Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Tunti vai paketti?

Kaija20FB Kaija Santti, pastori

Vuosi vaihtui noin 13 tuntia sitten, ja taas täytyy opetella vääntämään erilaisiin lomakkeisiin, kaiken maailman papereihin ja tietoihin ihka uusi vuosiluku.  Mutta ei siitä nyt sen enempää. Jouluaikakin jatkuu vielä - ihan totta!  Joko a. loppiaiseen saakka tai b. pahan Nuutin viedessä pois kaiken joulukivan  - valitse tästä oman vakaumuksesi mukainen joulun loppu!  

Joulun alla , joulun pyhinä ja joulun jälkeen juttelin eri hoivakodeissa asuvien ikäihmisten kanssa niin entisistä joulunviettotavoista kuin siitä, miltä se tämä joulu tuntuu. Joulu oli pienimmässäkin mökissä aikoinaan suuri juhla. Jokainen voimiensa ja varojensa mukaan pyrki tekemään jotain arjesta erottuvaa. Toki sotajoulut vetivät muistelijat vakaviksi. Silloin valon juhlan reunamilla pysyi kuoleman ja tuhon varjo.  Kyselkääpä ihmiset juhla-aikoihin vanhuksien muistoja. He kertovat mielellään - ja niiden kuuleminen avaa vähän uudella tavalla nykyisiäkin juhlia - niin jouluja kuin muutakin juhlintaa. 

Mutta äskeiseen jouluun: Vaikeinta joulun vietto tuntui heistä, jotka edellisen joulun jälkeen olivat muuttaneet rakkaksi käyneestä kodista johonkin asumisyksikköön. Kontrasti totutun perinteisen, omanlaisen joulun ja uuden asuinpaikan yhteisen joulun välillä tuntui olevan huutava. Moni pääsi sukulaisten ja omaisten luo jouluksi, moni ei päässyt tai halunnutkaan - tai ei ollut kenen luokse mennä. Erään vanhuksen sanoin: "Kun täällä en voi valmistella joulua- kaikki annetaan valmiina."  Toki toinen puolestaan iloitsi siitä, että joulutunnelma tuotiin hänellekin, jolla kädet eivät enää toimineet. 

Aattona ja joulunpyhinä vierailijoita -asukkaitten perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä tuli ja meni. Tuli ja meni. Tuli ja meni. Erityisesti aaton aikataulu vinkui kireyttään. Ei ihme, moni lienee kokenut velvollisuudekseen käydä jokaisen mahdollisen luona, joulu kun tuppaa olemaan yhteyden juhla. Mutta, mutta... Monen vanhuksen äänensävystä saattoi kuitenkin aistia haikeuden  ja lukea rivien välistä , että vierailla oli liian kiire. Olisi vanhus mielellään pitänyt heitä pitempään luonaan. Joulukukat, suklaa, hyvän joulun toivotukset... Ja taas mentiin. Olisiko pakettia paljon suurempi joululahja tulevana jouluna tunti pari aaton tai joulupäivän vuorokaudesta ihan vain vanhuksen luona oleiluun? Kaatuisiko nuoremman suvun ja perheen joulu siihen? 

Tai mikä ettei näin uudenvuoden lupaukseksikin sopiva: tunti tai pari enemmän ikäihmisen luona alkaneena vuonna. Muulloinkin kuin jouluna! 

Kaija Santti 

vanhustyön pastori

 

 

 

 

Retrospektioita menneestä ja jynssäämistä reaalipr...
Oikein hyvä vuosi
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
34 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä