Blogit

Tänään repesin ensimmäistä kertaa nauramaan esityksen aikana kohdassa, jossa käsikirjoituksen mukaan ei kuulu nauraa. Helteestäkö lie johtunut. Oli jotenkin niin hulvaton olo, että en jaksa pitää tuota kovin suurena syntinä.

Jos haluat näyttää filosofilta, älä pukeudu kuin filosofi. Sen sijaan etsi tietoa ja kokemuksia, sekä myönteisiä että kielteisiä. Älä anna kokemusten valua hukkaan, vaan mieti niitä, tarkkaile itseäsi ja maailmaa. Pikkuhiljaa olemus muuttuu sellaiseksi, joka kumpuaa sinusta itsestäsi. Se voi olla erilainen kuin mikä oli ihanteesi, mutta se on sinun omasi.

Näillä ajatuksilla opettaja opasti nuorta Johannesta matkalla elämässä eteenpäin.

Torstai-illan veto oli omalta osaltani kesän huonoin. Syitä on kaksi: kesän pienin yleisömäärä ja tieto, että katsomossa istui ammattilaisia, tuttujakin. Kolmaskin, ehkä vaarallisin syy oli. Nyt esitys alkaa olla sillä tavalla hanskassa, että sisälle hiipi liiallinen itsevarmuus. Yhdessä nuo aiheuttivat eilen hajamielisen olon ja sen sopivan jännityksen puutteen.

Mitäs meinaat tehdä kun jäät eläkkeelle ? No kyllä minä varmaan vain istun kiikkutuolissa ensimmäisen kuukauden, kaikessa rauhassa. Ai jaa, no mitäs sinä sitten teet sen jälkeen ? Sitten alan kiikkua!

Mikä kumma siinä on, että toisten ihmisten onnettomuudet ja ikävät tapahtumat saavat niin suuren jalansijan kuulumisten kertomisessa? Miksi onnettomuudet nostetaan lööpeiksi ja miksi me ostamme niiden perusteella lehtemme?

Näin jalkapallon MM-lopputurnauksen aikaan kun ensi-ilta osui, tunnelmat voi purkaa vaikka hemmetin pitkällä eteläamerikkalaisella maalihuudolla. Tai sitten vain suomalaisella karjaisulla. JEEEEEEEEE!!!!!

Kenraali oli notkahdus verrattuna eiliseen ennakkonäytökseen. Eli ohjaaja Kaitsun sanoin: Ei se huono ollut. Oli se kohtalainen, mutta...

Reippaat serkukset saapuivat purjehdusleiriltä. Skiglaussanasto on jo sitä luokkaa, että minä tipun jo lähtösatamassa - veneessä kun kaikki muuttuu hepreaksi. Muistelen, kuinka vuosia sitten lankomies koki kovia kun heille syntyi vauva. Purjehdus ei tulisi kysymykseen vähään aikaan ja paatista oli luovuttava. Valitteli tätä ympäri maakuntaa; toki se oli huumorin höystämää - ilon, kiitoksen ja pilkkeen silmäkulmassa sisältämää näennäisvalitusta kun hän itse nautti isyydestä ja kaikesta siitä mitä nuori perhe voi kohdata esikoisen synnyttyä maailmaan. Silloin yksi vene on pikkuseikka koko elämän suuressa aallokossa.

Akseli Gallen-Kallelan maalaus ”Purren valitus” 1900- luvun alusta kuvaa kesäistä hetkeä, jolloin ilo ei ole tunteista päällimmäisin. Iso puuvene on mennyt rikki. Mies, Väinämöisen oloinen, veneeseen nojaten, allapäin. Hän ei ole vielä vanhus, vaan ehkä viisikymppinen, niin kuin minäkin pian. Maalaus kuvaa mielentilaa, Suomen kansa sen kaikkine vaiheineen voisi olla tuossa kuvassa myös. Mielessä pelko siitä, että elämä purjehtii ohi, jättäen taakseen, karauttamaan kiville, huomaamaan, että oma pursi ei ole enää nuoruuden loistossaan ja entiselleen se ei tule enää koskaan.

Perkele. Peruutin petäjään ja rikoin Johannan auton sivupeilin. Annetaanpa vaikka näyttämöllä sillä hetkellä olleen Minnan kertoa tapahtuma omasta näkökulmastaan:

Sade väistyi Roukalahden taivaalta ennen harjoituksen alkua, mutta kun olimme jo ehtineet varautua läpimenon muuttamiseen sisätiloissa vedettäväksi lukuharjoitukseksi, teimme niin. Parempi näin. Läpimenossa todennäköisesti olisin luntannut plarista ja hermoillut vaatteidenvaihdon kanssa ja ollut suuren osan ajasta ulkona tarinasta. Nyt tästä tuli mentaaliharjoitus, joka lisäsi mielenrauhaa.