World Trade Centerin kaksoistornien romahtaminen New Yorkissa pysyy varmaan monien mielessä koko loppuelämän ajan. Itselleni tuohon ajankohtaan liittyy karmean uutisen lisäksi myös onnellinen muisto. Vanhimman lapseni perheeseen oli syntynyt muutamaa päivää aiemmin pieni tyttö ja minusta oli tullut isoisä. Nyt lapsenlapseni on tämän kevään uusi ylioppilas. Turvallinen koulumaailma on takanapäin ja tätä kirjoittaessani hieman epävarma tulevaisuus vielä avoin.
On ollut jännittävää seurata tämän päivän lukio-opiskelua. Ensin 2000-luvun alkupuolella omien lasteni ja vaimoni kohdalla Joensuussa ja nyt lapsenlapseni kirjoittaessa Helsingissä. Ja varsinkin tänä keväänä, kun kaikki kokeet, myös matematiikka, suoritettiin ensimmäistä kertaa pelkästään tietokonetta apuna käyttäen. Oman lisämausteensa ja jännityksensä kirjoituksiin antoi maaliskuussa maahamme levinnyt koronavirusepidemia. Tämän pandemiaksi muuttuneen epidemian vuoksi Ylioppilastutkintolautakunta ja Opetus- ja kulttuuriministeriö päättivät aikaistaa kevään 3. tutkintoviikolle suunniteltuja reaaliaineiden koepäiviä.
Ja eikä tässä vielä kaikki. Kevään ylioppilasjuhlat järjestetään poikkeuksellisesti ns. etänä 30. toukokuuta ja todistukset lähetetään valmistuville postitse. Oppilaitokset pitävät juhlatapahtuman uusille ylioppilaille mahdollisesti elokuun lopulla. Tuntui kurjalta lukea Joensuun norssin abien tuntoja sanomalehti Karjalaisen mielipidepalstalta huhtikuussa: ”Kiitoksena lukioaikaisesta uurastuksestamme saamme todistuksemme postitse ja tuijotamme toukokuisena lauantaina koulultamme striimattavaa juhlan korviketta ja kilistelemme tietokoneen kameran kanssa kuohuvia tunteitamme.”
Omasta ylioppilastutkinnostani Porkkalan Yhteiskoulussa, Kirkkonummella, on kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Tutkinto 1970-luvulla oli aivan erilainen kuin nykyään. Reaalikoe sisälsi kaikki reaaliaineet, joista itse sai valita, että mihin aineisiin etukäteen valmistautui ja mistä aineista sitten kokeissa kirjoitti. Matematiikan kokeessa käytettiin taskulaskimen sijasta laskutikkua. Äidinkielenkokeessa oli kaksi ainekirjoitusta. Näistä parempi arviointi jäi voimaan. Vieraan kielen kokeet olivat muutoksessa. Sain valita perinteisen kaksipuoleisen käännöksen tai uuden kolmiosaisen kirjoitustavan väliltä. Valitsin uuden tavan, johon kuului vieraskielisen tekstin ymmärtämisen osa, lyhyt kirjoitelma ja uutena kuullunymmärtämisen koe. Kaikki yo-kokeet kirjoitettiin samana keväänä, mutta arvosanoja sai korottaa vielä syksyllä.
Tällä elämänkokemuksella haluan antaa lapsenlapselleni yhden neuvon: ”Festina lente” eli ”kiiruhda hitaasti”. Tätähän me olemme tänä keväänä joutuneet opettelemaan pakosta aivan konkreettisesti ja maailmanlaajuisesti. ”Festina lente” on ikivanha latinankielinen ohje meille kaikille. Se on hyvä neuvo myös tuleville opiskelijoille, ohje ja kehotus tasapainottelemaan opiskelun laadun ja nopeuden välillä. Isoisän ohje on: ”Kyllä tässä elämässä ehtii ja selviää!” Olet hakenut opiskelupaikkaa ensisijaisesti Helsingin yliopistosta. On vielä arvoitus, että miten Sinun käy. En ole siitä yhtään huolissani.
Toivon kaikkea hyvää Sinulle ja kaikille uusille valmistuneille! Olette juhlanne ansainneet! Tuokoon lohtua tähän kevääseen Suvivirsi ja nyt erityisesti neljännen säkeistön sanat: ”Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme, Sä sydäntemme valo, ain asu luonamme. Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.”
Vielä joulun alla vanha koriste tuntui harmittomalta. Siihen se jäi ikkunaan sammuksissa roikkumaan vielä kuukausiksi. Jotenkin silmä siihen tottui eikä se päässyt takaisin kaappiin muiden joulukoristeiden mukana.
