Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 25: Tanssijapojan ohjeet

Oulussa opiskeleva poika, tuleva tanssin ammattilainen, on isänsä luona muutaman yön pysähdyksellä matkallaan Lappeenrannan Kalenoista Kuopio Tanssii ja Soihin. Uskouduin äsken murheestani, josta olen tännekin kirjoittanut: yli minuutin kestävästä onnestani, joka minun on pystyttävä Luokkakuvassa ilmaisemaan ilman ainuttakaan ääneen lausuttua sanaa. Siinähän on se ongelma, että onnellinen hymy meinaa hyytyä lähes itkuksi, kun hymyillä pitää, vaikka 400-500 ihmistä tuijottaa suoraan kohti ihan lähellä. Kotona olen harjoitellut peilinkin edessä, mutta niin vain muuttuu hymy irvistykseksi.

"Käy sisäistä monologiasi", kehotti poika. Että mitenkä? Isä katsoi poikaansa yhtä uunona kuin keväällä bändiharjoituksissa Riikkaa, joka sanoi, että iske sillä tamburiinilla etupotkun sijasta takapotkua.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 24: Onko se vielä liian levällään?

Ensi-iltaan on tänään tasan kaksi viikkoa. Vilkaisu harjoituskalenteriin paljastaa, että jäljellä on kenraali mukaan lukien enää kahdeksan harjoituskertaa, joista kahdessa on yleisöä paikalla. Niin sanottuja tavallisia harjoituksia on vain kaksi, kaikki muut ovat joko I tai II tai koko näytelmän läpimenoja. Pitäisi siis alkaa olla aika valmista.

Ei ole, lähelläkään. Välillä on havaittavissa pientä hermostumistakin: onko homma liiankin levällään? Luokkakuva on silläkin tavalla haastava näytelmä, että bändin mukana olo ja toisen näytöksen runsaat pukujen vaihdot ovat tuoneet pakollisia paneutumisia asioihin, jotka ovat vieneet aikaa varsinaiselta harjoittelulta. Torstaina esimerkiksi piti harjoitella ensimmäistä kertaa musiikkikohtauksia koko bändin ja esityksessä oikeasti käytettävien soittimien voimin, mutta emme harjoitelleet. Äänimies Krisu varoitteli jo harkkojen alussa, että tekniikan vaatimat säädöt vievät aikaa, kun yksittäisiä soittimia on paljon, ja kun säädettävänä on myös monen eri laulajan vaatimat äänet.

Lue lisää...

Ikävä kotiin! Mutta minne?

Kaija20FB Kaija SAntti, pastori

Hän istuu pöydän ääressä. Sidottuna pyörätuoliin, ettei vain kaatuisi lattialle. Jalassa Reino-tossut, Aino-tossut, lämpimät sukat. Anova katse osuu tiukasti suoraan sisimpääni. "Auta! Pitäisi päästä kotiin! Olen tässä, enkä itse pääse irti. Kotiin pitäisi jo joutua!"  

Totean: "Sinulla on koti-ikävä, koti on ollut sinulle tärkä paikka!" 

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 23: Mopo

Tänään... tai tjaa, eilen, kello onkin jo tätä kirjoittaessa yli puolenyön... minä sen sain: mopon. Pappatunturin. Erilainen se tosin on kuin se Pappatunturi, jolla ajelin Iisalmessa Porosuon kylällä 1970-luvun puolivälissä. Ja sepä meinasikin aiheuttaa hankaluuksia heti ensimmäisessä harjoituksessa.

Viime kesänä siis ajoin näyttelijäkollegani Johannan auton päin puuta. Halukkaat voivat käydä lukemassa siitä viime kesän blogikirjoitussarjastani. Tänä kesänä minun pitää ajaa 15-vuotiaan Ossin hahmossa mopolla, joka on hiukan erilainen kuin se, jolla ajoin omina teinivuosinani. Tämä polkaistaan käyntiin polkimesta, joka pitää muistaa nostaa ylös käynnistyksen jälkeen, muuten se on jarrupolkimen päällä. Tänään muistin, mutta muistanko sitten esityksessä, kun 400-500 katsojaa tuo jännitystä mopoilijan sieluun?

Lue lisää...

Tutkailua blogin kirjoittamisesta ja sisäilmaongelmasta

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen

 

 

Lue lisää...

Jukolan viestissä suunnisti myös Martti Luther vaimonsa kanssa, tosin he eksyivät paikalliseen markettiin…

Markku-FB-1 Markku Koistinen, Enon kappalainen

”Aika kuluu nopeasti” on kliseinen sanonta, mutta se on raivostuttavan totta. Jokin muu tuntuu etenevän, samalla kun itse tuntuu polkevan paikoillaan.

Sauli Niinistö seisoo Jenninsä kanssa minua vastapäätä. Meitä erottaa tie, turvanauhat ja turvamiehet. Saulilla seurueineen on väljempää toisella puolella, mutta me muut seisomme kymmentuhatpäisen ihmisjoukon puserruksessa Jukolan viestin lähtöalueella 2017 ja odotamme starttia.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 22: Onni ennen tyhjää katsetta

Tänään on taas sen tyhjän katseen aika, josta kerroin tämän kirjoitussarjan 12. osassa 15.4.2019. Tuolloin kuvailin, kuinka ohjaaja Kaitsu karsi vähän kerrallaan ilmaisuani, kun minun piti tuoda esiin Ossini järkytystä, kun elämä jysäyttääkin turpaan oikein kunnolla hetkellä, jolloin mies kuvittelee elävänsä elämänsä onnellisinta hetkeä. Ei viinanjuontia, sanoi Kaitsu, eikä itkuakaan. Pelkkä tyhjä katse vain.

Ennen tyhjää katsetta on siis se onni. Ei muuten ole helppoa senkään näytteleminen. Minullahan ei ole ainuttakaan repliikkiä kohtauksessa, jossa pitää pystyä ilmaisemaan suuria tunteita skaalan laidasta laitaan. Viimeksi harjoittelimme kohtausta sunnuntaina, jolloin Kaitsu huomautti, että älä Ossi vielä murjota, kun vielä tässä vaiheessa sinä olet onnellinen. Murjota... perhana, minähän yritin ilmaista miehen iloa hiljaisella hymyllä! Ajattelin nimittäin, että aika hölmöltä näyttää, jos annan hampaideni näkyä yli minuutin ajan irveessä, jonka on tarkoitus olla leveä hymy.

Lue lisää...

Virheiden ahkerat etsijät menettävät kykynsä nauttia elämän konsertista

Saila-FB Saila Musikka, diakoni

Entinen opettajani kertoi konsertista, jossa he vaimonsa kanssa olivat olleet. Opettajani oli muiden lahjakkuuksiensa lisäksi erittäin musikaalinen ja supatteli vähän väliä vaimolleen soittajien pienistä virheistä. Hän havahtui oman toimintansa järjettömyyteen, kun takana istuva mies koputti olkapäähän, kumartui hänen puoleensa ja ehdotti ”josko vain nauttisimme konsertista emmekä kyttäisi soittajien virheitä”.

Niinpä- valinta on meidän: käytämmekö aikamme ja elämämme omien ja toisten virheiden kyttäämiseen vai kuuntelemmeko kokonaisuutta pienistä virheistä välittämättä?

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 21: Tuleekohan vaatteiden vaihdon kanssa kiire?

Aimolla on lomaviikko, ja tänään pitäisi siivota koti. Aloitin tiskaamalla ja laitoin taustamusiikiksi Spotifyn Luokkakuva-listan. Ossin nahkoihinhan tuossa tuli sukellettua ja Aimon tiskaaminen keskeytyi toistuvasti, kun Ossin piti välillä tanssia tangoa, välillä helisyttää tamburiinia ja välillä tuijottaa järkyttyneenä tyhjyyteen. Samalla Aimo oivalsi, että niiden tähän saakka siviilivaatteissamme harjoiteltujen kohtausten väliinhän tulee vaatteiden vaihtoja, joita toisen näytöksen aikana on useita.

Semmoinen ajatus pätkähti pääähän, että kuinkahan kiire siinä tulee. Tässä tiskaamisen ja kierrätysastioille menon välissä uppouduin tutkimaan plaria sillä silmällä.

Lue lisää...

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 20: Juhlavuoden satsaus

Harmillista: Foreca sää näkyy näyttävän keskiviikoksi Roukalahdelle pilveä ja kahta sadepisaraa. Uhkana on harjoitusten siirtyminen sisälle, ja se taas olisi takaisku paitsi harjoittelulle myös radiohaastattelun sävyille.

Hannu Virolaisen aikoinaan perustama Roukalahden kesäteatteri siis täyttää tänä kesänä 20 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi kyläseura Roukalahden Kivekkäät teki kulttuuriteon uskaltautumalla tuottamaan kantaesityksen, Tiina Markkasen käsikirjoittaman Luokkakuvan. Se kiinnostaa myös mediaa. Tähän mennessä omat haastattelunsa ovat käyneet tekemässä paikallislehti Kotiseutu-uutiset omaa kesälehteään varten ja samoin maakuntalehti Karjalainen omaa Kägi-kesälehteään varten. Myös kaupunkilehti Karjalan Heili suunnittelee omaa juttuaan.

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
143 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
10 artikkelia
Aimo Salonen
133 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä