Aikuiseen elämään kuuluu tahto ja kyky kantaa vastuu omasta elämästä ja omista ratkaisuista. Vastuun kantaminen ei tarkoita sitä, että tehdyt ratkaisut olisivat aina harkittuja tai sitä, ettei koskaan tarvitse tukea ja apua. Mielenkiintoista kuitenkin on, että vastuun ottaminen omasta elämästä näyttää olevan yhteydessä myös tunteeseen onnellisuudesta ja elämän merkityksellisyydestä. Eli irrallisuus ja vastuuttomuus ei pitkässä juoksussa tuo tyytyväisyyttä vaan päinvastoin. Unelma riippumattomuudesta on harhaa.
Haasteita riittää: joskus riippakivenä on taipumus ottaa syy ja vastuu asioista, joista niitä ei ole tarvetta kantaa. Yhtä lailla toisten katteeton syyttely ja vastuun vierittäminen jollekin ulkopuoliselle taholle eivät johda mihinkään hyvään, ei itsen eikä kenenkään muunkaan kannalta.
