Tutkailua

Olen eläköitynyt psykologian tohtori ja kirjoittelen Tutkailua-blogissani uusimmista tieteellisistä tutkimustuloksista ihmistieteiden alalta. Kerron myös omista henkilökohtaisista kokemuksistani samoista aihepiireistä, jotka vaihtelevat ihmisten välisten suhteiden pohdinnoista aina hyvinvointitutkimusten tuloksiin ja huumoritutkimuksen uusimpiin teoriohin asti.

Runolliset jäähyväiset

Paavo-Tutkailee

 

Liperin vanhan kunnantalon yläkerrassa oli vielä 60-luvun lopulla kirjasto. Vietin siellä usein aikaa linja-autoa odotellessani ja kerran törmäsin siellä seuraavaan runonpätkään : ”Syv’ elo on, mitata päivän miel’ ei vois - Huol itkee: kestä en! ” Runo oli mielestäni niin pähkähullu ja tekohieno, että minua nauratti ihan hillittömästi ja päätin välittömästi opetella sen ulkoa. Se onkin ollut ainoa runo, jonka olen osannut ja sitten sopivan tilanteen tullen toistanut eri tilanteissa. Runo sopii mielestäni erityisen hyvin pitkäveteisten työ- ja urheilusuoritusten yhteyteen. Internetin kehityttyä sain myöhemmin selville, että en ollutkaan osannut runosta kuin osan. Kokonaisuudessaan se kuuluu seuraavasti:


” Inehmo oi!
Yön kellot mitä sulle soi?
Unt’ untelon ma nukuin-, väistyi uni pois:
Syv’ elo on, mitata päivän miel’ ei vois –
Syv’ itku sen-, syvempi vielä ilon-syys
Huol’ itkee: kestä en!
Vaan ilon miel’ on iäisyys-
- on syvä, syvä iäisyys. ”


Nykyään ei tuo runo enää naurata niin paljon kuin nuorena, mutta naurattaa kuitenkin. Ei sille mitään mahda. Sellaista on runous. Toinen runonpätkä, joka on jäänyt mieleeni, on opiskeluajalta Jyväskylästä. Runo löytyi luentosali I:n kirjoitusalustaan lyijykynällä kirjoitettuna ja kuuluu seuraavasti:


” Puussa istuu vanha lehmän henki,
lentoon lähtee kottikärryin parvi ”


Tämän runon kirjoittajaa en tiedä, mutta tuon ensimmäisen runon kirjoittaja on Friedrich Nietzsche ja käännöksen on tehnyt Aarni Kouta. Saakohan Nietzschelle nauraa? En tiedä, mutta eiköhän. Edellämainitussa kirjoitusalustassa oli myös jonkun opiskelijan runomietelmä:


”Osani vain olkoon,
tietämisen tuskast pois ”


Alla oli kirjoittajan nimi: Aleksis Kivi. Liekö ollut luennolla?

Aloitin blogien kirjoittamisen tammikuussa 2017. Samaan aikaan Trump aloitti presidenttikautensa. Ajattelin tuolloin, että jos jaksaisin kirjoitella blogeja seuraavat neljä vuotta niin se olisi vallan hyvä saavutus. Lopettaisin sitten kun Trumpkin lopettaa. Onneksi Biden lopulta voitti, ja nyt on sitten tullut aika minunkin lopettaa. Näiltä näkymin blogikirjoitukseni löytyvät vielä vähän aikaa eli helmikuun loppuun 2021 asti täältä Heilin blogipalstalta. Kun kaikki muut Karjalan Heilin blogien kirjoittajat lopettivat jo viime vuoden puolella niin minunkin on nyt oikein mukava päättää tämä hauska harrastus. Jos palaan vielä kirjoittelemaan joskus jonnekin, niin ilmoittelen siitä omilla Paavo Kerkkäsen kotisivuillani.

Neljän vuoden aikana tulin kirjoittaneeksi runsaat 60 blogi-kirjoitusta. Tulipa siinä käsiteltyä monia aiheita, mutta paljon jätin myös kirjoittamatta. Mielenkiintoista olisi ollut kertoa vaikkapa joitain isäni kertomia sotajuttuja, mutta päätin nyt kuitenkin jättää ne kertomatta. Ainakin toistaiseksi. Blogitilaston kertomana paljastui että kaikkein eniten luettu juttu oli ” Onko joulupukki oikeasti olemassa?”. Sitä oli luettu yhteensä yli 5700 kertaa. Toiseksi suosituin oli ”Rahaa ja rakkautta” ( 3300 lukukertaaa), kolmanneksi pääsi ”Hoitajaako nyt tarvitaan” ( 3200 lukukertaa) ja neljännen sijan vei ”Mummo on ihana ja ironia on rautaa !”. Sitä oli luettu 2900 kertaa. Yleensä lukijoita on jokaiselle jutulle kertynyt noin 1000 noin puolen vuoden aikana jutun julkaisemisen jälkeen. Se ei ole paljon mutta minusta se on ollut todella hyvä määrä. Jos olisin pyrkinyt niin sanotusti pääsemään nettoamaan eli tienaamaan blogistina myymällä mainoksia, niin lukijoita olisi pitänyt olla vähintään 10-kertainen määrä. Onneksi olen eläkkeellä eikä ole tarvinnut kirjoittaa tienatakseen.

Kiitokset kaikille lukijoilleni! Uskon että te kaikki olette sen verran fiksuja, että pärjäätte aivan hyvin ilman minun kirjoituksianikin ja osaatte halutessanne itsekin kirjoittaa vastaavia juttuja ja ilman muuta parempiakin.

Kun aloitin, kirjoitin ensimmäisen blogini loppuun ihan itse keksimäni runon:


” Uusi aamu, uusi päivä,
Joka loukoss vaanii onnen häivä ”


Aivan saman runon haluan nyt välittää teille myös tässä toistaiseksi viimeisessä blogissani.

Valoisaa kevättä kaikille!

Paavo Kerkkänen, ex- työterveyspsykologi, ex-perheneuvoja, 68 v

Järjestys se olla pitää
 

Hae Heilistä

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
183 artikkelia
Tutkailua
40 artikkelia
Aimo Salonen
137 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä