Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Poikien välisestä ystävyydestä

Oivallus iski äkillisesti: on se hyvä, että naisia ei ole porukassa! Yksikin semmoinen kun saisi äijät keskenään kilpailevaksi sonnilaumaksi. Nyt on vain tämä lämmin ystävyys, jossa kaikki ovat veljiä keskenään.

Istuttiin vapaapäivää tilassa, jossa oli riittävä määrä olutta ja makkaraa – ja tekniikkaa, jonka kautta saimme nauttia suuresta musiikista: Olavi Virrasta, Baddingista, Beatlesista. Välillä laulettiin itsekin. Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa.
Suomea ei enää ole.
Niin oli joku viisas kolumnisti jossain todennut. Paskat, onpas. On musiikki, on kirjallisuus, on runous, on veljellinen vittuilu, jonka voi ukkoporukassa heittää, mutta jonka nainen ottaisi loukkauksena.
– Katopa mitä tuo juo!
Koffia perhana, punaisesta tölkistä, jossa on IFK:n logo. Syytetty kuittaa, että kyllä minä Tappara-olutta joisin, jos semmoista olisi.
Jengin nuorin alkaakin haukkua persuja. Porukan perussuomalainen katsoo tällä kertaa parhaaksi olla hiljaa.
Poliittista kiihkoa kun tuntuu juuri nyt olevan ilmassa muutenkin.

– Hyvä on, minä olen sitten hiljaa, kun minua ei kuunnella!
Elämäntarinaansa herkistynyt ex-taistolainen esittää loukkaantunutta, kun kaverit yrittävät vihjaista, että tiivistä pikkuisen tuota ilmaisuasi. Isänmaallinenkin on hän, joka nuoruudessaan marssi punalippujen takana. Ja taas soi musiikki.
Maa vieras on ja kylmä kevät sen.
– Pannaanpa nyt soimaan Veteraanin lltahuuto, että saadaan loputkin itkemään, HIFK-oluen juoja sanoo.
Panemme – siis pyörimään sen YouTube-videon, jossa Jorma Hynninen laulaa veteraanikuoron edessä. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol´maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin. Himmetä ei muistot koskaan saa.

Vähän kostuu silmäkulma. On tämä hieno ilta: työväenmusiikki ja isänmaallisuus ovat iskostuneet yhteen pakettiin veljien sielussa.
Mutta vielä on kolme karaokeklassikkoa laulamatta. Niihin tiivistyy suomalaisen heteromiehen osa tässä yhteiskunnassa ja suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen.
Me mutkan jälkeen käymme mutkaan nähdäksemme ettei kannattanutkaan, mutta myrskyn jälkeen on poutasää ja sen jälkeen aikuinen nainen tuntee Arvon rakkauden.

Se palauttaa miesten mietteet tämän tilan ulkopuolella odottavaan maailmaan. Päivänsankari sen ääneen lausuu:
– Lähetään baariin.

Lämpöisin ajatuksin suljetut kirjeet
Lempihommissa /Paavo
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
119 artikkelia
Aimo Salonen
118 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia
Jussi Viljala
1 artikkeli

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä