Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Retrospektioita menneestä ja jynssäämistä reaalipreesensissä

Markku-FB-2 Markku Koistinen, Enon kappalainen

Alkaneen vuosikymmenen ilmiöihin sosiaalisessa mediassa ovat kuuluneet useiden ystävieni pohdinnat kuluneesta vuosikymmenestä. Retrospektioissa on ollut aika negatiivinen sävy. Itse voisin tiivistää ne näin: - sain lisää lääkkeitä ja harmaita hiuksia.

Hain muutamaa työpaikkaa, mutta säilyin entisessä. Autoni väri on edelleen punainen, mutta olen joutunut luopumaan muutamasta läheisestä ja monesta ystävästä ja ikätoverista. On pitänyt luopua, mutta ei luovuttaa.

Harrastukseni ovat säilyneet ennallaan, laulan Veräjässä ja muutamia näytelmäkäsikirjoituksia olen ehtinyt tekemään. Nämä kuuluvat sarjaan: - kun yhden teet, odottaa jo toinen.

Uisteluluvat joelle maksoin kiltisti joka vuosi, mutta vain muutaman kerran sinne pääsin. Kitaraan vaihdoin uudet kielet, mutta soittamaan en paljonkaan ole ehtinyt.

Never ending story –sarjaan kuuluu myös metsänhoitoprojektini, eli vapaapäivinäni huudatan moottorisahaa. Minulla on ollut haave: kunpa se olisi joskus valmis! Mutta kun loppuun pääset, joudut aloittamaan taas alusta.

Halusin saada oman työhuoneeni niin ikään järjestykseen ja oman työpöydän siistiksi saaminen taitaa olla toivomuslistallani se kaikkein viimeisin.

Opiskeluaikoina kolmekymmentä vuotta sitten päätin uutena vuotena aloittaa terveellisen elämän ja syödä aamulla kaurapuuroa. Alkoi nukuttaa niin vietävästi, että en päässyt yliopistolle sinä päivänä ollenkaan. Vaimoni nauraa tälle joskus vieläkin.

Nyt puuro kuuluu tapoihini. Herään mielelläni jo varhain ja jynssään keittiötä. On edes yksi paikka, joka on kunnossa edes iltaan ja päivällisen valmistukseen asti.

Ikäkö tätä teettää? Savolaisittain ilmaistuna olen nyt melkein seitsemännellä kymmenellä. Positiivisia asioita on kuitenkin paljon. Yksi suuri kiitollisuuden aihe ylitse kaiken marmatuksen on kuitenkin oma perhe, lapset ja puoliso.

Ja koko perheen ilon aihe on tietenkin viisas lapinkoira Iita, joka tuli mukaan kuvioihimme kahdeksan vuotta sitten. Hän käyttää minua säännöllisesti lenkillä, jonka ansiosta papin työstä aiheutuneet lisäkilot ovat hieman vähentyneet.

Hankalat henkilöt ilonamme
Tunti vai paketti?
 

Hae Heilistä

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
183 artikkelia
Tutkailua
40 artikkelia
Aimo Salonen
137 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä