Blogit

Saila Musikka, diakoni

Seuranhakupalstoilla etsitään usein iloista, huumorintajuista ja mukavaa henkilöä. Omaa itseämme kuvailemme myös usein näillä samoilla fraaseilla. Joskus minäkuva koostuu niistä haaveista, millainen haluaisimme olla ja piirteistä, jotka ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä. Todellisuus saattaa näyttäytyä ulospäin toisin.

Meissä elää ikuinen ristiriita siinä, mitä haluamme olla ja mitä olemme. Jos tuo ristiriita on tiedostettu, meillä on suunta ja pyrkimys. Tiedän haluavani olla vaikkapa ystävällisempi, joten kasvatan itseäni ajattelemaan ihmisistä ystävällisemmin. Pikkuhiljaa ajatus hivuttautuu kohti toimintaa, oikeasti toiminkin ystävällisemmin. Tiedostamaton ristiriita tuottaa jatkuvaa pahaa mieltä: miksi nuo muut eivät näe minua sellaisena, joka itse koen olevani. Miksi minua kuvaillaan epäystävälliseksi, vaikka itse ajattelen olevani ystävällinen? Voisiko olla niin, että ajatus ei valu teoksi ja sanoiksi?

Nykyään kaikissa lehdissä on testejä. Saat selville helposti, kuka maajoukkuejalkapalloilija olisit tai muuta yhtä tärkeää. Tehdäänpä siis testi ajatusten ja tekojen välillä. Eli tee testi ja saat selville, millainen oikeasti olet. Ehkä.

Markku Koistinen, Enon kappalainen

Vasen laita. Sitä on opeteltu kulkemaan jo kahdeksan vuotta. Opettelu alkoi heti pennusta ja mikäs siinä: viisas koira.

Mutta edelleenkin tahtoo olla, että jokin vie mielenkiinnon ja on pakko lähteä vetämään keskemmäs tietä joskus jopa oikeaan reunaan asti.

Onko syynä jokin tuoksu, vaiko se, että johonkin taloon on ilmestyneet uudet mielenkiintoiset jouluvalot? Epäilen tuoksuja, niitähän riittää kun maassa ei ole lunta. Mutta valojakin on viritelty jo syyskuusta asti. Ihailtavaa ja ihmeteltävää on riittänyt myös minulle.

Olin lukioaikaan hetken vaihto-oppilaana Olofstömissä, Etelä-Ruotsissa. Talven kelit siellä olivat kuten nyt täällä, lunta ei juurikaan ole. Silloin muotiin olivat tulleet ikkunoihin laitettavat 5- tai 7-osaiset v-muotoiset kyntteliköt. Meille ne olivat vasta rantautumassa.

Ulkovaloja ei sielläkään vielä ollut. Erikoinen piirre heillä oli se, että pimeällä ikkunoihin ei vedetty verhoja. Tällä tavoin kauniita koteja oli ilo esitellä heille, jotka liikkuivat kadulla koiran kanssa tai ilman.

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen

Joensuun seudun kansalaisopisto täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Tämän kunniaksi kansalaisopiston ohjelmassa on useita 100-aiheisia kursseja. Itse olen osallistunut kurssille, jonka nimi on Sata espanjalaista fraasia! Olemme oppinneet, miten espanjaksi sanotaan, että jokin on helppo nakki ( ”esto es pan comido” ) tai miten sanotaan, että ollaan hyvällä tuulella ( ”estar de buena luna” ). Kaikenlaista muutakin on opittu. Kun ihaillaan jonkun rohkeata toimintaa, niin voidaan sanoa Qué huevón ! (Onpas siinä munaa ! ) Kaikille fraaseille ja sanonnoille ei varmaankaan löydy käyttöä, mutta opiskelu on ollut mielenkiintoista. Puoliksi piloillani ( ”medio en broma” ) aloin muistella erilaisia suomalaisia fraaseja, idiomeja, sanontoja ja sananlaskuja, joita olen elämäni varrella kuullut. Seuraavassa niistä muutamia. Luulen että niitä on melko vaikea kääntää espanjaksi, joten en sitä nyt yritäkään.

Kaija Santti, vanhustyön pastori

Salakuuntelu palkitsee - ainakin silloin kun korvat sieppaavat tahattomasti ympärillä käytävää keskustelua. Minut se palkitsi antamalla aiheen blogiin , jossa voin paljastaa, mikä tai mitkä asiat seniorikansalaisen elämässä pääsevät ykkössijalle! Arvatkaapa.

Seniorien eli käytännössä lähes ja yli kahdeksankymppisten suosimassa syöntipaikassa satuin parikin kertaa pöytään, jonka vieressä sama naisporukka keskusteli näistä kaikkein tärkeimmistä. Vakuutuin tuosta merkittävyydestä, sillä tismalleen samat asiat toistuivat keskustelussa  - taustakysymyksinä, mitä kuuluu, miten on mennyt, entä terveys. Siis ne tavalliset keskustelun virittäjät  Ensimmäiseksi putiin aihetta Miten selvitä kaatumatta ja liukastumatta sisällä ja ulkona. Tasapainon kanssa kun tuppasi olemaan välillä niin ja näin. Lonkan keinonivelkin asetti omat haasteensa.  ( seniorikielellä: mennööhän tuo, vaikka hittaasti). Naiset antoivat toinen toisilleen hyviä vinkkejä pystyssä pysymiseen. (Soten kielellä vertaistuki) 

Paavo Kerkkänen

Näinä taloudellisen kasvun hiipumisen aikoina ei ole tuiki tavatonta, että joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa joutuu harkitsemaan ” tarjousta, josta ei voi kieltäytyä”. En tarkoita tilannetta, jossa elämänkumppani ilmoittaa ottavansa eron ja lähtevänsä ohikulkevan kauppamatkustajan matkaan. Kyse on nyt siitä, että työnantaja uhkaa irtisanoa työntekijän, ellei tämän itse suostu heti paikalla allekirjoittamaan työnantajan laatimaa sopimusta työsuhteen päättämisestä. Joskus työelämässä tilanne voi mennä sellaiseksi, että jostakusta työntekijästä on yksinkertaisesti vain päästävä eroon maksoi mitä maksoi. Useimmiten kyse on siitä, ettei irtisanomiselle ole laissa määriteltyjä perusteita, mutta työntekijää painostetaan allekirjoittamaan irtisanoutumissopimus, jotta hän välttäisi mahdollisen irtisanomisen riitauttamisesta johtuvan oikeusprosessin. Työnantajakaan ei halua itselleen pitkää oikeusprosessia ja sen päässä häämöttävää korvauksen maksamista aiheettomasta irtisanomisesta, ja lupaa siksi maksaa irtisanoutujalle erorahaa.

Jukka Erkkilä, Vaara-Karjalan pappi

Maalaispapin neljäs kirjoitus, jossa mietiskellään normaalisen papin olemusta. Kuulopuheen mukaan eräällä piispalla oli aikanaan otsikon kaltainen luokittelu omille papeilleen. Taitaa kuitenkin kasku heijastella enemmän kansan syvien rivien ajatuksia.

Saila Musikka, diakoni

Aikuiseen elämään kuuluu tahto ja kyky kantaa vastuu omasta elämästä ja omista ratkaisuista. Vastuun kantaminen ei tarkoita sitä, että tehdyt ratkaisut olisivat aina harkittuja tai sitä, ettei koskaan tarvitse tukea ja apua. Mielenkiintoista kuitenkin on, että vastuun ottaminen omasta elämästä näyttää olevan yhteydessä myös tunteeseen onnellisuudesta ja elämän merkityksellisyydestä. Eli irrallisuus ja vastuuttomuus ei pitkässä juoksussa tuo tyytyväisyyttä vaan päinvastoin. Unelma riippumattomuudesta on harhaa.

Haasteita riittää: joskus riippakivenä on taipumus ottaa syy ja vastuu asioista, joista niitä ei ole tarvetta kantaa. Yhtä lailla toisten katteeton syyttely ja vastuun vierittäminen jollekin ulkopuoliselle taholle eivät johda mihinkään hyvään, ei itsen eikä kenenkään muunkaan kannalta.

Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

Wow! Moposkootteri. Ihan meillekö omaksi? Eikun vaan puretaan palasiksi ja kootaan sitten uudestaan. Tunnin homma muutaman ahkeran käden toimiessa ja skootterin luuranko on paljastunut. Mistä on pienet skootterit tehty?

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen

Hylätyksi ja jätetyksi tulemisen tunne on jäytänyt ihmisiä kautta aikojen. Näin erityisesti parisuhteitten rikkoutuessa ja toisen osapuolen lähdettyä. Kuten tiedetään, noin puolet parisuhteista päättyy ennemmin tai myöhemmin eroon. Tämän kertovat havainnollisesti Tilastokeskuksen taulukot avioerojen määristä. Useimmiten ainakin toinen osapuoli kokee tulleensa jätetyksi tai hylätyksi. Tätä tunnetta kuvaavia lauluja, runoja, elokuvia ja romaaneja on lukemattomia. Yksi kuuluisimmista on lauluntekija Arthur Crudupin teksti nimeltään ” My baby left me” Ja tässä sana baby ei tosiaankaan tarkoita vauvaa vaan rakasta kumppania. Elvis Presley teki kyseisen kappaleen maailmankuuluksi esittämällä siitä oman cover -version. Sittemmin miltei kaikki blues -laulajat ovat sitä esittäneet. Laulun tekstissä sanotaan mm. ”My baby left me, My baby even left me, Never said a word, Now I stand at my window, Wring my hands and cry, I hate to lose that woman, Hate to say goodbye. You know she left me, ” eli kultani oli jättänyt minut sanaa sanomatta ja nyt itken ikkunan ääressä käsiäni väännellen, kun olen vihainen enkä olisi halunut menettää häntä. Sellaista se on.

Markku Koistinen, Enon kappalainen

Luulen sen ennenaikaisen kasvun kiihtyneen astmalääkkeestä, jonka käyttöä jouduin lisäämään työpaikan sisäilmaongelmien takia. Tätä ei kuitenkaan voida todentaa, joten se jää minun ja lääkärin arvailuksi. Kaihi kuitenkin pitää lääkettä ravintoaineenaan.

Silmissä alkoi sumentua ja lukeminen oli vaikeaa, lasitkaan eivät enää auttaneet. Viimein sain kutsun kaihileikkaukseen. Samassa kuoressa oli myös potilastietokysely, joka lähetetään kaikille ikään katsomatta.

”Asutteko palvelutalossa, vanhainkodissa tai muussa vanhusten asumisyksikössä? Käytättekö pyörätuolia, rollaattoria tai muita apuvälineitä? Kuka teitä tulee saattamaan ja mikä on hänen puhelinnumeronsa?”