Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Salakuuntelijan palkka: Sain tietää elämän tärkeimmän asian - oikeastaan kaksi!

Kaija20FB Kaija Santti, vanhustyön pastori

Salakuuntelu palkitsee - ainakin silloin kun korvat sieppaavat tahattomasti ympärillä käytävää keskustelua. Minut se palkitsi antamalla aiheen blogiin , jossa voin paljastaa, mikä tai mitkä asiat seniorikansalaisen elämässä pääsevät ykkössijalle! Arvatkaapa.

Seniorien eli käytännössä lähes ja yli kahdeksankymppisten suosimassa syöntipaikassa satuin parikin kertaa pöytään, jonka vieressä sama naisporukka keskusteli näistä kaikkein tärkeimmistä. Vakuutuin tuosta merkittävyydestä, sillä tismalleen samat asiat toistuivat keskustelussa  - taustakysymyksinä, mitä kuuluu, miten on mennyt, entä terveys. Siis ne tavalliset keskustelun virittäjät  Ensimmäiseksi putiin aihetta Miten selvitä kaatumatta ja liukastumatta sisällä ja ulkona. Tasapainon kanssa kun tuppasi olemaan välillä niin ja näin. Lonkan keinonivelkin asetti omat haasteensa.  ( seniorikielellä: mennööhän tuo, vaikka hittaasti). Naiset antoivat toinen toisilleen hyviä vinkkejä pystyssä pysymiseen. (Soten kielellä vertaistuki

Kun kaatumisen välttämisen salat oli selvitetty, ruvettiin vertailemaan omaa ja toinen toisensa muistia - kun se tuppaa huononemaan päivä päivältä. Missä vaiheessa pitäisi epäillä muistisairautta. Porukka tuntui iloisesti keskustelun päätteeksi julistavan, että kaikilta huononee muisti jossain vaiheessa. Joku taisi mainitakin, että sen mitä ei muista, joutaa unohtaakin. Vertaistuki vakuutti jälleen: normaalia muistin kulumaa, kuten lonkankin kulumaa - ei vaarallista! 

Niinpä. Elämän tärkeimpiin asioihin löytynee paljon hienoa, kaunista. Kun vuodet kuorivat päältä kaikkea elettyä, jäljelle jäävät kaikkein tärkeimmät jutut, luovuttamattomimmat asiat. Jotta pysyisi pystyssä, voisi kulkea mahdollisimman pitkään omin jaloin; ja jotta muisti pelaisi edes joten kuten.  Peräti arkisia ja näkymättömiä, itsestäänselvyyksiä nuoremmille. Salakuuntelemani vertaistuen porukka tsemppasi toinen toistaan, ja uskon, että jokainen vakuuttui, kyllä minä vielä pärjään.

Niin, kyllä vielä jaksan seisoa, pysyn pystyssä, kävelen kaatumatta, muistan tarpeeksi ja  sama juhlallisemmin  sanottuna: pystyn kohtuullisen itsenäiseen elämään, ja saan päättää itse asioistani!  Elämän kullanarvoiset asiat!

Viereisessä pöydässä nostin salaa vesilasi-maljan tuon vertaistukiporukan kunniaksi! 

vanhustyön pastori Kaija Santti 

 

 

 

 

 

Höpö höpö, joka puussa orava !
Tarjous, josta ei voinut kieltäytyä
 

Bloggarit

Tutkailua
32 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
141 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä