Kummitusjuttu

Kirjoittaja on Joensuun kuuluisin kummitus, kaupungintalossa majaansa pitävä Hilppa. Hilppa kertoo blogissaan teatterilaisten kuulumisia.

Talossa ja taloudessa tapahtuu



Olen seurannut teatterin taloudenhoitoa kylmä hautakivi sydämellä. Kovin on kassakirstun tumma pohja häämötellyt ja huoli omasta työpaikasta väijynyt kaikkien teatterilaisten kasvoilla. Koko porukka on kyllä jaksanut kaikesta huolimatta painaa töitä aamusta iltaan – (ja) joskus yöhönkin asti. Monesti olen myös istunut talouspäällikön ikkunalaudalla hänen selkänsä takana ja seurannut, kun talouspäällikkö laskee laskukoneella mahdottoman pitkiä nauhoja täyteen numeroita. Sitten hän katselee nauhakasaa tuskissaan ja huokailee sydäntä särkevästi. Sitten on näköjään ottanut kovemmat aseet käyttöön – jos jonkinlaisia excel-taulukoita olen nähnyt hänen väsäävän ja ne ilmeisesti ovat antaneet piristystä alakuloisuuteen.

Olen nimittäin huomannut, että tiukka vanne talouspäällikön otsan ympärillä on löystynyt - jopa hiljaisia jippii-huutoja ja itsekseen naureskelua olen kuullut neloskerroksen nurkkahuoneesta. Näyttää ilmeisesti siltä, että pahin on ohi ja suunta kääntynyt parempaan. Taitaa uuden teatterinjohtajan saapuminenkin helpottaa talouspäällikön työtä ja vastuun taakkaa. Ei siis ihme, että kyynelehtiminen ja huokailu ovat vähentyneet.

Tiukkaa otetta talouspäällikkö on pitänyt rahakirstun avaimista. Ei ole mahtanut uusi johtajakaan päästä kirstuun juuri vielä kurkkimaan. Kuulin, että lavastamolla on jopa harkittu naulojen nyhtämistä vanhoista lavasteista uusiokäyttöön ja puvustamolla kankaiden kääntämistä nurinpäin. Nämä toimenpiteet talouspäällikkö onneksi tyssäsi alkuunsa. Mutta vierasta porukkaa teatterin lavalla on ollut viime aikoina vähän, lähes omin voimin näköjään pärjäillään nyt tämä yt-vuosi.

Muutakin mukavaa täällä käytävillä on ollut nähtävissä ja kuultavissa. Jos jonkinlaista otusta hyppii ja pomppii käytävillä ja portaikoissa - laulu raikaa ja kuuluu ulvontaa, haukkumista ja jopa naukumista. Kalevalan hahmot ovat vallanneet talon ja aikamoista meteliä ja hulinaa saavatkin aikaiseksi. En ole montaa kertaa aiemmin nähnyt koirahurttien soittavan orkesterissa, mutta sitäkin ihmettä olen suurella mielenkiinnolla näyttämöllä saanut seurata viime viikkoina. Olen aina luullut, että susilla olisi parempi musiikkikorva ja soittotaidot.

Kuukauden päästä talo vihdoin taas hiljenee kesän viettoon ja minäkin pääsen välillä huilaamaan ja nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta.

 

Penttilässä palaa eli kiimaa kesäpäivässä
Suomalainen nainen- uhka vai mahdollisuus?
 

Bloggarit

Tutkailua
4 artikkelia
Taivastelua
132 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
132 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä