Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Valokuva arkusta: elämän vai kuoleman kuva?

Kaija20FB Kaija Santti, vanhustyön pastori

Aiemmassa blogissa kollegani ylisti hautajaisten ihanuutta. Omassa vanhusnäkökulmablogissani ajatukset tuppaavat karkaamaan hautausmaalle ( tai ilomantsilaisittain Pötönkankaalle). Kumma juttu, sillä vanhuuskin on nimenomaan elämää, täyttä elämää kaikkine mausteineen. Toki elämän rajallisuuden häämöttäessä jo taivaanrannassa. 

Mutta asiaan: vanhuudessa kuolemakin löytää paikkansa. Muistelen tässä edesmennyttä rakasta tätiäni. Hänellä ilmeni lähelle yhdeksänkympin ikää tultaessa varsin merkillinen tapa. Kun minä, joku lapsista, lastenlapsista tai lähisuvusta vieraili hänen luonaan, päivä tai ilta eteni samalla kaavalla: Aluksi nautittiin kahvit ja pullat, Marianne-karkit tai liköörikonvehdit. Sitten täti kaivoi esiin valokuva-albumit. Niitä toki katselin mielelläni, mutta huokasin hiljaa, kun joka kerta nenäni alle työnnettiin sama albumi: kansio, joka oli täynnä hautajaiskuvia, kuolinilmoituksia ja siunaustilaisuuksien ohjelmia. Samaa kertoivat muutkin vierailijat. Hieman naureskelimme tälle tädin omituiselle tavalle. Vähitellen hitaat aivoni tajusivat jotain tärkeää. Noiden arkkujen ja hautakumpujen kuvia katsellessa tätini ei suinkaan muistellut hautajaisia, vaan vainajaa sellaisena kuin oli oppinut hänet tuntemaan. Kuvan äärellä vierähti joskus melkoinen tovi kun sain kuunnella asianomaisen henkilön elämäntarinaa ja samalla opin ymmärtämään  sen ajan maailman menoa. Joskus käy niin onnellisesti, että yksi oivallus poikii toisen: käsitin myös, että tätini elämän useimmat tärkeät henkilöt olivat vainajia. Toki heistä oli paljon vanhoja valokuvia, mutta he elivät muistoissa. mitä vanhemmaksi tätini tuli, sen paksummaksi hautajaiskuvakansio kasvoi. Pitkän iän tuomaa yksinäisyyttä ei lievennä nuorempien sukupolvien ja kavereiden läsnäolo, yksinäisyys kun merkitsee sitä, että ei enää ole ikätovereita, heitä, joiden kanssa nuoruusvuodet ja menneet vuosikymmenet elettiin. Hautajaiskuvien avulla tätini suri, muisteli ja iloitsi muistoista. Tärkeitä kuvia sittenkin tuossa hautajaisalbumissa. 

 

Kaija Santti

vanhustyön pastori

 

Öpöttääkö ?
Hautajaiset on lempipaikkani - siellä elämä näyttä...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
136 artikkelia
Tutkailua
6 artikkelia
Aimo Salonen
132 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä