Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

RUTTUVAARIN ESIMERKKI

Kaija20FB Kaija Santti, vanhustyön pappi

 

"Hän oli kamalan vanha ja unohti helposti asioita. ...On vähän surumielistä unohtaa muiden nimet, mutta vain mukavaa, kun saattoi unohtaa oman nimensä:" Näin Tove Jansson kuvailee kirjassa Muumilaakson marraskuu erästä päähenkilöä, ikivanhaa pappaa, joka sitten eri nimiä makusteltuaan alkoi kutsua itseään Ruttuvaariksi.  Ruttuvaari ei yrittänyt tavoitella mennyttä nuoruuttaan, vaan iloisesti otti vastaan sen, mitä vanhuus toi tullessaan - ja väänsi vanhuuden vaivatkin hyödykseen ja ilokseen. Tuo Tove Janssonin luomus  on kirjallisuuden lempivanhukseni.  

Ruttuvaari päätti lähteä Muumilaaksoon, ja pakkasi mukaan  muun muassa kahdeksat silmälasit todeten: "Tästä puolin rupean katselemaan kokonaan uusia asioita"    Aivan! Ikääntyessä silmälaseja tarvitaan - joskus useita. Joskus niitä joutuu vaihtamaan aiempaa tiuhempaan tahtiin. Olisipa mukana aina ne lasit, jotka näyttävät ennen näkemätöntä ja kokematonta. Kuudenkympin lähestyessä jo loppukaarteessa huomaa itsessään vaarallisen paljon ryhtymisrajoitteisuutta, kun kysymyksessä on mahdollisuus kokea jotain uutta. Ja kuinka se uusi kokemus piristää  - ja väittävät tällaisen varjelevan muistisairauksiltakin, mene ja tiedä. Ja kuinka piristäisi muistisairastakin sopivasti rutiineja rikkova päivä tai tapahtuma silloin tällöin. 

Toki Ruttuvaari koki vanhenemisen kivunkin:  Hän näki sameassa peilissä kuvansa - mutta luuli siinä olevan toisen vanhuksen. "Umpikuuro vanha höppänä. Mutta on yhtä kaikki mukavaa tavata joku joka ymmärtää miltä tuntuu olla vanha."  - Tämä tuttavuus päättyi kuitenkin peilin särkemiseen.  Ruttuvaarin repliikissä kiteytyy vanhuuden yksinäisyys. Vaikka olisi tuttujen ja rakkaitten ihmisten ympäröimä, mutta ikätoverit puuttuvat, ei liene paljon muuta juttuseuraa kuin oma peilkuva. Ruttuvaarin ajatuksen jakoi oma edesmennyt tätini 90 vuotiaana, kun hän huokaisi: "ei ole enää elossa ketään,  kenen kanssa jakaa yhteisiä kokemuksia." Siihen saatoin vain nyökätä vaiti. Kunpa voisinkin elämässäni, nyt ja kenties vanhuudessa, olla itseni paras ystävä - silloinkin kenties kun ei enää muita ole. 

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 16: Takatalvi
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 15: Takapotku
 

Bloggarit

Aimo Salonen
118 artikkelia
Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
119 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä