Blogit

Karjalan Heilin blogeista löytyy kirjoituksia matkailusta, lapsiperheen arjesta, politiikasta, taloudesta, ruoasta, viinikulttuurista, unohtamatta lifestyle-blogeja. Haluatko Heilin bloggariksi? Ota yhteyttä toimitus@heili.fi

Kun katsoo maailmaa lapsen silmin...

Tämän syksyn koulukirkoissa luettiin Raamatun teksti, jossa Jeesus kertoo opetuslapsilleen lapsen olevan suurin taivasten valtakunnassa. Teen itse töitä lasten ja nuorten kanssa ja mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sen vahvemmin voi aistia sen, minkä tähden lapsi on suurin. Mietin, miten aihetta voisi lähestyä koulukirkossa ja keksin, että mitä vanhemmaksi me ihmiset tulemme, sen enemmän meidän pitäisi nähdä lapsen silmin maailmaa.

Lapsi on utelias, hän kyselee ja ihmettelee aktiivisesti tavallisiakin asioita. Ellei lasta kielletä kyselemästä, hän jaksaa ihmetellä ja kysellä ja myös keksiä omia vastauksiaan ihmettelyihinsä. Samalla tavalla meidän pitäisi osata ihmetellä, niitä tavallisiakin asioita, aidon kiinnostuneina.

Lue lisää...

Oletko "occupatus" vai " otiosus" ?

 

Liperin Ylämyllylle avattiin juhannuksen jälkeen tänä kesänä uusi kauppakeskus, jonka avajaisten yhteydessä oli mahdollisuus saada ilmaisia ämpäreitä. Avajaisten jälkeen Karjalaisen tekstiviestipalstalla oli viesti: ” Miksi ämpäriä jonottavia arvostellaan ilkeästi ? Kivahan siellä on mukavien ihmisten kanssa turatella. Hankkikaa oma elämä, haukkujat! ” Kehotus oman elämän hankkimisesta oli mielestäni oikein hyvä.

Lue lisää...

Mistä tunnistaa oikean retkeilijän?

 

Tiedätkö, mikä tunnusmerkki paljastaa sinut oikeaksi retkeilijäksi ja milloin sinun tiedetään olevan amatööri?

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin jehitys, osa 31: Kiitos!

Sunnuntaiaamu kello 6.58 ja olo on kuin Junnu Vainion tangosanoituksessa: oot ensimmäinen aatokseissain, miete myös viimeinen.

 

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 30: Jekut siivittivät yönäytöksen kesän parhaaksi vedoksi

Ohjaaja Kaitsu, älä lue tätä. Teimme tänään kaikkea sitä, mitä olet kieltänyt tekemästä edes viimeisissä näytöksissä: jekutimme toisiamme, joimme esityksessä oikeaa alkoholia ja villiinnyimme muuten vain. Martti vielä meinasi pudota yhdessä Perniö-kohtauksessa tuolilta ja tuoli putosikin. Ja Minna, melkein. Repesi nauramaan niin, että ei meinannut saada repliikkiään sanottua. Minnan nauru tarttui yleisöön ja siinäpä me hohotimme yhdessä: Minna, Martti, katsojat ja lavasteissa vuoroaan odottavat näyttelijätkin.

 

Lue lisää...

"Ei naarata" - kirjan arvostelu

Kirjakustantamoille lähetetään vuosittain tuhansia käsikirjoituksia. Asiantuntija-arvioiden mukaan vain yksi sadasta valikoituu joukosta. Varsin moni saa kirjeen, jossa ystävällisesti todetaan, että kirjaksi suunnitellussa tekstissä ei ole kaupallista potentiaalia. No jo luulisi harmittavan kuin ampumahiihtäjää olympialaisissa. Niin kävi minullekin kymmenisen vuotta sitten. Eräs nimekäs kirjankustantaja pyysi minua kirjoittamaan Poliisien huumorintajua ja terveyttä koskeneen väitöskirjani pohjalta kirjan huumorintajusta.

Ryhdyin oitis toimeen ja työstin kirjaa noin vuoden ajan ja sain valmista tekstiä yhden kirjan verran. Kirjan nimeksi laitoin ”Ei naarata”. Kirjani tilannut kirjakustantaja ei julkaissut kirjaani kuten eivät muutkaan kustantajat, joille kirjaani sittemmin tarjosin. Sattumalta löysin äskettäin papereitteni joukosta itse kirjoittamani kuvitteellisen kirjani arvostelun kymmenen vuoden takaa. Se tulee tässä:

Lue lisää...

Vuonislahti

Tänään on uutisoitu, että Vuonislahden taiteilijatalo - paikka, jossa parhaillaan kirjoitan kirjaa - on talousvaikeuksissa. Talouspuoleen en ota kantaa. Jos käyttäjiä ei ole riittävästi eikä tuloja riittävästi kerry, on tosiasioita katsottava silmiin. Yksi Facebookista bongaamani kommentti minut kuitenkin pysäytti.

 

Lue lisää...

Liikaa sitä, liian vähän tätä

Onkohan se joku vanhenemisen sivuoire? Vai ensi sijassa opittu tapa? Vai ihan luontainen osa ihmisyyttä? Nimittäin valitus. Puhutaanhan myös valituksen jalosta taidosta, joten saattaahan se olla jotain viimeiseen asti hiottua taituruuttakin löytää kaikesta jotakin valitettavaa. Ja kuitenkin tämä on taito, joka melkeinpä kaikilla on halussa viimeistään kouluikään päädyttäessä. Tosin osalla tämä on paremmin hallussa kuin toisilla.

Olen seuraillut 2-vuotiasta kummipoikaani, joka ei tapaa valittaa mistään. Kun ruoka ei enää maita, siirretään lautanen sivuun sen kummemmin ruoan koostumusta ihmettelemättä ja kun ulkona on lämmin, heitetään paita pois päältä ja pyydetään vettä, jonka kanssa läträtä ammeessa, kuumasta säästä valittamisen sijaan. Siinä on jotain sellaista viisautta, josta toivon itsekin saavani ammentaa. Koska valittaminen on surullisen helppoa, mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän aiheita löytyy.

Lue lisää...

Kesäteatterin noviisin kehitys, osa 29: Ikävä iskikin jo nyt

Enpä olisi aamulla uskonut, kuinka hirveä ikävä on jo nyt. Jäljellä on vielä kaksi elokuista yönäytöstä, mutta kyllä jäähyväisten aika tuntuu olevan tänään, viiimeisen päivänäytöksen jälkeen. Parin viikon päässä odottavat yönäytökset ovat jotenkin oma irrallinen juttunsa. Aika moni meistä on jo siinä vaiheessa ehtinyt siirtyä omassa elämässään uuteen vaiheeseen. Minäkin.

 

Lue lisää...

Mitä tehdään, kun hakotukki kaatui?

 

Kesällä mennään mökille ja hakotukki kaivetaan liiterin periltä. Klapit on saatava nopsasti uuniin, jotta suomalainen saisi saunan auvon. Silloin on kirveelle töitä ja varpaat vaarassa.

Lue lisää...

Bloggarit

Taivastelua
92 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
98 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä