Tutkailua

Olen eläköitynyt psykologian tohtori ja kirjoittelen Tutkailua-blogissani uusimmista tieteellisistä tutkimustuloksista ihmistieteiden alalta. Kerron myös omista henkilökohtaisista kokemuksistani samoista aihepiireistä, jotka vaihtelevat ihmisten välisten suhteiden pohdinnoista aina hyvinvointitutkimusten tuloksiin ja huumoritutkimuksen uusimpiin teoriohin asti.

Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen

 

Näinä taloudellisen kasvun hiipumisen aikoina ei ole tuiki tavatonta, että joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa joutuu harkitsemaan ” tarjousta, josta ei voi kieltäytyä”. En tarkoita tilannetta, jossa elämänkumppani ilmoittaa ottavansa eron ja lähtevänsä ohikulkevan kauppamatkustajan matkaan. Kyse on nyt siitä, että työnantaja uhkaa irtisanoa työntekijän, ellei tämän itse suostu heti paikalla allekirjoittamaan työnantajan laatimaa sopimusta työsuhteen päättämisestä. Joskus työelämässä tilanne voi mennä sellaiseksi, että jostakusta työntekijästä on yksinkertaisesti vain päästävä eroon maksoi mitä maksoi. Useimmiten kyse on siitä, ettei irtisanomiselle ole laissa määriteltyjä perusteita, mutta työntekijää painostetaan allekirjoittamaan irtisanoutumissopimus, jotta hän välttäisi mahdollisen irtisanomisen riitauttamisesta johtuvan oikeusprosessin. Työnantajakaan ei halua itselleen pitkää oikeusprosessia ja sen päässä häämöttävää korvauksen maksamista aiheettomasta irtisanomisesta, ja lupaa siksi maksaa irtisanoutujalle erorahaa.

Useimmat työntekijät suostuvatkin pikaisesti allekirjoittamaan sopimuksen, varsinkin kun sopimuksen allekirjoittaminen takaa usein suuremman tai pienemmän erorahan. On äärimmäisen harvinaista, että ihminen allekirjoitettuaan työsuhteensa päättämissopimuksen rupeaisikin katumaan asiaa siinä määrin, että pyrkisi purkamaan itse allekirjoittamansa sopimuksen oikeusteitse. Viisi vuotta sitten eräs henkilö kuitenkin katui allekirjoitustaan ja lähti oikeusprosessiin, joka päättyi tämän vuoden syyskuussa Korkeimman oikeuden päätökseen (KKO:2019:76 ) asiasta. Päätös ja asian käsittely alemmissa oikeuksissa löytyy netistä  seuraavasta osoitteesta: https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1568039222098.html . Päätös on merkittävä ja mielenkiintoinen, ja prosessi sen verran jännittävä, että sen läpikäyminen vastaa hyvin pienen dekkarin lukemista. Suosittelen.

Tiivistetysti kerrottuna työnantaja ja työntekijä olivat tehneet työnantajan aloitteesta sopimuksen, jonka mukaan työntekijä oli irtisanonut työsopimuksen ja samalla oli sovittu työsuhteen päättymiseen liittyvistä seikoista. Työntekijä oli allekirjoittanut sopimuksen noin kaksi tuntia kestäneen neuvottelutilaisuuden lopuksi. Työntekijälle ei ollut ennalta ilmoitettu, että tapaamisessa oli tarkoitus käsitellä hänen työsuhteensa päättämistä. Kun työntekijälle ei ollut varattu riittävää harkinta-aikaa eikä mahdollisuutta hankkia asiantuntevaa apua ennen sopimukseen sitoutumista, Korkein oikeus katsoi, että sopimus oli tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota sopimukseen. Työnantaja oli siis järjestänyt henkilön tilanteeseen, joka oli omiaan heikentämään järkevän päätöksenteon edellytyksiä. Koko juttu sai alkunsa vuonna 2014. Henkilö hävisi jutun käräjä- ja hovioikeudessa mutta KKO päätti toisin ja määräsi työnantajan maksamaan henkilölle irtisanomisajan palkkaa kuuden kuukauden ajalta, vuosilomakorvauksen sekä vuoden palkan korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Yhteensä maksettavaa tuli yli 65 000 euroa sekä korot. Tämä summahan on varsin pieni, jos sitä vertaa viime aikoina julkisuudessa olleiden johtajatason henkilöiden niin sanottuihin kultaisiin monen sadan tuhannen euron kädenpuristuksiin. Itse en nyt kuitenkaan halua kiinnittää huomiota rahan määrään vaan asian käsittelyn viemään aikaan. Nuo 65000 euroa saanut henkilö joutui odottamaan päätöstä 5 vuotta ja käymään oikeutta kolmessa oikeusasteessa ennenkuin rahat tulevat tilille!! Onko tämä oikein? No eipä tietenkään.

Kunnioitan ja arvostan kovasti noita ihmisiä, jotka uskaltavat ja jaksavat lähteä pitkään ja henkisesti raskaaseen oikeusprosessiin omien oikeuksinsa puolesta. Muistan itsekin käyneeni työterveyspsykolgina ollessani muutaman kerran keskusteluja vastaavassa tilanteessa olleiden asiakkaitteni kanssa tästä aiheesta. Miltei kaikille on ollut henkisesti helpompaa suostua huonoihin sopimusehtoihin ja pyrkiytyä mahdollisimman pikaisesti hankalasta tilanteesta uusiin työtehtäviin jonnekin muualle. Mutta nyt vuonna 2019 tilanne on toinen. Nyt kehottaisin asiakkaitani tutustumaan asianajajansa kanssa edellä mainittuun korkeimman oikeuden päätökseen. Työelämässä on jatkuvasti niitä, jotka joutuvat yllättäen harkitsemaan ”vapaaehtoisesti” irtisanoutumista, työnantajan sitä vaatiessa. Sen tiedän, että toimialasta riippuen uhkailujen aihepiirit vaihtelevat. Tarinat ovat erilaisia ja usein varsin värikkäitä ja ristiriitaisia. Viime syksyinen KKO:n päätös antaa jokaiselle vastaavaan tilanteeseen joutuvalle taustatukea, pitää puoliaan työsuhteen päättämissopimuksen sisällön laadinnassa jos joutuu painostettuna päättämään, mitä allekirjoittaa. Tsemppiä !

Ensi kerralla taidan kirjoittaa blogin jostain vähän mukavammasta aiheesta.

Paavo Kerkkänen, eläkeläinen, ex työterveyspsykologi, ex perheneuvoja

Kolmen tähden pappi, kahden tähden pappi, yhden tä...
 

Bloggarit

Taivastelua
143 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
10 artikkelia
Aimo Salonen
133 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä