Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Valheellisia juttuja

 

Valheella on lyhyet jäljet. Valheella on pitkät jäljet.  Viime aikoina on tuntunut siltä että sekä lyhyitä että pitkiä valheiden jälkiä on joka puolella niin paljon, että ihan itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.  Dopingkäryt urheilussa, tehtaiden harhautukset autoteollisuudessa, veroparatiisien käyttö verotuksessa, trollitehtaat kansainvälisissä suhteissa ja useiden eri maiden johtajien mitä ihmeellisimmät, valheiksi paljastuneet puheet. Eikä lista lopu tähän.  Ihan tavalliselta näyttävässä mainonnassa ja markkinoinnissa kuten myös vaikkapa miltei millä tahansa nettipalstalla löytyy valheeksi paljastuvaa sisältöä.  Ei kai sentään?  No kyllä vaan sentään.


Valehtelussa on aina vähintään kaksi osapuolta. On valehtelija ja sitten on  se taho, joka joko tunnistaa valheen tai ei sitä huomaa.  Lisäksi on aina niitä, joiden mielestä jotkin asiat ovat valheita vaikka ne eivät muiden mielestä sitä olisikaan.   Muistan lapsena katselleeni televisiosta suorana lähetyksenä ihmisen ensimmäisiä askelia kuussa. Samaa ohjelmaa oli meillä kotona katsomassa myös naapurin vanhaisäntä, Toivo nimeltään joka ohjelman lopuksi totesi yksinkertaisen totuuden: ” tuo on kyllä studiossa kuvattu, ei sinne kuuhun kukaan ole mennyt ”.  En väittänyt vastaan vaikka en häntä uskonutkaan. Se mikä toiselle on totta onkin toiselle valetta.  Kerronpa toisen muistuman lapsuudestani kun meille ostettiin mopo. Se oli muuten Solifer. No niin. Kuulin kun isäni ja kauppias keskustelivat hinnoista ja kaupanteon kannattavuudesta ja mieleeni jäi kyläkauppiaamme lause: ”ei sitä kauppiaana ihan rehellinen mies voi olla ”. No suurin osa ymmärtää kyllä että kauppiaan pitää saada kaupanteolleen katetta, että voi tulla toimeen, mutta toisten mielestä sekä voiton saaminen että koron periminen on epärehellistä ja valheellista touhua jos mikä.  No entäs sitten mitäs touhua se on, kun menemme katsomaan sirkukseen taikuria, maksamme pääsylipun ja vielä taputamme kun tulemme mitä raskaimmin valheellisesti huijatuksi kun taikuri taikoo silmiemme eteen tai sieltä pois milloin mitäkin.  Vaikka tiedämme, että kaikki on  silmänlumetta ja ihan selvää huijausta ja valetta, niin emme mene näytöksen jälkeen vetämään taikuria turpaan valehtelemisen vuoksi.


Neljättä esimerkkiä perheneuvonnan puolelta en kerro, koska minulla on vaitiolovelvollisuus, mutta sen verran voin kertoa että ei ole kovinkaan harvinaista että riidoissa olevat puolisot kertovat samoista asioista kovasti toisistaan poikkeavia kertomusia ilman että saadaan lopulta selville, kumpi on oikeassa tai kumpi valehtelee.  Yleisesti ottaen kuitenkin vaikuttaa siltä, että valehtelemalla harvoin pystytään edistämään ihmisten välistä luottamusta.  Se kyllä tiedetään ihan tutkimustiedon valossa, että toisille ihmisille valehteleminen on helpompaa kuin toiselle. Samoin tiedetään, että toiset ovat hyvin herkkiä havaitsemaan valheen ja toiset ovat sinisilmäisempiä, niin että he uskovat uudestaan ja uudestaan miltei mitä vaan.


Viime vuoden loppupuolella Nature Neuroscience lehti julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan valehtelu helpottuu harjoittelun myötä.  Kaikki tiedämme että pienen valkoisen valheen livauttaminen voi houkuttaa, ainakin jos siitä on hyötyä. Sellaisen päästäminen tuntuu kuitenkin pahalta. Ainakin aluksi. Brittitutkijat Lontoon University Collegesta totesivat tutkimuksissaan, että kun ihminen valehtelee oman etunsa vuoksi, aivojen mantelitumake tuottaa kielteisiä tunteita. Se rajoittaa valmiutta epärehellisyyteen. Valehtelun jatkuessa vaste kuitenkin heikentyy. Tämä saattaa johtaa kaltevalle pinnalle, ja pienet valheet paisuvat isoiksi, totesivat tutkijat.  Niinpä niin. Joukossamme on varmasti niitä, jotka ovat harjoittaneet tätä valehtelun taitoaan enemmän kuin toiset.


Eräässä toisessa valehtelua koskevassa tutkimuksessa Cambridgen yliopiston tutkijat totesivat, että ihmisten lisääntyvä tietoisuus valeuutisten olemassaolosta lisäsi kriittisyyttä niitä kohtaan.  Eli vaikka olisit kuinka sinisilmäinen, niin saattaapa käydä niin, että jos tiedät  ympärilläsi olevan valheita, niin sinun kriittisyytesi kasvaa etkä uskokaan enää valheita niin helposti.


Olen mietiskellyt, miten sitä pitäisi sitten suhtautua tähän nykyiseen valheita täynnä olevaan maailmanmenoon.  Ei minulla mitään tyhjentävää vastausta ole mutta ei tuosta äsken mainitusta kriittisyydestäkään varmaan mitään haittaa liene. Olen kuitenkin huomannut, että kaikista varotoimista ja kriittisyydestä huolimatta silloin tällöin tulen edelleen huijatuksi. No aluksi tietysti suututtaa kun taas menin lankaan. Tavallisestihan se tarkoittaa sitä, että taas meni rahaa ilmeisesti ihan turhaan jollekin toimijalle eli ”operaattorille”. Jollakinhan niittenkin on elettävä.  Pitemmän päälle mielelläni äänestän jaloillani ja siirryn toisaalle ja jätän minua huijanneen tahon ”lillumaan omaan liemeensä”.   Ehkä paras suhtautumistapani kuitenkin on se että ajattelen olleeni katsomassa sirkuksessa taikuria eli otan asian viihteenä. Ja nauran tai ainakin hymyilen tapahtuneelle, kohennan ryhtiäni ja vedän ajatuksissani taikuria turpaan.   Ja putosihan se. 

 

                                      Paavo Kerkkänen, perheneuvoja

Keksijä Yskäsen digiloikka
Tähtihetkiä
 

Bloggarit

Tutkailua
30 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
141 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä