Vuosi sitten kirjoittamissani parissa Heilin blogissa muistelin pappisurani alkutaipaletta Suomussalmella. Blogit pohjautuivat vanhempieni jäämistöstä löytämiini päiväkirjanomaisiin kirjeisiin, jotka olin lähettänyt Suomussalmelta Kirkkonummelle marras- joulukuussa vuonna 1981. Jatkan valitsemallani tiellä vielä tämän kerran ja jaan osan kokemuksistani lukijoideni iloksi ja virkistykseksi 38 vuoden takaa.
Muuttaessamme Suomussalmelle olin 24-vuotias vasta vihitty pappi. Tolpan pappila sijaitsi
keskellä kirkonkylää. Iso talo oli aluksi autio ja tyhjä, koska pienen perheen muuttokuorma mahtui pelkkään pakettiautoon. Kirjeen perusteella verhot laitettiin ikkunoihin vasta kuukauden päästä muutosta. Huomiota herättävä seikka tuokin, sillä kirje on päivätty 1.12. Mietin nyt, että oliko ikkunoissa sälekaihtimet, kevyenliikenteen väylä kulki aivan pappilan ikkunoiden alta.
Ke 2.12. Päiväkirjamerkintä alkaa juhlallisesti: ”Taas uusi ainutlaatuinen päivä.” Ja jatkuu kuvauksella vanhainkerhon retkestä Hyrynsalmelle. ”Vietimme yhteistä adventtijuhlaa paikallisen vanhustenkerhon kanssa. Juhlassa pidin puheen ja lopuksi vietettiin ehtoollista. Jaoin ensimmäistä kertaa viiniä. Olipas hankalaa.” Papin vaatetuksesta oli maininta: ”Stola oli ristissä talon tavan mukaan.” Samana iltana piti vielä ehtiä kyläseuroihin Pesiönlahdelle. Seuraväki saapui paikalle mm. mopoilla, traktoreilla ja moottorikelkoilla. Kolehti: 515mk.
To 3.12. Pappilassa on paistettu ensimmäiset piparit.
La 5.12. ”Heräsimme ovikellon soittoon. Lähetyssihteeri tuli kauppaamaan joululehteä. Kello oli 10 ja ulko-ovi oli ollut koko yön auki. Ensimmäinen lauantai, kun minulla ei ollut välttämättömiä virkatehtäviä. Ei mitään tullut sitten tehtyäkään… paitsi tiskattua, käytyä kaupassa ja hakemassa postilaatikosta Hesari ja keitettyä lihasoppaa.”
Su 6.12. ”Olipa juhlallista nostaa lippu pappilan lipputankoon itsenäisyyspäivän kunniaksi. Jumalanpalveluksessa tuli vuoroylistys sävellettyä itse. Illalla vielä kirkkokuoron kanssa Juntusrantaan pitämään adventtivesperiä. Kirkkokahveilla tapasin vanhemman naisen, joka oli talvisodan syttyessä nähnyt venäläisten tulevan rajan yli, ja jäätä myöten, lapset vesikelkassa kiirehtinyt varoittamaan muita juntusrantalaisia.”
Tämän tapaamani Lempi-tädin tarina löytyi yllättäen hänen poikansa kertomana Ylen Elävästä arkistosta. Tv-sarjassa Pimeä historia, Ihmiset Raatteen tiellä, historioitsija Teemu Keskisarja ja opettaja Marko Kämäräinen valottavat Suomussalmella käydyn suurtaistelun käänteitä ihmiskohtaloiden kautta. Matkalta löytyy suomalaisten selviämistä ja ukrainalaisten tragediaa.
7.-8.12. ”Yövieraisilla Vuokin pappilassa. Kävin avustamassa Raatteen tien varressa sijaitsevalla Raatteen koululla kyläseuroissa ja lähetysmyyjäisissä. Reppuun ilmestyi lanttuja, sipuleita, voita ja paikallista rieskaa. Kotimatka taittui tiistaiaamuna postikorttimaisemissa.”
9.-13.12. ”Kirkkoherra valitti tiistaina, ettei Petrillä ole keskiviikko- ja torstai -iltana mitään tekemistä ja helpoltahan kalenteri näyttikin. Niinpä keskiviikkoilta kului ihmetellessä paikallista unissasaarnaajaa. Auto jäi penkkaan kiinni. Torstain surukotiin oli matkaa 70km eli ajoa tuli yhteensä 140km. Perjantaina mieli maassa kaksista hautajaisista. Perjantai-iltana
mukavat lähetysmyyjäiset. Pieneltä kylältä löytyi melkein 800mk lähetykselle. Lauantaina vakiotoimitukset ja osallistuminen isosten viikonloppuun. Illalla armoton päänsärky. Sunnuntaina messu meni kohdalleen. Illalla vielä Rekelässä kyläseurat ja myyjäiset. Seuratalosta puuttuivat sähköt, mutta se ei menoa haitannut. Kotipihaan ajaessa auto jäi hankeen kiinni. Voimistelua päivän päätteeksi.”
Mitä tuosta kaikesta muistaisin, jos en olisi niitä ylös raapustanut ja kirjeitä kirjoittanut. Espoon Suvelasta Suomussalmelle muuttaneena moni asia oli uutta, erilaista ja ihmeellistä. Mukavia muistoja kaikkinensa, mutta kirjeitä lukiessa nousee nyt väkisinkin mieleen ajatus, että oli aika hengästyttävä kahden vuoden komennus ensimmäiseen virkaani Suomussalmen vt. kappalaiseksi.
Petri Rask, kirkkoherra
