Taivastelua

Kirjoituksia maan ja taivaan väliltä. Joensuun ev.-lut. seurakuntien blogi.

Pelkkää kysymysmerkkiä? Kopoti-kop.

Matti-FB Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

 Kop-kop-kopotikop-kopkopkop. Hei, kaveri, oisko sulla pari euroo? Ja sitten se tyttö, jolla on itseään isompi rinkka selässä. Ja se äiti joka raahaa kiireesti itkevää lasta eteenpäin. Ja se poliisi, joka juoksee parin nuorukaisen perässä. Ja mie, joka istun kaikessa rauhassa kahvikupposen ääressä.

Näkö- ja kuulokuvia. Nämä Helsingin rautatieasemalta.

Istun usein mielelläni jossain ja katselen ja kuuntelen, mitä ympärillä tapahtuu. Joskus tapahtuu paljon ja joskus vain vähän. Usein ihan tavallisia asioita; tai no, Helsingin rautatieasemalla tapahtuu epätavallisempaakin näin karjalaispojan näkökulmasta.

Monesti sitten alan miettiä pintaa syvemmältä. Mihin on tyttö rinkkansa kanssa menossa ja mistä tulossa? Onko luonnonsuojelija menossa tekemään hyviä tekoja maailmanparantamiseksi? Vai onko opiskelija muuttamassa uuteen opiskelijakämppään koko maallinen omaisuus hartioillaan? Mihin äidillä on kiire? Hoitopaikkaan, että äiti ehtii tärkeään kokoukseen? Vai onko pinna vaan niin tiukalla kaikesta, mitä päivän aikana on tapahtunut? Ja kenkiään koputteleva (olkoon sitten mies tai nainen) mihin noin riivattu kiire?

Kysymysmerkkejä kerrakseen.

Toki Helsinki on kaukana. Moni näkö- ja kuulokuva toteutuu myös Joensuun "ostareilla", kauppakeskuksissa. Tässä ihan lähellä. 

On ollut ilo kuljeksia näillä omilla ostareilla niin Saappaan kuin toisten nuorisotyöntekijöidenkin kanssa. Hyviä kohtaamisia ja keskusteluja nuorten kanssa, jokunen paikattu haavakin. Toki keskusteluhetkiä myös aikuisten kanssa. 

Monenlaisista kohtaamisista jää hyvä mieli ainakin minulle, toivottavasti myös sille nuorelle tai nuorten porukalle, jonka kohtaan. Toki on myös niitä kertoja ja hetkiä, jolloin jää miettimään kohtaamaani ihmistä, tilannetta. Mitä hänelle/heille todella kuuluu? Miltä elämä maistuu? Onko elämä mielekästä? Onko eväitä onnellisuuteen?

Lisää kysymysmerkkejä.

Tuntuu siltä, että minä aikuisena olen tärkeässä paikassa kohtaamassa nuoria heidän omalla maaperällään. Monikaan näistä nuorista ei tule nuorille järjestettyyn toimintaan. Kuitenkin on vahva tunne siitä, että aikuisen läsnäololle on tilausta ja paikka myös ostarimaailmassa. Joskus vain notkun lähettyvillä, toisinaan menen ja juttelen. Joku selvästi haluaa käydä keskusteluja. Joku toinen osoittaa, etten halua sinun kanssasi olla ainakaan juuri nyt tekemisissä. Molempiin on hyvä suostua, näin ajattelen.

Monen näkökulmasta nuori on varmaankin myös aika pelottava, ainakin isommassa porukassa. Äänekästä, vauhdikasta, eikä aina niin kohteliasta joukkoa on vaikeaa jotenkin sietää. Näin kai moni meistä aikuisista ajattelee. On hyvä muistaa, että ne nuoret ovat aika harvassa, jotka ovat oikeasti "vaikeita" tapauksia. Suurin osa ympärillä olevista nuorista on ihan tavallisia, fiksuja nuoria. Heidän varaansa tulevaisuus rakentuu mainiosti. Toki on hyvä muistaa, että nuoren ihmisen arvo ei ole siinä, että hänestä tulee aikuinen. Elämässä opitaan jokainen koko ajan. Nykyisyyttä eletään aikuiset, nuoret, lapset kaikki yhdessä. Ja hyvä niin.

Toki meillä jokaisella on haastavia asioita ja vaiheita elämässä. Niiden kanssa ei ole hyvä jäädä yksin. Tästäkin syystä kuljeskelen ja vietän aikaani siellä, missä ihmiset ovat. Ja ihmisethän ovat ostareilla, netissä, puistoissa, rannoilla...

Ja kun kohtaan ihmisiä, erityisesti nuoria, kysymysmerkitkin vähenevät.

 

Matti Nevalainen, erityisnuorisotyönohjaaja

Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 11: Bänditreeni...
Kesäteatterilaisen kehitys II, osa 10: Ossin tuska
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Taivastelua
128 artikkelia
Aimo Salonen
129 artikkelia
Tutkailua
3 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä