Mietteitä maailman menosta ja ihmiselosta

Kirjoittaja on yhden kirjan julki saanut kaupunkilehden toimittaja, joka yrittää ymmärtää, mitä ihmettä tässä maailmassa ja oman pään sisällä oikein tapahtuu.

Paras hetki on nyt

Niin se vain on, että unelmien tavoittelu on hienompaa kuin se, että ne saavuttaa. (Suunnistuksen maailmanmestari Minna Kauppi kesällä 2010 kolumnissaan Veikkaajassa).

Paras hetki on Ilokallion portaiden alapäässä. Silloin kaikki on vielä mahdollista. (Elise, luokan paras huijattava Tiina Markkasen kirjoittamassa, kesällä 2019 kantaesityksensä saaneessa näytelmässä Luokkakuva).


Tästä hetkestä, lauantaista 11.1.2020 kello 10.18, otan kaiken nautinnon irti. Vielä nyt se kaikki on edessä: ensimmäinen tapaaminen, vanhojen kavereiden moikkaaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen, ensimmäiset lukuharjoitukset, koko harjoituskausi ja kesän 2020 esitykset.

Tiina Markkanen on kirjoittanut Roukalahden kesäteatterille uuden kantaesityksen. Meidän luokka on itsenäinen jatko- ja täydennysosa viime kesän Luokkakuvalle, ja huomenna on se kauan odotettu hetki, jolloin saamme plarit, siis käsikirjoituksen printit, käsiimme. Viime kesältä tuttujen hahmojen elämäntarinat täydentyvät ja mukaan tulee myös uusia hahmoja. Työryhmään tulee myös uusia tekijöitä, muiden muassa uusi musiikkivastaava Laura Vuorjoki-Elo. Uusia näyttelijöitäkin ryhmään liittyy.

Uransa lopettaneet jääkiekkoilijat ovat kertoneet, että eniten he jäävät kaipaamaan pukukoppielämää. Tiedän, mitä he tarkoittavat. Kaksi kesää Roukalahdella ovat tuoneet tajuntaan hienouden, mikä liittyy harjoituksiin ja esityksiin. Sanoin ei voi saavuttaa sitä tunnelmaa, mikä liittyy hetkiin ennen esitystä. Juuri ennen kuin portit avataan yleisölle, kokoonnumme kädet toistemme harteille saman tyyppiseen rinkiin kuin jääkiekkoilijat maalivahtinsa ympärille ennen ottelua. Yhdessä sovittu huuto karjaistaan ilmoille ja sitten porukka hajaantuu omiin lähtöasetelmiinsa, kukin tarpeidensa mukaan.

Itselläni on hiljentymisen tarve, hetki yksinäisyyttä ennen näyttämölle menoa. Viime kesänä siihen kuului vetäytyminen lavasterakennelman taakse jalkapallo kädessäni. Heittelin palloa ilmaan ja hoin mielessäni avausrepliikkejäni. Ei ennätä, kysy likkoja. Peli kesken. Et jaksa juosta! Vasemmalla puolellani Titta, Timo ja Seppo istuivat rinnakkain tuoleillaan ja keskittyivät hiljaa. Jossakin takanani olivat muut, monilla oli tarve vitsailla tai puhua muuten. Hetkeä ennen esityksen alkua Anna tuli jostain takaa, koputti olkapäätäni, virnisti ja näytti peukkua. Sitten hän katosi vasemmalle kohti omaa lähtöasemaansa ja heitti mennessään läpsyt Titalle, Timolle ja Sepolle.

Oman meditaationi jälkeen siirryin muiden joukkoon istumaan. Kuulin, kuinka yleisö hälisi katsomossa. Sitten Asko kävi lausumassa tervetulosanat. Musiikki johdatti Minnan näyttämölle ja sitten kuuluin Paula Porkan avaussanat: Tänne tänne, mahtuu hyvin...

Esitys/ottelu on se, mitä varten harjoitellaan ja maailmanmestaruus/yleisönsuosio/aplodit/onnistumisen tunne ovat se, mitä tavoitellaan, mutta jutun ydin on sittenkin se, mistä Minna Kauppi kirjoitti kymmenen vuotta sitten Veikkaajassa: hienointa on unelmien tavoittelu ja koko se tuskien, riemun, väsymyksen, virkistymisen, ärsyyntymisen, lämmön ja monenlaisten muiden tunteiden täyttämä tie, jota saa kulkea, kun unelmia tavoitetta kohti kuljetaan.

Huomenna se alkaa.

Pakko saada
Hankalat henkilöt ilonamme
 

Bloggarit

Toimitus
1 artikkeli
Tutkailua
30 artikkelia
Aimo Salonen
141 artikkelia
Taivastelua
183 artikkelia
Hilppa
11 artikkelia
Anna Tenhu
22 artikkelia
Tiltu Taimela
3 artikkelia

Uusimmat Blogit

Hae Heilistä

Hae Heilistä