Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Sivupersoonani Ossi

Onpa jännä kesäteatterisyksy: hahmoni Ossi ei suostu poistumaan elämästäni. Miksi poistuisikaan, tarinahan jatkuu.

Aloitin näyttelijänurani kesällä 2018, jolloin kuvio oli selvä. Esitimme Roukalahden kesäteatterissa "vanhan" näytelmän, Veera Niemisen romaaniin perustuvan Avioliittosimulaattorin, jota on esitetty muuallakin Suomessa. Kun kesä oli ohi, oli aika paketoida esitys ja hyvästellä hahmot. Syyskuussa mielen täyttivät jo uudet asiat.

Viime kesänä saimme tempautua mukaan kantaesitykseen, Tiina Markkasen käsikirjoittamaan Luokkakuvaan, joka liikkui yli 60 vuoden aikajänteellä. Jo esitysten pyöriessä oli selvää, että ei tämä tähän voi jäädä. Aloimme pohtia oman porukan kesken, mitä kaikkea semmoista hahmojemme elämään on vuosikymmenten aikana mahtunut, mitä Tiina ei vielä viime kesän tekstissä paljastanut. Loppukaronkassa elokuussa Tiina kyselikin jo, ketkä kaikki haluavat olla mukana myös ensi kesänä. Luokkakuvan tarina jatkuu, uutisoi Karjalainen sittemmin.

 

Kihisemme uteliaisuudesta ja innostuksesta

Toki se jatkuukin, mutta itse käytän mieluummin sanaa täydentyy. Taas liikutaan sekä nykyajassa, siis todennäköisesti kesässä 2020, että muistojen kautta menneissä vuosikymmenissä. Näyttelijäjoukko kihisee uteliaisuudesta, mitä omien hahmojen takaa paljastuu. Kertomisen halua puolestaan tuntuu kihisevän käsikirjoittaja Tiina, joka viimeksi Joensuun kaupunginorkesterin syksyn avajaiskonsertin jälkeen hehkui Carelia-salin ulko-ovella intoa ja puhisi, kuinka mieli tekisi paljastaa jotakin, jota vielä ei voi paljastaa.

- Jos kerron sulle jo nyt, en ehkä voikaan jatkaa kunnolla kirjoittamista, Tiina perusteli.

Siispä toistaiseksi pitää arvailla. Jotain vinkkejä voi etsiä viime kesän käsikirjoituksesta. Porukan ainoat ylioppilaat keväällä 1968 olivat Paula, Ossi, Liisa, Hannu ja Terttu. Pari vuotta myöhemmin Paula jätti juuri vihityn sulhasensa Ossin kirkon portaille ja juoksi merille karkaavan Martin perään. Ossi ja Liisa menivät myöhemmin naimisiin keskenään samoin kuin jo teineinä toisiinsa ihastuneet Hannu ja Terttu. Oletettavaa on, että koko ylioppilasviisikko on ollut 1970-luvun opiskeluvuosina toistensa kanssa tekemisissä Helsingissä.

Itse asiassa se paljastetaankin viime kesän näytelmässä. Elämäänsä katkeroitunut viisikymppinen Ossi tulee kännissä luokkakokoukseen ja pilaa öykkäröinnillään juhlat. Liisa-vaimo on voimaton, kun mies piruilee varsinkin Paulalle ja Tertulle. Nostalgiajuomaa! juotiin kerran ämpärilliset keskiolutta Bottalla. Muistatko Torttu? Oksensit portsarin kengille.

Saammeko eläytyä ensi kesänä täydellisemmin 1970-luvun juopotteluiltaan Bottalla?

 

Kysymyksiä ja arvailuja

Muitakin kysymyksiä herää. Itseäni luonnollisesti kiehtoo Ossin ja Liisan tarina. Miten he päätyivät yhteen? Mitä kaikkea Liisa joutui kestämään? Miksi hän sieti miestä, joka joi ja käyttäytyi huonosti? Mikä sai Ossin ryhdistymään niin, että seitsemänkymppisenä hän piti rakastavasti huolta muistisairaasta Liisasta?

Päästään aina niin herkullisiin arvailuihin. Viime kesän käsikirjoituksesta käy ilmi, että Ossilla ja Liisalla oli lapsia. Marssittaako Tiina heitä näyttämölle, sillä sen verran hän on paljastanut, että vanhojen tuttujen hahmojen rinnalla nähdään nyt myös uusia hahmoja? Tarvitsemme siis myös uusia näyttelijöitä, ja juuri tänään, keskiviikkona 9.10.2019, mielessäni pyörii Matti, jonka tapasin eilen ensimmäistä kertaa.

Olin näyttelijäkavereideni Minnan ja Johannan kanssa mainoskuvauksessa, jonka työryhmässä oli parikymppinen Matti, Johannan työkaveri. Johanna on houkutellut häntä ensi kesäksi Roukalahdelle ja Matti on sanonut, että voisihan tuota harkitakin. Eilen totesin, että on pojassa ainesta vaikka yleisön uudeksi suosikiksi. Tiinan suunnitelmista mitään tietämättä näin hänet jo ensi kesän poikanani, joka pitää kiukkuisen saarnan juopottelevalle isälleen. Nyt faija lopeta toi dokaaminen ja äidille ilkeily!

 

Innostuneita ryhmiä

Jotain tästä kaikesta kertoo se, että viime kesän näyttelijöillä on ikävä toisiaan, ja olemme jo sopineet marraskuuksi illan, jolloin tapaamme ihan vain siksi, että kavereita on mukava tavata muuallakin kuin harjoituksissa ja esityksissä.

Samanlaista henkeä olen aistivinani myös Jakokosken Kanavateatterissa, jota pidän eräänlaisena Roukalahden sisarteatterina. Molemmat ovat tasokkaita pohjoiskarjalaisia kesäteattereita, ja ennen omaa teatteriharrastustani katsoin joka kevät sen, mitä nimenomaan Roukalahdella ja Jakokoskella on tarjolla. Roukalahden tapaan Jakokoskellekin tuli viime vuonna uusia ihmisiä, ja Roukalahden tavoin Jakokoski pyörittää sosiaalisessa mediassa onnistunutta markkinointia.

Sekin yhdistää, että myös Jakokoskella jatketaan siitä, mihin viime kesänä jäätiin. Taivaan tulet II:n mainosvideot pyörivät jo somessa, ja pitäähän kavereiden suoritukset käydä katsomassa myös ensi kesänä. Oletan, että viime kesän tavoin myös jakokoskelaisia näkyy Roukalahden katsomossa, sillä se tässä harrastuksessa on hienoa: kun itse tekee kaikkensa oman jutun vuoksi, oppii arvostamaan aivan uudella tavalla myös muita, jotka tekevät kaikkensa oman juttunsa hyväksi.

Ennen kesäteattereiden harjoituskauden alkua pyörii kuitenkin talvikausi, jossa siinäkin on myös harrastajien tekemään korkeatasoista teatteria. Louhiteatterin Onnen maa nyt ainakin pitää käydä katsomassa. Ensi-ilta näkyy olevan lauantaina 9. marraskuuta.

Mietteitäni kuolemasta
Ajan pysäyttävä tila
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
143 artikkelia
Tutkailua
10 artikkelia
Aimo Salonen
133 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä