Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Pappi se vasta on varsinainen kausityöläinen - aina sesongin huipulla

Blogin-jakokuva-Jukka-Erkkil Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin viides kirjoitus, jossa esitellään vuoden varrella esiintyvien ajankohtaisuuksien vaihtelut. Maalaispappi havaitsee, että sesongit vaihtuvat kuin kalsongit ja koko sana taitaa lopulta menettää merkityksensä. Maalaispappi pahoittelee pitkähköä kirjoitusta, mutta puolustautuu vetoamalla runsaisiin sesonkeihin.

Lue lisää...

Taas uusi ainutlaatuinen päivä

Taas uusi ainutlaatuinen päivä Petri Rask, kirkkoherra

Vuosi sitten kirjoittamissani parissa Heilin blogissa muistelin pappisurani alkutaipaletta Suomussalmella. Blogit pohjautuivat vanhempieni jäämistöstä löytämiini päiväkirjanomaisiin kirjeisiin, jotka olin lähettänyt Suomussalmelta Kirkkonummelle marras- joulukuussa vuonna 1981. Jatkan valitsemallani tiellä vielä tämän kerran ja jaan osan kokemuksistani lukijoideni iloksi ja virkistykseksi 38 vuoden takaa.

Muuttaessamme Suomussalmelle olin 24-vuotias vasta vihitty pappi. Tolpan pappila sijaitsi

keskellä kirkonkylää. Iso talo oli aluksi autio ja tyhjä, koska pienen perheen muuttokuorma mahtui pelkkään pakettiautoon. Kirjeen perusteella verhot laitettiin ikkunoihin vasta kuukauden päästä muutosta. Huomiota herättävä seikka tuokin, sillä kirje on päivätty 1.12. Mietin nyt, että oliko ikkunoissa sälekaihtimet, kevyenliikenteen väylä kulki aivan pappilan ikkunoiden alta.

Ke 2.12. Päiväkirjamerkintä alkaa juhlallisesti: ”Taas uusi ainutlaatuinen päivä.” Ja jatkuu kuvauksella vanhainkerhon retkestä Hyrynsalmelle. ”Vietimme yhteistä adventtijuhlaa paikallisen vanhustenkerhon kanssa. Juhlassa pidin puheen ja lopuksi vietettiin ehtoollista. Jaoin ensimmäistä kertaa viiniä. Olipas hankalaa.” Papin vaatetuksesta oli maininta: ”Stola oli ristissä talon tavan mukaan.” Samana iltana piti vielä ehtiä kyläseuroihin Pesiönlahdelle. Seuraväki saapui paikalle mm. mopoilla, traktoreilla ja moottorikelkoilla. Kolehti: 515mk.

To 3.12. Pappilassa on paistettu ensimmäiset piparit.

La 5.12. ”Heräsimme ovikellon soittoon. Lähetyssihteeri tuli kauppaamaan joululehteä. Kello oli 10 ja ulko-ovi oli ollut koko yön auki. Ensimmäinen lauantai, kun minulla ei ollut välttämättömiä virkatehtäviä. Ei mitään tullut sitten tehtyäkään… paitsi tiskattua, käytyä kaupassa ja hakemassa postilaatikosta Hesari ja keitettyä lihasoppaa.”

Su 6.12. ”Olipa juhlallista nostaa lippu pappilan lipputankoon itsenäisyyspäivän kunniaksi. Jumalanpalveluksessa tuli vuoroylistys sävellettyä itse. Illalla vielä kirkkokuoron kanssa Juntusrantaan pitämään adventtivesperiä. Kirkkokahveilla tapasin vanhemman naisen, joka oli talvisodan syttyessä nähnyt venäläisten tulevan rajan yli, ja jäätä myöten, lapset vesikelkassa kiirehtinyt varoittamaan muita juntusrantalaisia.”

Tämän tapaamani Lempi-tädin tarina löytyi yllättäen hänen poikansa kertomana Ylen Elävästä arkistosta. Tv-sarjassa Pimeä historia, Ihmiset Raatteen tiellä, historioitsija Teemu Keskisarja ja opettaja Marko Kämäräinen valottavat Suomussalmella käydyn suurtaistelun käänteitä ihmiskohtaloiden kautta. Matkalta löytyy suomalaisten selviämistä ja ukrainalaisten tragediaa.

