Somesuhaaja

Blogin takaa löytyy pohjoiskarjalainen yliopistossa opiskeleva tekstityöläinen. Koulun ohella työskentelen toimittajana kaupunkilehti Karjalan Heilissä.
Motto: Mielenvikaisia ihmisiä on olemassa siksi, että me muut hullut tuntisimme itsemme viisaiksi.

Somezombiet barrikadeilla

Kun kohu tapahtuu sosiaalisessa mediassa, niin kuuluuko siitä ääni?

Itselleni termi "kohu" tarkoittaa äänekästä kohahdusta, se on jotain konkreettista. Internetkohu sen sijaan on äänetöntä eikä yleensä aiheuta todellisia fyysisiä reaktioita. Kohu on sanana kokenut inflaation, sillä kaikki voidaan ajatella sellaisena. Riittää, että tarpeeksi moni ihminen jakaa samaa tietoa internetissä ja kiipeää barrikadeille ajaakseen omaksi kokemaansa asiaa.

Oikeastihan kukaan ei kiipeä yhtään mihinkään, kaikki tuijottavat sinistä valoa silmät lasittuneina ja ryystävät samalla kahvia tai vihreää teetä, tai imettävät lastaan. Kohu-uutinen jaetaan kavereille, eli klikataan kiihkein sormin uutinen eteenpäin. Internetjuoru leviää nopeammin kuin haimasyöpä, mutta juorua tunnutaan levittävän vain siitä eroonpääsemistarkoituksessa, ei sen kiinnostavuuden takia.

Suomalainen valtiotieteiden tohtori,dosentti ja Itä-Suomen yliopiston lehtori Jussi Vähämäki kuvailee juorua teoksessaan "Kuhnurien kerho. Vanhan työn paheista uuden hyveiksi" seuraavasti:

Juoruileva elämä jolla ei ole subjektia ja jossa vain "puhutaan","sanotaan","kerrotaan" tai "huhutaan", on utelias kaikkea kohtaan mutta ei välitä mistään. Tämä elämä hämärtää perinteisen etiikan mukaan ihmisen "maailmassa olemisen". Sen vallassa oleva etääntyy maailmasta; hänestä tulee välinpitämätön maailman sisältöjä kohtaan.  Hän on kyllä kiinnostunut kaikesta mutta samalla vetäytynyt narsistisesti itseensä ja muuttunut järkähtämättömän itseriittoiseksi. Hänestä ei saa mitään otetta. (J.Vähämäki. Kuhnurien kerho.  Kirjakas Ky. Helsinki 2004. s.115-116)

Vähämäki kuvailee käytännössä samalla internetkulttuurin ja sen uhrit, eli nykyihmiset. Todellisuus ei ole mielekästä. Vähämäki myös esittää, että yleinen huolestuvuus kaikkea kohtaan oikeastaan etäännyttää maailmasta, sillä se ei kohdistu oikeastaan mihinkään vaan pyrkii halaamaan maailman kaikkia puita. Vähämäki vertaa ahkeraa juoruamista raskaaseen työhön, ja sellaiseksi se on muuttunutkin. Jotkut lehdet elävät juoruista ja lähteitä ei tarkasteta siitä syystä, sillä toimittajat saavat leipänsä juoruista. Juorun tuotantovälineet ovat sosiaalinen media ja internet, joten juoruilua voidaan hyvin perustein kutsua tuottavaksi teollisuudeksi.

Ei ketään silti oikeasti kiinnosta mitä Teri Niitti on mieltä imetyksestä, saatika että tuo mielipide vaikuttaisi naisten imettämiseen missään määrin. Mielet pahoitetaan sen takia, että sillä saadaan itselleen hetkellistä huomiota ja luodaan illuusiota siitä, että kuulutaan johonkin yhteisöön. Internetissä tapahtuva kollektiivinen raivostuminen näyttää todellisuudessa samalta kuin internetissä tapahtuva innostuminen, ihminen pysyy fyysisesti paikallaan ja takoo ilmeettömänä sormillaan joko älylaitetta tai näppäimistöä. Nettikohu luo vääristymän todellisuudesta, että yhtäkkiä olisikin olemassa "vihainen naisjoukko" joka on aikeissa jahdata Niittiä pitkin kaupunkia soihtujen kanssa, ja polttaa hänet rautatientorilla yhdessä imetysliivien kanssa. 

Helsingin Sanomien NYT-liitteessä tiedusteltiin "imetyskohun" jälkeen "raivostuneilta" twiittaajilta, että kaduttavatko somessa julkaistut tunteenpurkaukset. Valtaosa ihmisistä myönsi, että kieltämättä reaktio oli aika raju, mikä kertoo someihmisten lyhytjännitteisyydestä ja lyhyestä pinnasta. Juoruun on tartuttava heti, että pysyy kyydissä mukana. Osa reagoijista oli myös puolestaloukkaantujia, esimerkiksi keski-ikäiset miehet loukkaantuivat kaikkien imettävien naisten puolesta tasapuolisesti. Puolestaloukkaantuminen on sekin someajan ilmiö ja he tuppaavat parveilemaan samalla kohupesäkkeellä yhtä aikaa.

 

Onko jonkun toisen mielipiteestä muuten edes oltava mitään mieltä?

Eräässä televisiossa näytetyssä Prisma-tiededokumentissa testattiin nuorten poikien reagointikykyä auttamistilanteessa sen jälkeen, kun he olivat pelanneet tuntikausia tietokonepeliä. Testaaja pudotti vahingossa kynätelineen pöydältään, ja kauemmin pelanneet eivät reagoineet putoamiseen auttaakseen ja poimiakseen kyniä. Kaikki kuitenkin huomasivat putoamisen. Kun lukee nuorten miesten suosimaa Ylilauta-sivustoa ja siellä olevia "lankoja" tulee mieleen Anna Puun laulama kappale: "Rakkaus ei asu täällä enää" ja mielleyhtymä dokumentissa näytettyihin teinizombeihin on selvä. 

Vastaava tilanne on koko ajan päällä nykyihmisten keskuudessa, kun sosiaalinen media ja sen vuorovaikutuksettomuus oikean elämän kanssa on katkolla. Emme oikeasti kohahda emmekä piittaa mitä ympärillämme tapahtuu ja jos joskus piittaammekin, tilanne pitää ehdottomasti kuvata ja ilmoittaa uudesta laupias samarialainen-tarinasta kuuluvasti kaikille. Itsestäänselvyyksistä kuten toisten ihmisten auttamisesta on tullut spesiaaleja jaloja tekoja joita täytyy rummuttaa.

McDonaldsissa ranskanperunaansa harmittomana väärästä kurkusta yskivää harmaapantteria puristetaan pillistä varmuuden vuoksi ja murskataan kylkiluut heimlichin-otteella ja pyydetään kaveria kuvaamaan tilanne, että siitä saadaan video Facebookiin. Puistonpenkillä tyytyväisenä nukkuva spurgukin herätetään vain sen takia, että voidaan kysyä tarvitseeko tämä apua. Tämä sankaritarina jaetaan somessa. Auttamisaspekti on suurinpiirtein sama, kuin se perinteinen aamuöinen källisoitto kaverille: onks tyyny hyvin?

Jos tästä jotain hyvää on seurannut niin se, että tällä hetkellä on trendikästä pysähtyä suojatien eteen ja kiillottaa oma sädekehä jakamalla kuva tästä itsestäänselvyydestä, eli suojatien eteen pysähtyneestä Toyotasta jonka kuskin pään päällä voi erottaa sädekehän. Olisipa pienen Kånkenilaisen koulumatka turvattu vielä sittenkin, kun tämä trendi menee pois muodista.

up

Facebookissa ilmoittaudutaan tuhansittain mielenosoituksiin mutta torille saapuu kaksikymmentä. Netissä kirjoitetaan joukkoadresseja ja kansalaisaloitteita ilman, että edes ymmärretään miten niitä laaditaan tai mitä edes allekirjoitetaan. Aloitteita laativat ihmiset joilla ei ole juridista tietotaitoa ja sitten ihmetellään, kun tee-se-itse-aloitetta ei otetakaan aikuisten oikeasti käsittelyyn.  

Esimerkkinä adressi, missä rattijuopoille toivotaan samaa rangaistusta kuin vaikkapa perheensä haulikolla ampuvalle tilalliselle, eli tappoa tai murhaa. Vaikka rattijuopon yliajamaksi joutuminen on tragedia jota ei saisi tapahtua, on hankalaa verrata autoa ja haulikkoa surma-aseena. Kun rattijuoppo joka monesti on rikoksen uusija ja päihdeongelmainen lähtee pää sumussa ajamaan baarissa kotiin, on erittäin hankalaa todistaa, että rattijuoppo on tiedostanut humalatilansa mahdollisesti johtavan sattumalta tietä ylittävän ihmisen yliajoon ja kuolemaan. Sen sijaan perheensä pihavajaan riidan päätteksi saartaneen ja sen jälleen murhanneen tilallisen katkaistu haulikko voidaan helposti osoittaa surmaamiskäyttöön tarkoitetuksi ja teko vähintään tapoksi. 

Tämä toimii esimerkkinä tästä ajasta jossa elämme, missä asioista ei edes yritetä ottaa selvää vaan adressitkin allekirjoitetaan niillä perusteilla mitä on luettu päivän lehdistä.

Kukaan ei konkreettisesti liikahda mihinkään, kun kaikki tapahtuu omalta kotisohvalta. Ei jakseta lukea tekstiviestiä pidempää tekstiä, jolloin uutisista tulee otsikoiden mittaisia huutomerkein koristeltuja klikkejä joiden tarkoituskaan ei ole tarjota informaatiota, vaan herättää näennäisiä reaktioita. Blogitkin ohjeistetaan pitämään napakoina ja lyhyinä, moderneja adhd-ihmisiä nuoleskelevina mukanokkelina tekstiviesteinä. Lähdeviitteeksi riittää meme.

 

 

Netissä "loukkaannutaan" ilman oikeaa tunnetta tai jaetaan asioita ilman aitoa mielenkiintoa. Internetin rajattomat mahdollisuudet ovat kääntyneet sitä vastaan, mikään ei tunnu enää miltään. Jos huomaa toistuvasti olevansa mukana somekohuissa tai jakamassa propagandaa ilman tunteita, kannattaa pistää vaikka kokonaiseksi päiväksi ne vehkeet kiinni, tai vaikkapa viikoksi. Silloin huomaa, että kulman takaa ei hyppääkään maahamuuttaja viidakkoveitsen kanssa eikä Teri Niittiä oikeasti kiinnosta maitoa tihkuvat nännit, luultavasti ei tissit ollenkaan.

Somekohua voidaan verrata internetissä tapahtuvaan kahden ihmisen väliseen "intiimiin" toimintaan. Tuntuuko ihmisten touhujen katseleminen samalta ruudusta, miltä se tuntuu oikeassa ihokontaktissa? Haluatko katsella sitä, vai olla fyysisesti osana sitä?

Pakkasen puraisukin tuntuu fyysisesti poskissa ja kenkien alla narskuva lumi ei ole illuusiota talvesta, se on oikea kokemus talvesta. Surullisin esimerkki tästä on ihminen joka sanoo, että hänen ei tarvitse matkustaa kotoa enää mihinkään koska hän voi nähdä Näsinneulan googlemapsilla.

Digitaalinen kirja ei ole sama kuin paperinen kirja joka haetaan kirjakaupasta tai kirjastosta. Sormissa ei tunnu karheaa paperia vaan tuntemus on sama kuin maksaisit laskuja, koska molemmat tapahtuvat samasta laitteesta. Emme käy enää postilaatikolla niin usein hakemassa postia, vaan avaamme tietokoneen ja maksamme laskut koneella. Päivän lehteä ei levitetä aamukahvipöytään vaan se skrollataan läpi sillä samalla sormella millä on juuri tilattu netistä vaatteita. Päässä on koko ajan auki kymmenen välilehteä ja kaikki tapahtuu yhdella ja samalla ruudulla.

Kun kaikki tapahtuu saman näyttöpäätteen äärellä lehden lukemisesta laskujen maksuun ja aina sosiaaliseen kanssakäymiseen, en  ihmettele miksi meillä on niin kova tarve herätellä nukkuvaa somekansaa  "kohuilla". Mikään ei silti tunnu miltään koska sitä ei ole konkreettisesti olemassa, on vain illuusio jostakin mitä ei enää tavoiteta.

Joillekin ihmisille tuntuu tulevan yllätyksenä, että oikeasti voi matkustaa ilman tiedotustilaisuutta siitä. Lapsen voi synnyttää ilman uutisen jakamista Facebookissa. Imettääkin voi ilman, että koristele utareet tähtisadetikuilla ja ruiskii tissimaitoa Kahvila Strindbergin asiakkaan silmään kostoksi siitä, että tämä tuijottaa muka paheksuen.

Ei itsestään tarvitse tehdä koko ajan niin suurta numeroa koska kuten sanottu: ei ketään kuitenkaan kiinnosta.

 

 

 Linkkejä:

http://nyt.fi/a1451879733002

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_V%C3%A4h%C3%A4m%C3%A4ki

http://www.heikniemi.fi/kirj/jur/rikos/tappomurha.html

 

 

 

 

Taloyhtiöiden hallitukset ja mielikuvituksen puute
Saaneen naisen katse
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
175 artikkelia
Tutkailua
25 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä