Tutkailua

Olen eläköitynyt psykologian tohtori ja kirjoittelen Tutkailua-blogissani uusimmista tieteellisistä tutkimustuloksista ihmistieteiden alalta. Kerron myös omista henkilökohtaisista kokemuksistani samoista aihepiireistä, jotka vaihtelevat ihmisten välisten suhteiden pohdinnoista aina hyvinvointitutkimusten tuloksiin ja huumoritutkimuksen uusimpiin teoriohin asti.

Rahaa lahjaksi ?

Paavo-Kerkknen Paavo Kerkkänen

 

Tämän vuoden Kultaranta-keskustelujen yhteydessä nousi esiin mielenkiintoinen pohdinta siitä, pitäisikö Euroopan Unionin ja siinä samassa Suomen antaa pahasti velkaantuneille maille lainan sijasta rahaa myös lahjaksi. Kyse on EU:n elpymisrahaston kautta ohjattavista rahoista. Minä itse en ymmärrä paljoakaan kansantaloudesta ja siksipä en nyt ala ottamaan kantaa siihen, miten Suomen pitäisi tuon kysymyksen kanssa toimia. Sen sijaan aloin omassa pienessä mielessäni pohtia että millä kaikilla eri konsteilla minä itse olen saanut rahaa . . .

Omalla kohdallani kaikkein tavallisin ja mielestäni myös melko helppo tapa saada rahaa on ollut työn teko. Suuren osan elämäni rahoista olenkin saanut palkkana erilaisista töistä. Kaikkein ensimmäiset palkkani muistan saaneeni kotona isältä perunannostosta. Palkat olivat pieniä, mutta toisaalta luontaisedut olivat varsin mittavat. Iän karttuessa muistan saaneeni vähitellen lisääntyvässä määrin rahaa mitä erilaisimmistä pienistä työkeikoista. Opiskeluaikana olin tutorina eli uusien opiskelijoiden ohjaajana, ja tuolloinkin palkat olivat niin pieniä, että tuloista ei tarvinnut maksaa veroja. Verojen maksua pelättiin niin kovasti, että muistan jonain vuonna tehneeni tutorin työt puoliksi ilmaiseksi. Kaikenlaista sitä muistuu mieleen. Psykologiksi valmistumisen jälkeen rahaa alkoi tulla säännöllisesti ja lisäksi tein erilaisia luento- ym. keikkoja kymmenille työnantajille.

Mutta on sitä rahaa tullut muutenkin kuin vain palkkatyön kautta. Ensimmäiset myyntituloni sain koululaisena keräämällä käpyjä, jotka kylän kauppias osti. En minä osannut tai jaksanut kerätä käpyjä niin paljoa kuin jotkut muut, mutta tuli niitä markkoja kuitenkin muutama. Sain rahaa myös keräämällä tyhjiä limsapulloja maanantaisin Liperin tanssilavan ympäriltä viikonlopputanssien jälkeen. Pulloja oli heitetty aidan yli pusikkoon melko paljon. Vein pullot kyläkauppaan ja rahaahan siitä tuli. Talviaikaan ei pulloja voinut kerätä kun ei ollut lavatanssejakaan, vaan oli tyydyttävä niiden käpyjen keräämiseen. Keräämällä saadut tulot olivat tietenkin palkkatuloihin verrattuna varsin pieniä, mutta pieniä olivat tarpeet ja mieliteotkin. Opiskeluaikana kekkasin sitten, että rahaahan voi tulla niinkin, että tekee raha-anomuksen. Niinpä muistan saaneeni pienen apurahan Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiöltä opiskelua varten. Niin ja sainhan minä jo koulusta jonkin stipendin, joka oli sekin pieni mutta rahaa kuitenkin. Opiskelujeni loppuvaiheessa keksin, että voisin myydä oman laudaturtyöni silloiselle Lääkintöhallitukselle ja kuinka ollakaan onnistuin, ja sain mielestäni oikein mukavan rahasumman, jolla sitten ostin stereot ja levysoittimen. Se levysoitin muuten toimii vieläkin.

Opiskeluvaiheen jälkeen menin armeijaan ja sielläkin sain selvää rahaa joka päivä. Varusmiehillehän annettiin päivärahaa. Työurani aikana sai sitten rahaa palkkana ja luentopalkkioina. Työn ohessa tein väitöskirjan, ja siinä yhteydessä anoin tietenkin rahaa sekä yliopistolta että Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiöltä ja sainkin molemmista paikoista. Silloin elin vuorotteluvapaasta tulevalla korvauksella. Kun sitten sain väitöskirjani valmiiksi, möin sen Poliisihallitukselle. Rahaa ei tullut paljoa, mutta kuitenkin.

Ai niin ja onhan se joulupukkikin tuonut joskus setelin ruskeassa tai valkeassa kirjekuoressa, joka on ollut päällystetty kauniilla joulupaperilla. Uskoisin että aika moni suomalainen on saanut rahaa tälläkin tavalla.

Kaikkien muiden ihmisten tapaan olen saanut edellä mainittujen keinojen lisäksi aivan tavallisena perintönä. Perinnöt ovat menneet tavalliseen tapaan asuntovelan maksuun, hankintoihin ja elämiseen. Perintörahat kuitenkin ovat mahdollistaneet myös muutaman ulkomaanmatkan. Suurimman osan ulkomaan matkoista olen kuitenkin tehnyt apurahojen turvin kun olen käynyt lukuisissa huumoritutkijoiden kongresseissa ympäri maailmaa ja avustusta niihin ovat myöntäneet oma silloinen työnantajani Medivire, Joensuun Yliopisto ja pari kertaa myös Työsuojelurahasto. Nekin summat ovat olleet pieniä.

Tällä hetkellä minulle ei tule rahaa työstä eikä käpyjen myynnistä eikä apurahoista vaan ihan tavallisesta eläkkeestä.

Arvatenkin osa lukijoista on tässä vaiheessa muuttunut vihreäksi kateudesta tai siniseksi kiukusta kun Kerkkänen on mitä ilmeisimmin saanut rahaa vaikka mistä ja on ihan selvästi liian rikas mies. Mutta huokaiskaa helpotuksesta. Kaikki on mennyt.  En ole ryypännyt enkä pelannut mutta silti rahat ovat menneet. Eikä niitä kovin paljoa ole loppujen lopuksi ollutkaan. Eli kyllä ne rikkaat ovat ihan jossain muualla. Mutta kerronpa kuitenkin vielä jutun siitä miten ihmeellisesti raha voi tulla. Jossain aikaisemmassa blogissanihan jo kerroin miten sain 20 dollaria ilmasta tempaisten Empire State Buildingin huipulla. Mutta asiaan.

Kotikylällämme on eräs puhelias naishenkilö, jonka harrastuksiin on aina kuulunut rahapeliautomaateilla pelaaminen. Ei hän ole tiettävästi rikastunut jos ei köyhtynytkään. Hänen eräs tavallisimmista lausahduksistaan on aina ollut toteamus että ”raha tulee rahan luokse”. Lause on monimerkityksinen ja niinpä sitten kerroin hänelle kerran tämän lausahduksen innoittamana oman kokemukseni asiasta. Itse en ole koskaan pelannut muuta raha-automaattia kuin vain vanhan ajan pajatsoa. Olin käymässä jossakin tilaisuudessa Nurmeksen Bomballa ja minun piti soittaa kotiin. Bomban vastaanoton vieressä eteisessä oli puhelinautomaatti jolla yritin soittaa mutta automaatti ei toiminut vaikka laitoin siihen kolikon. Vanhan pajatsopelaajan tyylillä kopsautin puhelinta nyrkillä ja kuinka ollakaan automaatista tulla helähti kuusi kolikkoa. Ne olivat ilmeisesti aikaisempien soittajien jumiin jääneitä rahoja. Tämä on ollut ehkä erikoisin esimerkki tienesteistä. Pelaajarouvaa tämä automaattijuttu huvitti ja ihan aiheesta. Hän ei ollut (vielä) kokeillut tällaista automaattia.

Eli kun näin ajattelen, niin kyllä olen minäkin tainnut saada elämässäni monenlaista rahaa ja avustusta aivan kuin lahjaksi. Velkaakin on ollut aikanaan. Voi se olla, että joudumme Sanna Marinin sanoin nousemaan poteroistamme miettimään sitäkin mahdollisuutta, että vaikeuksissa oleville valtioille annetaankin rahaa lainan sijasta tai ohessa myös lahjoituksena. Ja niinhän taitaa käydäkin. Mielenkiintoista nähdä, kantautuvatko nämä rahapäätökset sitten jossain vaiheessa meidän omiin kukkaroihimmme asti.

Paavo Kerkkänen, ex työterveyspsykologi, ex perheneuvoja

 

 

IKKUNAN TAKANA
Peltipoliisin opettamaa
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
179 artikkelia
Tutkailua
27 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä