Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Rakkaus ja kuolema ystävänpäivänä

Markku-FB Markku Koistinen, Enon kappalainen

Marstion Harri tuli tutuksi lauluäänestään, mutta nyt raspikurkkua voi kuulla enää vain tallenteilta. Lindholmin Ollin ääni on taas tuttu ja turvallinen; se on seurannut minua nuoruudesta asti. En noita miehiä koskaan tavannut, kunnioitusta vain olen tuntenut. Mutta Matin tunsin, hän ei vain tuntenut minua. Mattihan on ollut yhteistä omaisuutta, jos ei ystävä, niin eräänlainen kaukainen sukulainen. Elon draama ruokki itseään otsikoiden tarjotessa herkuttelijoilleen mehukkaimmat palat, joiden varassa tunsin kunnioituksen ohella myös sääliä.

Tornin lähtölava vaihtui yökerhon esiintymislavaksi kun mäkiuransa jälkeen Matti jatkoi laulajana. Matti vaihtoi lavaa pakon sanelemana ja tiesi olevansa naurunkin kohteena. Vaatimaton laulutaito ei kuitenkaan ole puute, jos osaa hallita tuulen. Sitä hyväksi käyttäen pääsee lentämään pitkälle ja tulemaan alas omille jaloilleen -tyylillä. Hän onnistui ottamaan puutteensa ja persoonansa tietoisiksi vahvuuksikseen. Siinä mielessä Matti taisi tuntea suomalaiset aika hyvin, sen mitä kansa tarvitsee ja millä tavoin heidän kanssaan pääsee ystäväksi. Hänen elämässään on sankaruuden lisäksi kaikki draaman ainekset.

Kaikki sattui liian lujaa tai ainakin nopeasti. Harri lähti tammikuun lopussa ja viikko Matin poislentämisestä kerrottiin Yö –yhtyeen Olli Lindholmin kuolemasta. Musiikkimiehiä kaikki.

Yleisesti ottaen musiikin saralla parhaat laulut käsittelevät rakkautta tai kuolemaa. Jos yhtälöön lisätään jokin elämän särö tai ristiriita, ja sitä maustetaan seksillä, on onnistunut resepti taattu. Tuo yhtälö toimii myös teatterissa. Kesäisin siihen lorautetaan vielä viinaa ja huumoria, koska sitä on paras kesäteatteri suomalaiseen makuun. Tässäkin mielessä ylivoimainen ystävämme Matti kaatoi reippaasti vuodenaikaan katsomatta ja vitsit ampuivat yli. Kansa hurrasi jälleen, sekä toivoi ryhdistäytymistä odottaen samalla uutta retkahdusta. Draama oli muuttunut todeksi.

Romeo ja Julia –näytelmä on vanha Shakespearen klassikko. Rakkaus, ristiriita ja kuolema ovat vahvasti läsnä. Julia Capulet ja Romeo Montaque eivät ole sosiaalisesti samalla arvoasteikolla, koska Julia on köyhästä suvusta. Samaa temantiikkaa on nähtävissä myös musikaalissa Viulunsoittaja katolla, jota esitetään nyt parasta aikaa Joensuussa. Sen kertomus sijoittuu venäjänjuutalaisten vainon aikaan, jolloin maassa tapettiin ja raiskattiin. Tuollainen väkivalta on surullisen totta ilman teatteriakin. Matilla useampi parisuhde ajautui kiville ja vankilassakin tuli istuttua juurikin väkivallan takia. Ei ollut Ollista eikä Harrista niin paljon etusivun juttuja kuin Matista oli.

Suomalaisille tuttu Niskavuori-sarja toistaa myös rakkaus ja kuolema -teemaa. Niissä on aina suuri talo ja vanha valta, sekä uudet tuulet ja uusi valta, jotka saavat aikaa ristiriidan, jota ryyditetään rakkaudella, mutta seksillä tai alkoholilla ei mässäillä. Kuolemakin on sarjassa aika ajoin läsnä, mutta inhottavan väkivallan tilalla on valta aivan toisesta näkökulmasta katsottuna. Huumoria vanhoissa Niskavuori-elokuvissa on ainoastaan sen ajan näyttelijöiden käyttämä kieli, joka ei kuulosta lainkaan luontevalta nykyajan teatteriin. En ole varma, laukoiko Matti kotikutoisia elämänviisauksiaan huumorimielessä vai syntyivätkö ne sellaisiksi vahingossa: se on ihan fifty sixty.

Sukupolvien välisen kuilun seuraukset, sekä uuden ajan tarjoamat mahdollisuudet ovat nähtävissä myös Astrid Lindgrenin myöhäistuotannon sadussa Ronja ryövärintytär. Riidoissa olevat vanhat rosvosuvut asuvat taloissaan, jotka ovat alun perin olleet yhtä kokonaisuutta. Suuri kallion repeämä on halkaissut mahtavan linnan, mutta nuorten rakkaus saa palat liittymään jälleen yhteen ainakin jollakin tasolla. Lapset eivät halua elää isiensä tavoin.

Huumori voi olla kantava voima, mutta harvoin lopullinen. Seksikään ei pidä näytelmiä koossa, ei myöskään kuolema eikä vallankäytön vääristymät. Sitä vastoin oikea ystävyys, rakkaus ja sen herättämät uudet mahdollisuudet saavat ristiriidat ja rosotkin silottumaan.

Ystävämme Matin hautakivi saattanee olla suuri ja rosoinen kuin Marstion ääni. Voi siinä olla halkeamiakin tai sen voisi katsoa myös toisin, kuin hyppyrimäen siluettina - yläkulmassa kullatut olympiarenkaat – näin minä sen näkisin. Rakkaus on joka tapauksessa lumivalkoinen.

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 4: Toiverooliss...
Lue mikä tahansa viikon otsikko, jossa sana vanhus...
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Aimo Salonen
118 artikkelia
Taivastelua
119 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä