus: millaiseen kuseen minä oikein itseni heitin – ja millaiseen autuuteen?

Palataanpa alkuun.