7.-8.12. ”Yövieraisilla Vuokin pappilassa. Kävin avustamassa Raatteen tien varressa sijaitsevalla Raatteen koululla kyläseuroissa ja lähetysmyyjäisissä. Reppuun ilmestyi lanttuja, sipuleita, voita ja paikallista rieskaa. Kotimatka taittui tiistaiaamuna postikorttimaisemissa.”

9.-13.12. ”Kirkkoherra valitti tiistaina, ettei Petrillä ole keskiviikko- ja torstai -iltana mitään tekemistä ja helpoltahan kalenteri näyttikin. Niinpä keskiviikkoilta kului ihmetellessä paikallista unissasaarnaajaa. Auto jäi penkkaan kiinni. Torstain surukotiin oli matkaa 70km eli ajoa tuli yhteensä 140km. Perjantaina mieli maassa kaksista hautajaisista. Perjantai-iltana

mukavat lähetysmyyjäiset. Pieneltä kylältä löytyi melkein 800mk lähetykselle. Lauantaina vakiotoimitukset ja osallistuminen isosten viikonloppuun. Illalla armoton päänsärky. Sunnuntaina messu meni kohdalleen. Illalla vielä Rekelässä kyläseurat ja myyjäiset. Seuratalosta puuttuivat sähköt, mutta se ei menoa haitannut. Kotipihaan ajaessa auto jäi hankeen kiinni. Voimistelua päivän päätteeksi.”

Mitä tuosta kaikesta muistaisin, jos en olisi niitä ylös raapustanut ja kirjeitä kirjoittanut. Espoon Suvelasta Suomussalmelle muuttaneena moni asia oli uutta, erilaista ja ihmeellistä. Mukavia muistoja kaikkinensa, mutta kirjeitä lukiessa nousee nyt väkisinkin mieleen ajatus, että oli aika hengästyttävä kahden vuoden komennus ensimmäiseen virkaani Suomussalmen vt. kappalaiseksi.

Petri Rask, kirkkoherra

Joululahjatoiveita

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen, eläkeläinen

 

Joululahjat ja joulukortit ovat alkaneet vähitellen muuttua virtuaalisiksi. Joulukortteja lähettää enimmäkseen vain vanhempi väki. Nuoremmat ihmiset lähettävät joulutervehdyksensä sähköisesti tai ilmoittavat laittavansa joulukorttirahat hyväntekeväisyyteen. Kaikenlaiseen tarvarapaljouteen kyllästyneet ihmiset ovat jo pitemmän aikaa antaneet toisilleen aineettomia, virtuaalisia joululahjoja. Itse pidän edelleen kovista ja maukkaista paketeista, mutta olen myös ajatellut joitain puolivirtuaalisia mahdollisuuksia. Niinpä lähetänkin nyt tässä tällaisia lahjatoivieta sisältävän kirjeen joulupukille.

Lue lisää...

Hyvä päivä julkistaa kulttuurin voima

Maakuntalehti Karjalaisen kulttuuritoimitus on luonut viime vuosina uutta upeaa itsenäisyyspäivän perinnettä. Tänäkin aamuna saimme katsoa, mitkä kaikki 12 eri alojen saavutusta toimittajat Kimmo Nevalainen ja Suonna Kononen olivat valinneet ehdolle vuoden 2019 pohjoiskarjalaiseksi kulttuuriteoksi, jonka toimitus sekä raadin tämän vuoden vaihtuvat jäsenet Sanna Kärkkäinen, Esa A. Luukkainen ja Johanna Turunen valitsivat tammikuussa .

Onpa hurja lista: on ammattilaisia ja harrastajia, musiikkia, kuvataidetta, teatteria, kirjallisuutta. Joensuun oopperayhdistyksen puurtaja Eila Yrjölä mainitaan Figaron häiden kautta monitoimihöylänä, joka mahdollistaa monia asioita. Elinvoimainen kulttuuri tarvitsee tasokkaita ammattilaisia, mutta Yrjölän kaltaiset asialleen omistautuneet ja asiansa puolesta intohimoisesti toimivat vapaaehtoistoimijat ovat todellisia kultakimpaleita, joita ilman ammattilaisilla olisi vähemmän toimintamahdollisuuksia.

Lue lisää...

Olen hyväntahtoinen ihminen - vai olenko?

Saila-FB Saila Musikka, diakoni

Seuranhakupalstoilla etsitään usein iloista, huumorintajuista ja mukavaa henkilöä. Omaa itseämme kuvailemme myös usein näillä samoilla fraaseilla. Joskus minäkuva koostuu niistä haaveista, millainen haluaisimme olla ja piirteistä, jotka ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä. Todellisuus saattaa näyttäytyä ulospäin toisin.

Meissä elää ikuinen ristiriita siinä, mitä haluamme olla ja mitä olemme. Jos tuo ristiriita on tiedostettu, meillä on suunta ja pyrkimys. Tiedän haluavani olla vaikkapa ystävällisempi, joten kasvatan itseäni ajattelemaan ihmisistä ystävällisemmin. Pikkuhiljaa ajatus hivuttautuu kohti toimintaa, oikeasti toiminkin ystävällisemmin. Tiedostamaton ristiriita tuottaa jatkuvaa pahaa mieltä: miksi nuo muut eivät näe minua sellaisena, joka itse koen olevani. Miksi minua kuvaillaan epäystävälliseksi, vaikka itse ajattelen olevani ystävällinen? Voisiko olla niin, että ajatus ei valu teoksi ja sanoiksi?

Nykyään kaikissa lehdissä on testejä. Saat selville helposti, kuka maajoukkuejalkapalloilija olisit tai muuta yhtä tärkeää. Tehdäänpä siis testi ajatusten ja tekojen välillä. Eli tee testi ja saat selville, millainen oikeasti olet. Ehkä.

Lue lisää...

Huomioita laitapuolen kulkijoille

Markku-FB-6 Markku Koistinen, Enon kappalainen

Vasen laita. Sitä on opeteltu kulkemaan jo kahdeksan vuotta. Opettelu alkoi heti pennusta ja mikäs siinä: viisas koira.

Mutta edelleenkin tahtoo olla, että jokin vie mielenkiinnon ja on pakko lähteä vetämään keskemmäs tietä joskus jopa oikeaan reunaan asti.

Onko syynä jokin tuoksu, vaiko se, että johonkin taloon on ilmestyneet uudet mielenkiintoiset jouluvalot? Epäilen tuoksuja, niitähän riittää kun maassa ei ole lunta. Mutta valojakin on viritelty jo syyskuusta asti. Ihailtavaa ja ihmeteltävää on riittänyt myös minulle.

Olin lukioaikaan hetken vaihto-oppilaana Olofstömissä, Etelä-Ruotsissa. Talven kelit siellä olivat kuten nyt täällä, lunta ei juurikaan ole. Silloin muotiin olivat tulleet ikkunoihin laitettavat 5- tai 7-osaiset v-muotoiset kyntteliköt. Meille ne olivat vasta rantautumassa.

Ulkovaloja ei sielläkään vielä ollut. Erikoinen piirre heillä oli se, että pimeällä ikkunoihin ei vedetty verhoja. Tällä tavoin kauniita koteja oli ilo esitellä heille, jotka liikkuivat kadulla koiran kanssa tai ilman.

Lue lisää...

Höpö höpö, joka puussa orava !

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen, eläkeläinen

 

Joensuun seudun kansalaisopisto täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Tämän kunniaksi kansalaisopiston ohjelmassa on useita 100-aiheisia kursseja. Itse olen osallistunut kurssille, jonka nimi on Sata espanjalaista fraasia! Olemme oppinneet, miten espanjaksi sanotaan, että jokin on helppo nakki ( ”esto es pan comido” ) tai miten sanotaan, että ollaan hyvällä tuulella ( ”estar de buena luna” ). Kaikenlaista muutakin on opittu. Kun ihaillaan jonkun rohkeata toimintaa, niin voidaan sanoa Qué huevón ! (Onpas siinä munaa ! ) Kaikille fraaseille ja sanonnoille ei varmaankaan löydy käyttöä, mutta opiskelu on ollut mielenkiintoista. Puoliksi piloillani ( ”medio en broma” ) aloin muistella erilaisia suomalaisia fraaseja, idiomeja, sanontoja ja sananlaskuja, joita olen elämäni varrella kuullut. Seuraavassa niistä muutamia. Luulen että niitä on melko vaikea kääntää espanjaksi, joten en sitä nyt yritäkään.

Lue lisää...

Salakuuntelijan palkka: Sain tietää elämän tärkeimmän asian - oikeastaan kaksi!

Kaija20FB Kaija Santti, vanhustyön pastori

Salakuuntelu palkitsee - ainakin silloin kun korvat sieppaavat tahattomasti ympärillä käytävää keskustelua. Minut se palkitsi antamalla aiheen blogiin , jossa voin paljastaa, mikä tai mitkä asiat seniorikansalaisen elämässä pääsevät ykkössijalle! Arvatkaapa.

Seniorien eli käytännössä lähes ja yli kahdeksankymppisten suosimassa syöntipaikassa satuin parikin kertaa pöytään, jonka vieressä sama naisporukka keskusteli näistä kaikkein tärkeimmistä. Vakuutuin tuosta merkittävyydestä, sillä tismalleen samat asiat toistuivat keskustelussa  - taustakysymyksinä, mitä kuuluu, miten on mennyt, entä terveys. Siis ne tavalliset keskustelun virittäjät  Ensimmäiseksi putiin aihetta Miten selvitä kaatumatta ja liukastumatta sisällä ja ulkona. Tasapainon kanssa kun tuppasi olemaan välillä niin ja näin. Lonkan keinonivelkin asetti omat haasteensa.  ( seniorikielellä: mennööhän tuo, vaikka hittaasti). Naiset antoivat toinen toisilleen hyviä vinkkejä pystyssä pysymiseen. (Soten kielellä vertaistuki

Lue lisää...

Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen

 

Näinä taloudellisen kasvun hiipumisen aikoina ei ole tuiki tavatonta, että joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa joutuu harkitsemaan ” tarjousta, josta ei voi kieltäytyä”. En tarkoita tilannetta, jossa elämänkumppani ilmoittaa ottavansa eron ja lähtevänsä ohikulkevan kauppamatkustajan matkaan. Kyse on nyt siitä, että työnantaja uhkaa irtisanoa työntekijän, ellei tämän itse suostu heti paikalla allekirjoittamaan työnantajan laatimaa sopimusta työsuhteen päättämisestä. Joskus työelämässä tilanne voi mennä sellaiseksi, että jostakusta työntekijästä on yksinkertaisesti vain päästävä eroon maksoi mitä maksoi. Useimmiten kyse on siitä, ettei irtisanomiselle ole laissa määriteltyjä perusteita, mutta työntekijää painostetaan allekirjoittamaan irtisanoutumissopimus, jotta hän välttäisi mahdollisen irtisanomisen riitauttamisesta johtuvan oikeusprosessin. Työnantajakaan ei halua itselleen pitkää oikeusprosessia ja sen päässä häämöttävää korvauksen maksamista aiheettomasta irtisanomisesta, ja lupaa siksi maksaa irtisanoutujalle erorahaa.

Lue lisää...

Kolmen tähden pappi, kahden tähden pappi, yhden tähden pappi ja minkä tähden pappi

Blogin-jakokuva-Jukka-Erkkil Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin neljäs kirjoitus, jossa mietiskellään normaalisen papin olemusta. Kuulopuheen mukaan eräällä piispalla oli aikanaan otsikon kaltainen luokittelu omille papeilleen. Taitaa kuitenkin kasku heijastella enemmän kansan syvien rivien ajatuksia.

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
171 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
23 artikkelia
Aimo Salonen
140 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä