Blogit

Tulipa sukkela olo. Heti kun minä ryhdyin pitämään blogia, alkoi teatterilla kummitella. Olen aina ollut sitä mieltä, että työ tekijäänsä kiittää, mutta nyt kävi päinvastoin.

Heilin arvoisa päätoiminen toimittelija pyysi minua syksyllä tähän virkaan ja heti, kun ennustin huonoja uutisia, niin eikös ne toteutuneet. Nyt sitä odotellaan YT-neuvotteluja ja ihmetellään mitä tuleman pitää. Onhan tuota väkeä onneksi teatterisaleissa taas liikkunut, mutta ei se riitä. Budjetti jää reippaasti alle suunnitellun ja kassan pohja pilkottaa. Vanhat synnit eli yli varojen eläminen meitä seuraa aina seitsemänteen ensi-iltaan saakka L Eihän tässä muu auta, täytynee pistää porukkaa lepovuoroon ja yrittää selvitä mahdollisimman vähin vaurioin.

Suomalaiset rakastavat porvareiden vihaamista, ja ihan perusduunaristakin leivotaan sellainen, jos hän onnistuu kasvattamaan yrityksestään sellaisen suurbisneksen, että on varaa osinkoihin ja järvenrantataloon kaupungin kupeessa. “Helppohan se on sieltä kartanosta johtaa” tai “ei tiedä tuo kaveri köyhyydestä mitään”. Ei sillä ole mitään merkitystä tietääkö vai ei, sillä kateus ja logiikka harvoin viihtyvät samassa päässä.

Tuoppi juuttui huulille, kun laulu alkoi kuulua: Oh Lord, won't you buy me a Mercedes Benz...
Janis Joplin – Sointulassa!

Ylen Minna Rinta-Tassin äskeisen raportin mukaan Senaatintorilla oli yhden maissa parisataa luterilaista, ortodoksia, katolilaista ja muslimia valmiina lähtemään marssille kohti Ranskan suurlähetystöä, ja myös hindujen edustaja oli kertonut esittävänsä oman kannanottonsa. Rinta-Tassin mukaan lisää ihmisiä tuli koko ajan.

Ihmislajilla on taipumusta seurata sivusta mitä muut tekevät, ja arvostella sitä sitten. Perässä pulkan lailla vedettävät ihmiset nauttivat siitä kun joku kiskoo narusta, mutta neuvovat sitten sieltä pulkasta, että miten sitä täytyy vetää. Elämässä jotkut ihmiset päätyvät vetämään liian suuria kuormia kuin huomaamattaan, sillä samaan pulkkaan saattaa istahtaa useampi tyytymätön kyytiläinen. Vaihtoehtona on joko pulkan hylkääminen, tai vetäminen hampaat irvessä.

Fly me to the moon
Let me play among the stars
Let me see what spring is like on
A-Jupiter and Mars
In other words, hold my hand
In other words, baby, kiss me

Kun naista halutaan halventaa, häntä kutsutaan huoraksi. Nimitystä käyttävät niin miehet, kuin naiset. Termi ei ole synonyymi prostituoidulle, vaikka nämä käsitteet tarkoituksella sekoitetaan. Suomessa naisella on oikeus myydä itseään, mutta seksipalvelujen ostamista pidetään eettisesti vääränä. Tutkimusten mukaan miehet käyttävät prostituoitujen palveluja täyttääkseen läheisyyden kaipaustaan, eivätkä siksi, kuten monet naiset uskovat, tyhjennysmielessä. Maalaisjärkikin sanoo, että jälkimmäinen onnistuu ilman naistakin.

...olisi hyvä aloittaa bloginsa kertomalla hieman itsestään. Olen siis abiturientti vuosimallia 2016. Ainakin tarkoitus olisi olla. Lukiota käyn Outokummussa ja lukion jälkeen ensisijaisena päämääränä olisi päästä opiskelemaan Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle. Blogissani tulen jatkossa käsittelemään opiskelijaelämää ja sen erilaisia puolia. Myös ihan puhtaat päähänpistokset saattavat tuottaa tekstiä asiasta kuin asiasta.

Kuten blogini nimikin jo kertoo, on abiturientin elämä ihmeellistä. Varsinkin minulla. Toiset tuppaavat muuttamaan täysi-ikäistyttyään pois kotoa, mutta minäpä päätin tehdä päinvastoin. Asuttuani noin vuoden Outokummun keskustassa tulin pienen harkinnan jälkeen siihen tulokseen, että muutan takaisin äitini luo maaseudulle. Terveiset siis muuttolaatikoiden keskeltä.

Minulla on ongelma: erotako persuista vai ei?
Erota pitäisi, tiedän. Kunnallispolitiikasta kirjoittavan toimittajan kun ei pitäisi olla sitoutunut mihinkään puolueeseen. Mutta kun on tämmöinen käsite kuin rintamakarkuruus.
Kyse on vähän samasta asiasta kuin Päivi Räsäsen vuosia sitten herättämässä kohussa. Kirkosta erottiin massoittain ja seurakuntiin jääneet kummastelivat, että silläkö ne asiat paranevat, että kirkko jätetään umpivanhoillisten käsiin.
Palataanpa alkuun eli vuoteen 1959.

Synnyin 12.12.1959.
Aiemmin samana vuonna Veikko Vennamo oli lähtenyt Maalaisliitosta ja perustanut oman Pientalonpoikain puolueensa. Varhaisimpia lapsuudenmuistojani on, kun katselin lattianrajasta ylöspäin naapurin setiä, jotka astuivat tupaamme ja sanoivat isälleni, että lähehän Jussi pikkupoekaen kokkoukseen.
Isäni oli tyypillinen vennamolainen, karjalainen sotaveteraani, joka oli perheen perustettuaan saanut oman asutustilansa Savosta, ja joka löysi poliittisen kotinsa pienpuolueesta, jota herrat ja pintasivistyneistö pilkkasivat.
Isääni rakastin, ja häneltä sain isänmaallisen kasvatuksen. Herkimmät teinivuoteni vietin 70-luvun Suomessa, jonka iskusanoja olivat rock, rauha, rakkaus, solidaarisuus, tasa-arvo.
Kaiken tämän yhdistelmänä kehittyi oma maailmankuvani, missä isänmaallisuus ja kansainvälisyys eivät olleet minkäänlaisessa ristiriidassa keskenään. Päinvastoin: minun on helppo arvostaa muita kulttuureja, koska olen ylpeä omista juuristani.

Morjesta pöytään. Olen Jussi Viljala, baarimestari. Alun perin minusta piti tulla kokki, mutta muutaman sattuman kautta löysinkin itseni työskentelemässä baaritiskillä.

Alkoholiin suhtaudun intohimoisesti ja kunnioittavasti.