Blogit

Suoraan sanottunahan vappu oli ankea. Laitoin kyllä hilpeitä videoita Facebookin Hetki ilolle -ryhmään ja peukutin muiden laittamia videoita ja kuvia ja nautin ihan oikeasti erilaisista etätuotannoista ja striimauksista, mutta kaikessa tuossa oli vähän samaa epätoivoa kuin Speden, Veskun ja kumppaneiden mustavalkoisessa tv-sketsissä jostain 50 vuoden takaa: kyllä vappuna voi pitää hasukaa ilman viinaakin, kyllä pemalauta jurkele voi ja se ei kyllä kuulu kenellekään, jos minä pidän hauskaa ilman viinaa.

Marja Liisa Liimatta, sairaalappi, työnohjaaja, psykoterapeutti

Koronaepidemia sävyttää nyt tekemistämme, tapaamisiamme ja uutisten kuunteluakin (tai kuuntelemattomuutta). Reilun kuukauden ajan olen huomaamattani alkanut antaa arvoa tottumuksilleni.

Paavo Kerkkänen

Elämämme on enimmäkseen jatkuvaa toistoa. Heräämme, syömme, puuhailemme, syömme, juomme, leikimme ja nukumme ja heti huomenna suurin piirtein samat rutiinit toistuvat. Kaikille meille kuitenkin sattuu elämämme aikana joitain asioita, jotka tapahtuvat vain kerran, ja siksi ne jäävätkin mieleemme arjen rutiineja paremmin. Näistä tapahtumista tulee tarinoita, joita sitten kerromme toisille ja monet niistä siirtyvät seuraaville sukupolville. Usein näihin juttuihin liitetään lisäkommentti tai selitys erityisen hyvästä tai huonosta onnesta tai tuurista. Tilastotieteilijät ja tieteelliseen ajatteluun taipuvaiset henkilöt puhuvat kuitenkin mieluummin puhtaasta sattumasta.

Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin kahdeksas kirjoitus, jossa käsitellään kaikkea muuta kuin koronavirusta. Tämä blogiteksti johdattelee ajatuksesi iloisempiin aiheisiin. Maalaispappi tuntee vapautta havaitessaan, että on olemassa monia muitakin miettimisen aiheita kuin kauhea pandemia.

Mitä yhteistä on amerikkalaisilla huippuluokan step-tanssijoilla ja Roukalahden kesäteatterin näyttelijöillä? Musiikki - se, että rytmit ovat kaikkien meidän sisällä, ja kaikkien meidän on mahdollista päästää ne irti.

Petri Rask, kirkkoherra

Olemme eläneet nyt kuukauden poikkeusoloissa. Sopeutuminen vallitsevaan tilanteeseen on ottanut koville. Kukaan ei tiedä, miten kauan poikkeustila jatkuu. Aivan kuin maatamme ja koko maailmaa muokattaisiin tällä hetkellä uuteen järjestykseen.

Paavo Kerkkänen

Eero ja Jussi Raittinen lauloivat vuonna 1965 euroviisukilpailua varten laulun ”Tahdon Saaren”. He eivät päässeet euroviisuihin, mutta laulusta tuli silti suosittu. Pienellä digihypähdyksellä laulu löytyy netistä, mutta laitanpa kuitenkin omaksi ja lukijoiden viihdykkeeksi laulun sanat tähän:

Saila Musikka, diakoni

Karjalaisen sarjakuvassa Teuvo Lylyllä oli sitä. Purnauskestävyyttä. Iloisten asioiden kertominen ei tunnu miltään, aina on pyrittävä kaivamaan joku harmin aihe. Asioista on noukittava aina se tummempi sävy, vasta silloin se on puhumisen arvoista.

Purnauskestävyyteen ei vaikuta vähentävästi ohimenevät positiiviset ilmiöt ja tapahtumat. Sitä eivät himmennä hyvinvoinnin tosiasiat – ruoka, puhdas vesi, lääkkeet, lämpö. Yhtä vähän siihen vaikuttaa sananvapaus, elämän vapaus ja kaikki oikeudet, jotka meillä poikkeusoloista huolimatta vielä Suomessa on. Purnauskestävyys on vankkaa tekoa.

”On se kamalaa tämä rajoittaminen, Uudellemaallekaan ei nyt pääse!” Olisitko ollut juuri lähtemässä sinnepäin? ”No en, en ole käynyt siellä vuosiin enkä mene.” Mutta henkilökohtaisesti koet sen kuitenkin kamalana?

Markku Koistinen, Enon kappalainen

Talvien muuttuminen omituisiksi sohjoiksi ja jäisiksi iljanteiksi lisäsivät konkretian tuntua. Olin pettynyt talveen tai oikean sellaisen puuttumiseen. Nyt koen helpotusta, että pihatie ei kaipaa kolaamista, koska sellaiseen ei olisi aikaa, vaikka terveyttä toistaiseksi olisikin.

Poikkeustila voisi johtua muistakin tekijöistä kuin parhaillaan riehuvasta koronasta. Voisi olla niinkin, että ei olisi mitään, mitä kaupasta ostaa, ei edes suolaa. Entä jos sähköt olisivat poissa? Jo pienen katkoksen aikana tulee hipaisseeksi oven pielessä olevaa kytkintä monta kertaa. Kulkutaudit ovat riehuneet ennenkin ja vaatineet veronsa, mutta nyt ollaankin perin oudossa asetelmassa maailmanlaajuisesti.

Paavo Kerkkänen

Viime viikot ovat vetäneet monia ihmisiä hiljaiseksi. Parhaimmillaan niin puheliaassa Italiassakin lopullisesti hiljaiseksi on mennyt satoja ihmisiä päivässä. Lopullisen hiljaisuuden pelossa on koko maailma hiljentynyt aivan uskomattomalla voimalla. Salokylässäkin on aivan taivaallinen rauha kun taivaalta ei enää kuulu ollenkaan Japanista Amsterdamiin tai Lontooseen menevien lentokoneiden jyminää. Toisaalta melu ja tohina mediassa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa on kohonnut ennen näkemättomiin mittasuhteisiin. Onneksi jokainen voi iästään riippumatta itse rajoittaa tätä haluamallaan tavalla ja määrällä.