Somesuhaaja

Blogin takaa löytyy pohjoiskarjalainen yliopistossa opiskeleva tekstityöläinen. Koulun ohella työskentelen toimittajana kaupunkilehti Karjalan Heilissä.
Motto: Mielenvikaisia ihmisiä on olemassa siksi, että me muut hullut tuntisimme itsemme viisaiksi.

Suomalainen nainen- uhka vai mahdollisuus?

Keski-ikäisiä suomalaisia naisia moititaan usein siitä, etteivät he välitä ulkonäöstään. Parikymppisenä kuolemattomuuteensa uskovana tytönheitukkana sitä uskoi itsekin, että minusta ei kyllä koskaan tule isona naista, joka ei piittaa ulkonäöstään. Piitaamattomuus oli synonyymi meikkaamattomuudelle ja asuvalinnoille, jotka koostuivat erilaisista trikoovaatekappaleista ja terveysandaaleista.

Olin väärässä. Kyllä keski-ikäiset naiset piittaavat hyvinkin paljon siltä miltä näyttävät, mutta he eivät piittaa vaan siitä, mitä muut heistä ajattelevat.

Keski-ikäinen, kouluttautunut ja lapsensa aikuisiksi kasvattanut suomalainen nainen viisastuu vanhetessaan ja oppii elämän tarkoituksen. Tai oppii mitä oppii, ainakin sen, mikä se ei ole. Eikä se ole toisten ihmisten esteettisen silmän miellyttäminen.

Suomalainen nainen ymmärtää, että kun Mersulla ajaa viisikymmentä vuotta, ei uusi vahakerros enää kiesiä pelasta. Toki vanhakin Mersu on aina Mersu, ja sellaisenaan arvokas. Museokilvet vaan hakuun, nainen, ja kollektiivista arvostusta nauttimaan.

Naisena olemisessa raivostuttavinta ovat ihmiset, jotka kuvittelevat naisten olemassa olon tarkoituksen linkittyvän mieheen. Että nainen ilman miestä olisi jotenkin vajaa. Vai liekö Suomessa edes on sellaisia miehiä, jotka näin ajattelevat?

Mietitäänpä termiä, joilla naimatonta naista kansankielessä kuvataan. (Tässä välissä vähän säälitään naimatonta naista, ennen kuin tuikataan puukko selkään.)

Vanhapiika sanana viittaa agraariyhteiskunnan naiseen, jossa naisen tie kulki kodin kautta piiaksi, ja jos lykästi, niin miehen siipien suojaan. Perhosesta takaisin kotiloksi siis, pohtii moderni nainen. Sinkku on uusi vanhapiika, ja poikamieheksi nimitetään nykyisin jopa viisikymppistä aikamiespoikaa, paitsi jos hän asuu edelleen äidin kanssa. Maailma muuttuu, itsenäinen sinkku on in, puolinainen vanhapiika out.

Vitsi vanhasta piiasta saunan lauteilla rätkimässä vastalla toosaansa kuvastaa sitä, miten nainen itsekin rankaisi itseään, kun ei ole kelpuuttanut miestä rinnalleen. Olisi nyt ottanut edes jonkun, parempi sekin kuin ilman, vai onko? Ehkä joskus oli näin.

Oli toki aika, ja joissain kehitysmaissa ja Venäjällä on edelleen, missä naisen tuli ja tulee olla ulkoisesti mahdollisimman viehättävä saadakseen "parhaimmat miehet". Kauneuden ylläpitäminen maksaa omaisuuksia, ja itsensä kondiksessa pitäminen vastaa osapäivätyötä. Parhain mies on luonnollisesti varakas sokerisetä, joka kustantaa Mersun ja vaimon säännölliset vuosihuollot, kunnes kuolema heidät erottaa. Järjestelmä toimii, kun kulissit ovat kunnossa, eikä naisen ihmisoikeuksista puhuta.

Jos tuodaan tämä Tuhkimo-satu Suomen nykyoloihin, voi pelkästään ympäristöönsä vilkaisemalla todeta, että meillä ei ole "parhaita miehiä", eikä heille kyllä sopivan näköisiä naisiakaan (paitsi jääkiekkoilijoiden vaimot). Meillä Suomessa on naisia jaloissaan kengät, joilla on tarkoitus kävellä, eikä maata. Suomalaisen naisen kansallispuku, eli legginsit ja tunika, toimivat tilanteessa kuin tilanteessa, ja venyvät jopa kaksoisraskauteen saakka. Suomalainen nainen hoitaa itse lapsensa silloin, kun ne eivät ole päiväkodissa. Meillä naiset voivat valita uransa vapaasti ja pärjäävät tilastojen mukaan jopa paremmin ilman avioliittoa. Suomalainen mies puolestaan voi tutkimusten mukaan sitä huonommin, mitä kauemmin on ilman naista.

Meillä on miehiä joiden kuukausipalkka riittää auton vuosittaiseen määräaikaiskatsastukseen, kuuden euron uusintakatsastukseen ja 1,8 lapsen harrastusten kustantamiseen. Meillä Suomessa kun tytöt harrastavat muuta, kuin geishakoulua. Miehen palkan turvin ajetaan kerran viikossa kärsimysten tie Prismaan ja käydään kerran vuodessa perhekylpylässä tai jossain muussa paikassa, minne poikamiesten haaveet haudataan. Naistenpäivänä suomalainen mies on niin tasa-arvoinen, että se ei järjestä suklaasuihkulähdettä ja shampanjaa, vaan käy Reilun Kaupan tulppaanikimpun samalla reissulla, kun ostaa molemmille saunaolutta.

Että voisiko joku nyt kertoa tyhmälle, minkä takia me suomalaiset naiset näkisimme niin paljon vaivaa näyttääksemme hyvältä? Ei suomalaisia miehiä kuitenkaan kiinnosta, heidät on upotettu tasa-arvon kastemaljaan jo vuodesta 1987, kun sukupuolten välinen tasa-arvolaki astui voimaan. Kahta vuotta aiemmin sai aviotuva nainen päättää omasta sukunimestään, mutta vasta vuotta ennen ensimmäistä Leijonien jääkiekon MM-kilpailujen voittoa avioliiton sisällä tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin. Sitä ennen aviovaimon oli annettava, tai itkettävä ja annettava.

Mutta viis vanhoista, nyt eletään tätä päivää.

Kuka meitä naisia edes katsoo sieltä Pösön tuulilasin läpi kun ajamme aamulla töihin ja sieltä kotiin, ja sitten kuljetamme lapsiamme harrastuksiin? Onhan toki nyt tullut näitä elämää helpottavia kestokauneustoimenpiteitä, joiden avulla saa lehmän silmäripset ja rakennekynnet, joilla voi rapsutella omaa kynttä tehokkaammin kuivuneita ruuanjätöksiä irti induktioliedestä.

Myönnän, hurahdin itsekin ripsienpidennyksiin. Tämä aikuisten naisten liimanhaisteluharrastus on vallannut meidän mukavuudenhaluisten mimmien mielen, kun jää taas päivässä kolme minuuttia enemmän aikaa tehdä jotain muuta, kuin meikata.

Kuitenkin, kun ensimmäisen kerran katsoin peiliin ripsien liimaamisen jälkeen, johtui jotenkin mieleen se toinen vanha vitsi Ladasta, johon asennettiin jalopuuratti.

Onhan sitä kokeillut kaikkea muutakin, aina hiustenpidennyksistä geelirakennekynsiin asti. Se rahamäärä, mitä tällainen keskiverto suomalainen karjakon jälkeläinenkin saa uppoamaan kosmetiikkaan, kemikaaleihin, vetyperoksideihin, voiteisiin, ponnekaasuun ja hajusteisiin veisi meidät kerran vuodessa etelän lomalle.

Esitän, että sellaisten maiden kauneusihanteet, joissa naisen asema yhteiskunnassa määrittyy aviomiehen statuksen mukaan, tulisi jättää omaan arvoonsa Suomessa. Ei me tarvita sellaisia jonnin joutavuuksia.

Ja mikä parasta mannaa suomalaisille miehille: On 90% todennäköisyys, että suomalainen tosinainen valitsee kumppanikseen suomalaisen miehen. Uhka vai mahdollisuus, sen päättää mies itse.

Talossa ja taloudessa tapahtuu
Rankka on tarina, mutta live is life
 

Bloggarit

Tutkailua
4 artikkelia
Taivastelua
132 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
132 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä